Työpaikan kahvitauot-yhtä painajaista. Onko muilla?

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Rikollista se ei kai ole, mutta huonoa käytöstä. Tekee kyllä joskus pahaa kuulla puhetta toisten elämän vaikeudesta; lasten vakavista sairauksista, kuolemasta, rahaongelmista. Tai sitten kehutaan omilla hankinnoilla, matkoilla ja muulla.

Onko sitten epäkohteliasta vain istua hiljaa ottamatta kantaa mihinkään, syödä eväänsä ja lähteä pois?

Oi mä tykkään just ton takia kahvitauoista. Pääsee vähän juoruumaan työkavereitten kanssa. Itse henkilökohtaisesti katson vähän kieroon noita kännykän taakse piiloutujia.

Tiedän tunteen.

Minä jäin sairaseläkkeelle jo nuorena, koska pelkäsin ja kammosin työkavereitani.

Pohjalla oli koulukiusaamistraumat.

Jos työssä on sietämätöntä, ota sairaslomaa. Tai hae suoraan eläkkeelle, etenkin jos olet ollut koulukiusattu eli sinulla ei ole ollut kunnollista lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Joo ihan sama kokemus kuin ap:llä ja sama ala. En tajua miten huonokäytöksisiä ihmiset on. Tykkäisin itse rauhallisista keskusteluista juoruamatta toisista tai puhumatta pahaa. Syönkin sen takia yksin ja olen työpaikan yksinäinen susi.

Vierailija kirjoitti:

Oi mä tykkään just ton takia kahvitauoista. Pääsee vähän juoruumaan työkavereitten kanssa. Itse henkilökohtaisesti katson vähän kieroon noita kännykän taakse piiloutujia.

Katso vaan ihan vapaasti ja ihan suoraan :)

Akat kotkottaa. Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan sama kokemus kuin ap:llä ja sama ala. En tajua miten huonokäytöksisiä ihmiset on. Tykkäisin itse rauhallisista keskusteluista juoruamatta toisista tai puhumatta pahaa. Syönkin sen takia yksin ja olen työpaikan yksinäinen susi.

Kyllä vaan. Alkujaan oletin hoitoalalle hakeutuvan/ pääsevän hienotunteisia ja ystävällisiä ihmisiä. Totuus on kyynisyyttä, pahansuopuutta, kilpailuhenkisyyttä, itsensä korottamista muita haukkumalla.

Teen raskasta työtä mielelläni ja juttelen muitten jatkaessa taukoa potilaitten kanssa. Siitä tulen itsekin hyvälle mielelle. Toisin on kuunnellessa joskus kohtuutonta parjausta ihmisistä, joilla on vaikeaa tai joita kadehditaan.

Onni on siis työpaikka jossa ei ole kahvihuonetta, kaikki ovat samassa tilassa. Ja niin pieni määrä henkilökuntaa ettei liittoutua voi. Onni on myös hyvä esimies, joka puuttuu heti jos huomaa jotain skismaa työntekijöiden välillä.

Hoitoalalla tämäkin

Mä en jaksa muutenkaan jutella ni piiloudun kännyn taa. Paskanjauhajiin en oo törmännyt. Eri ala tosin.

Kyllä, meillä katkotaan ihmisiltä päitä ja suolestetaan aina joku henkiökunnasta kahvitauolla. On kuin suoraan pahimmasta painajaisesta, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Hieno tapa siirtää vastuu työyhteisön hengestä kaikille muille, koska eihän minulla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut käyttäytyvät.

Kyllä toisten käytöstä voi muuttaa, tätä on ihan tutkittukin. Jos sinä olet ystävällinen, ovat yllättäen muutkin ystävällisempiä kuin jos sinä  olet ilkeä. On lupa olla erilainen ja oma itsensä, mutta harva meistä tekee päätöksen, jonka mukaan muut ovat kamalia ja ilkeitä pohtimatta sitä, voisiko itse olla erilainen eli mukava. Mieluummin on erilainen nurkassavalittaja, joka keskustelupalstalla on yhtä ikävä kuin muut ovat töissä.

