Mies ja isänsä riidoissa, vitja mitä touhua.
Miehelläni oli isänsä kanssa karsea riita huhtikuussa. Tai siis isänsä haukkui tämän ihan pystyyn päivällisillä, jossa paljon vieraita, vanhoja perhetuttuja jne. Ei olla oltu oikeastaan missään tekemisissä sen jälkeen, anoppi on käynyt viikottain meillä näkemässä lapsia ja leikkimässä että kaikki on ihan normaalisti. Ajattelin että tähän paskaan en käsiäni iske, että saavat keskenään selvitellä rauhassa.
Lasten synttärit oli taannoin, eikä appi suvainnut saapua paikalle lainkaan. Nyt sitten anoppi oli mieheltä kysynyt että voivatko tavata lapsia ilman meitä. Nostin tästä verenpaineeni vallan perusteellisesti. Ei olla vielä vastattu tähän mitenkään, mutta mietin että mitä helevettiä ne oikeen ajattelee.
Tiedän ettei anoppi tarkoita tätä pahalla ja varmasti ajattelee että tärkeintä on että appiukon ja lastenlasten välit säilyvät, mutta onhan toi rivien välistä mulle ainakin niin mahoton henkinen keskarin näyttö ettei mitään järkee. Sama kun sanois, että lapset on ihan rakkaita, mutta teidän naamoja ei viiti katella. Pienempi lapsista on vielä tississä kiinni oleva taapero, jonka ei mun mielestä tarvis kyläillä vielä yhtään missään ilman vanhempia, vaikka välit olisikin normaalit.
Ja sitten tämä koko miehen ja isänsä riita. Aina niillä on ollut aika tulen arat välit ja appi on ukko joka tykkää nöyryyttää muita. Se päivälliskommentti meni niin lujaa vyön alle, etten ihmettele vaikka noiden välit ei korjaantuisi koskaan. Ja jos vanhempi paskoo välinsä omiin lapsiinsa, niin oon vähän sitä mieltä, ettei silloin ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinkaan.
Tästä tuli nyt aika poukkoileva ja sekava, mutta pointti oli, että oonko ihan kohtuuton jos kieltäydyn siitä että anoppi kiikuttaa lapsia apen luokse, jos kerran on niin tulehtuneet välit ettei kehtaa enää meillä naamaansa näyttää, ja mykkäkouluilee vieläkin?
Eli miehesi on joku nössykkä vihervasuri. Appi on oikeassa.