"Kyllä se kolme menee siinä kuin kaksikin?" Meneekö?
Onko kolmen lapsen kanssa yhtä helppoa kuin kahden kanssa? Muuttuuko kolmannen lapsen syntymän jälkeen arki mitenkään huomattavasti kun oon kuullut useammankin suusta tuon sanonnan, että "kyllä se kolme menee siinä kuin kaksikin"?
Jos arki muuttui, niin millaisissa asioissa?
Kommentit (36)
Katkes lapiosta varsi johon nojailin - ilman lapsia on turvallisin...
EI todellakaan ole sama kuin 2. EI OLE. Kahden kanssa on huomattavasti helpompaa kun kolmen. Usko mua.
No meillä ainakin valehtelematta juuri noin, kolmas vauva oli tosi vaivaton, tai sitten omat taidot oli niin pistämättömät juuri siinä vaiheessa, että kaikki sujui kuin leikki.
Menee se. Mahtuu vielä autoonkin. Neljäs tuottaakin jo päänvaivaa.
Aina sitä sanotaan että kyllä se kaks mene siinä missä yks ja kolme siinä missä kaks jne mitta mitä oon oikeasti kuullu niin ei mene. Aina se yks lisää resurssien tarvetta ja myös aikaa ja huomiota pitää jakaa jne.
Ainakin näyttää siltä, että kaksi ei ainakaan mene siinä missä yksikin. Kaverin mukaan kauhea säätö nykyään, kun niillä on kaksi lasta. Esikoinen on mustasukkainen jne.
Yksi riittää mulle. Jos olisi useampi, niin toki olisivat kaikki älyttömän rakkaita.
Jos kyse olisi hevosista niin vastaisin että joo. Melkein samalla vaivalla nakkaa heinät kolmelle kuin kahdelle. Tietty kolmen paskat on työläämpi kerätä kuin kahden. Mutta lasten ollessa kyseessä, ei. Vaipat on vaihdettava ja hampaat pestävä X3. Ja entäs isompana, rahanmeno on älytöntä. Ei ne kaikki kolme välttämättä halua kulkea samoissa harrastuksissa, kuskaukset x3. Ja välineet. Ja vaatteet ja kännykät ja ja...
3 ei mene siinä kuin 2, eikä 4 siinä kuin 3.
Olen jo viitisenkymmentä, odottelen josko kohta tulisi omia lapsenlapsia.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt näitä sanontoja. Viimeksi se tuli mieleen, kun täällä joku hoiti kaverinsa hyvinkin vaativaa lasta ja ihmetteli, kun ei se vaan mene lauman mukana. Esikoiseni on erityislapsi, joka ei ole mitenkään hurjan vaativa, mutta hänen kanssaan on saanut kehitellä omia juttuja, millä selviää, ja ehkä se jo loi sen ajatuksen, että ei ne kaikki lapset vaan mene jossain laumassa ja käyttäydy just kuin muut. Toinen lapseni on taviksempi, mutta en silti osaa vieläkään ajatella, että lasten pitäisi toimia kuin jokin eläinlauma, jolle vaan kipataan ruoat pari kertaa päivässä ja muun ajan mölisevät omiaan. Joo, hyvin kärjistettyä, mutta ikinä ei voi tietää, millainen lapsi syntyy :) Toki lasten hoitamisessakin taidot kehittyvät ajan ja kokemuksen kanssa eli se varmasti auttaa, mutta joskus näkee sellaista ylimielisyyttä, että "kyllä MINÄ osaan kasvattaa kaikki lapset, kun minulla on neljä" tms.
Riippuu ikäeroista. Meillä kolme lyhyillä ikäeroilla, ja kolmannen tulo kyllä minusta ainakin helpotti. 1. oli 2.:sta vähän mustasukkainen, mutta 3. synnyttyä heistä tuli enemmän kaverit keskenään ja sisaruskateutta ei ollut ollenkaan. Kun 3. kasvoi niin kaveruus laajeni myös häneen. Kouluiässä eivät olleet läheisiä ystävyksiä vaan kullakin oli omat piirinsä, mutta nyt taas teineinä hyvät kaverukset joilla on yhteinen huumori. Olen kyllä iloinen että uskallettiin 3, mutta jokainen perhe on omanlaisensa,
En usko että menee. Mutta minua kyllä kiinnostaa myös miten kolmas pakkaa on muuttanut. Ja millaisilla ikäeroilla.