Miten jos yrittäisikin kääntää tämän toisin päin. Puhuisi hyvää työkavereista, kehuisi heitä aloittaen vaikka kivoista vaatteista, uudesta kampauksesta, jostain hyvin tehdystä asiasta. Positiivisuus tarttuu ja tuottaa hyvää mieltä.

Hoitoalalla on paljon tyytymättömiä hoitajia, urautuneita, vailla työn iloa. Kun nuo ymmärtäisi vaihtaa alaa tai edes työpaikkaa. Mutta ei. Ovat niin korvaamattomia ihmisiä juuri sillä paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Hieno tapa siirtää vastuu työyhteisön hengestä kaikille muille, koska eihän minulla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut käyttäytyvät.

Kyllä toisten käytöstä voi muuttaa, tätä on ihan tutkittukin. Jos sinä olet ystävällinen, ovat yllättäen muutkin ystävällisempiä kuin jos sinä  olet ilkeä. On lupa olla erilainen ja oma itsensä, mutta harva meistä tekee päätöksen, jonka mukaan muut ovat kamalia ja ilkeitä pohtimatta sitä, voisiko itse olla erilainen eli mukava. Mieluummin on erilainen nurkassavalittaja, joka keskustelupalstalla on yhtä ikävä kuin muut ovat töissä.

Ystävällinen voi olla juurikin siten, ettei osallistu toisten juoruiluun. On ainakin itsellä hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos yrittäisikin kääntää tämän toisin päin. Puhuisi hyvää työkavereista, kehuisi heitä aloittaen vaikka kivoista vaatteista, uudesta kampauksesta, jostain hyvin tehdystä asiasta. Positiivisuus tarttuu ja tuottaa hyvää mieltä.

Sain vanhalta ihmiseltä aikaa sitten ohjeen, että älä puhu hyvää tai pahaa kenestäkään. Toimii. Työparia voi kiittää hyvin menneestä työvuorosta.

Hyvä palaute on oltava aitoa, turha mielistely etoo.

Hoitoalaa tämäkin.

Tuo on aina niin käsittämätöntä. Itse onneksi miesvaltaisella työpaikalla, eikä kenestäkään puhuta pahaa selän takana. Siis ehkä kahden kesken saattaa tulla että "Jaa vähän outo se Keinänen", mutta ei sen enempää. Suloisia nörttejä, ja mukavia kuin mitkä. Sellaisesta työstä ja työyhteisöstä nauttii, jossa ei kadehdita tai vihata. Välillä aina unohdan kuinka onnekkaassa asemassa olenkaan tässä työpaikassa. Ja kuitenkin työntekijöitä n. 70, ja kahvihetket ovat lyyristä neroutta ja vitsin iskentää.

Ei noita taukojuttuja kukaan vakavasti ota. Totuushan on, että ihmiset puhuvat mieluummin pahaa toisistaan, vaikka useimmat muuta väittää. Siihen täytyy vain sopeutua ja lohduttautua, että kaikki ovat tuossa tavallaan tasa-arvoisia, koska kaikista puhutaan, heti kun vaan selkäsi käännät.

Jos tätä totuutta epäilee, voi aikansa kuluksi miettiä mihin vauvapalstan suursuosio perustuu. Siihenkö, että kaikki ovat mukavia ja haluavat uskoa toisista vain hyvää? No ei, ei todellakaan! Täällä on verta, hikeä ja kyyneleitä, just sitä, mistä kaikki niin tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen.

Minä jäin sairaseläkkeelle jo nuorena, koska pelkäsin ja kammosin työkavereitani.

Pohjalla oli koulukiusaamistraumat.

Jos työssä on sietämätöntä, ota sairaslomaa. Tai hae suoraan eläkkeelle, etenkin jos olet ollut koulukiusattu eli sinulla ei ole ollut kunnollista lapsuutta.

Enpä ole koskaan kuullutkaan, että koulukiusatut pääsevät eläkkeelle tuon kiusaamisen takia. -

Taidatpa tosiaan puhua pötyä, sillä jos olisi totta  - suurin osa suomalaisista olisi jo eläkkeellä työpaikkakiusaamisen takia.