Onko muita sinkkuja, joilla takana pitkä suhde ja ei enää mitään halua uuteen suhteeseen?

Minulla on päinvastoin. Kaikki elämäni huippukokemukset liittyvät rakastamiseen ja parisuhteisiin, ja vuosikymmenen liiton päätyttyäkin tiesin heti, ettei se jäisi viimeisekseni.

Tähän vaikuttaa varmaan eniten se, minkälaisia kokemukset parisuhteista taustalla on. Minun kokemukseni ovat hyvin positiiviset. Vaikka olen ihan tyytyväinen olooni näin sinkkunakin, tiedän, etten ole lähellekään niin onnellinen kuin voisin olla.

Minä o/

Ei ole vähäisintäkään intoa lähteä mihinkään radoille pyörimään ja "etsimään" yhtään mitään. Asia olisi varmasti eri, jos en olisi vielä kokenut pitkää parisuhdetta. Sitten varmasti etsisin ja etsisin. Mutta se suhde on koettu ja nähty, enkä ollut mitenkään ihan erityisen onnellinen.

Se on kyllä jännä, kuinka jotkut ihmiset voivottelevat yksinoloa. Ihan kuin vain kököttäisin surullisena kotona. Höpsis. Parisuhteessa kökötin kotona, koska puolisoa ei kiinnostanut mikään ikinä (yksi syistä erollemme). Sen jälkeen olen matkustellut, tutustunut uusiin ihmisiin, käynyt mukavilla kursseilla... Kun ei ole enää sitä riippakiveä varastamassa elämän iloa ja energiaa.

Enkä tietenkään nyt tarkoita mitään sellaista että olisin jotenkin parempi kuin ne ihmiset jotka parisuhteeseen haluavat ja menevät, itseäni ei nyt vaan enää jaksa kiinnostaa.

Minä! Olen kolmen kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja (ollut jo vuosia) eikä minkäänlaista intressiä enää parisuhteeseen. On ihanaa kun lasten mentyä nukkumaan on oma rauha, saa päättää asioista itse, saa ostaa juuri sitä mitä itse haluaa ja matkustaa juuri sinne minne haluaa, laittaa kodin juuri sellaiseksi kuin haluaa jne.

Minulla kesti tuo vaihe ei enää mitään halua uuteen suhteeseen 16-vuotta. Nyt olen parisuhteessa, joka täydentään elämäni ja  minulla on oma rauha, saa päättää asioista itse, saa ostaa juuri sitä mitä itse haluaa ja matkustaa juuri sinne minne haluaa, laittaa kodin juuri sellaiseksi kuin haluaa jne. Mutta saa myös käpertyä toisen kainaloon, harrastaa hyvää seksiä, matkustaa toisen kanssa, jne. Parisuhden kun ei auttamatta tarkoita vain toisen kautta elämistä, yhteen muuttamista, perheen perustamista, jne. 

Minä olen ollut yksin nyt jo 20-vuotta ja en todellakaan aio enää koskaan ryhtyä suhteeseen.

Ei kiinnosta minuakaan.

Takana muutama pidempi suhde, joissa aina olen joutunut jollakin tavoin hyväksikäytetyksi. Joo tiedän, oma vika mutta aina olen luullut että minulla on ihan kunnollinen mies...en tiedä, miten olen onnistunutkin näissä valinnoissani.

Noh, nyt on oma tupa ja oma lupa. En kaipaa miestä, en sitten yhtään.

Minä. 17 vuotta parisuhteessa. Eron jälkeen treffailin vähän, mutta nyt olen tajunnut haluavani olla yksin. Ihanaa.

Edellisen parisuhde-eroni jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin aloin kaivata uutta rakkautta. Useita vuosia meni myös ennen kuin sellainen lopulta osui kohdalle.