Meillä lapset nyt 2v ja 5v, yksi vielä olisi haaveissa.... Isompi on jo melko omatoiminen ja melkein koululainen kun/ jos vauva tulisi. Pienempi on toki vielä vaativa, mutta sillätapaa helppo ettei ole enää vaipoissa tms vauvatouhua. Toisaalta pelottaa jaksaako sitä vauva-aikaa sitten enää kun nyt se on jo meidän osalta ohi :D
Vaikeaa...
Ei mene siinä samassa. Kahdelle löytää vielä helposti hoitajan, mutta kolmen kanssa eri juttu. Myös monet lomamatkat ja muut on mitoitettu 2 lapselle ja 2 aikuiselle. Kolmas on aina ylimääräinen. Aika ei enää riitä lasten kesken jaettuna reilusti, kun kolmas pienimpänä vie eniten resursseja ainakin ensimmäiset pari vuotta. Isommat siinä eniten häviää, vaikka toisaalta saavat myös uuden sisaruksen. Kustannukset nousevat ja kolmen lapsen kanssa asumiseen tarvitaan varsinkin pikkulapsi-iän jälkeen enemmän tilaa kuin kahden.
Ja meillä siis lapset 1v, 5v ja 7v.
T. 13
Helposti menee kolme sormea jos kaverit vähän auttaa
T Gutale
Näyttää niin hirveältä, kun äidit ovat kävelyllä rattaiden ja taaperoiden kanssa. Ihan kauheaa. Joskus niillä on siinä vielä koirakin. Hirvittävää. Miten kukaan voi lähteä sellaiseen? Kyllä lapsiluku pitäisi pitää järkevänä.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää niin hirveältä, kun äidit ovat kävelyllä rattaiden ja taaperoiden kanssa. Ihan kauheaa. Joskus niillä on siinä vielä koirakin. Hirvittävää. Miten kukaan voi lähteä sellaiseen? Kyllä lapsiluku pitäisi pitää järkevänä.
Hohhoijakkaa..
Suunnileen saman pysyi. Piti vaihtaa suurempi auto, jotta takapenkille mahtuu kolme turvaistuinta. Nejäs olisi selvä harppaus, sillä tavallinen viisipaikkainen auto ei enää riittäisi.
Tosin kyllä kolmenkin kanssa jo jonkinlaisia pykäliä löytyy, sillä perheliput on hämmästyttävän usein rajattu kahteen aikuiseen ja kahteen lapseen, samoin hotellihuoneeissa on usein rajoitus kahteen lisäpetiin, eli neljälle hengelle yms., mutta nämä nyt on melko pieniä murheita. Koirasta on enemmän vaikeutta esimerkiksi hotellihuonetta valitessa, puhumattakaan perhelipusta museoon.
Täälläkin välillä pyörii mielessä mahdollinen kolmas vaikka vielä puoli vuotta sitten vannoimme miehen kanssa että ei ikinä enää... lapset nyt 4 ja 2,5. Tiedän että miestä huvittaisi kokeilla jos sieltä tulisikin vielä poika kahden tytön jälkeen, tavallaan ymmärrän tän toiveen vaikka eihän sitä noin vaan päätetä mitä sieltä tulisi.
Mutta mietityttää kyllä, että nyt kun elämä on monessa asiassa helpottanut niin millainen shokki se olisi aloittaa alusta.. kestäisikö parisuhde, riittäisikö rahat (mahdoliset kolmet päivähoitomaksut kerralla jne).. Nyt olisin tosin siitä onnellisessa tilanteessa että on vakituinen työsuhde, niin kerrankin ei tarvitsisi stressata työelämään paluuta vauva-aikana, lähinnä että huoliiko kukaan kotiäitiä töihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulle riittää yksikin.
Jep. Ei tule lisää mullekkaan. Eka on esiteini jo, naureskelen partaani kun kaverit vasta alkaa lisääntyä nyt ja suunnittelee isoja perheitä, mä suunnittelen matkailupakun ostamista muutaman vuoden päästä. Emäntä ja elukat kyytiin ja maailmalle. Soronoo!
No elämänsä kullakin.
Mulle riittää yksikin.