Työpaikan kahvitauot-yhtä painajaista. Onko muilla?

Voi miten harmi, kun työpäivän virkistyshetkestä saadaan aikaan väsyttävä hetki. Kun jokainen osaisi tietyt pelisäännöt ja muistaisi olevansa työpaikalla, menisi tauotkin hyvin. Eli ei puhuta muista ihmisistä, ei kehuta itseä, ei haukuta työpaikkaa, unohdetaan kateus.

--mistä hoitajat sitten osaisivat puhua.

Itsellä työpari, joka ei osaa IKINÄ olla hiljaa, joten sitten työajan kuuntelen sen viime yön unen laadun, heräämisen, aamupalakokemuksen, päivän harrastustoiminnan, pojan "hassut" kiukuttelut, parisuhdeongelmat, auton ajovalojen umpiokoot, Viron reissun tuliaiset ja laivan buffettarjonnan, seuraavan päivän ruokaostossuunnitelmat, tulevan viikon sään, kehon viime aikaiset vaivat, (naiivit ja suppeakatseiset) näkemykset maailmanmenosta, ilkeät juorut muista työkavereista, seikkaperäisen selostuksen miten kotiviiniä tehdään (vaikka en ole kysynyt eikä voisi vähempää kiinnostaa) ja mitä näitä nyt on.

Tauolla TASAN TARKKAAN (!!!!!!!!!!!) keskityn joko kännykän tuijottamiseen tai lehden lukemiseen ja suljen kaiken äänen ulkopuolelle. Jos työparini on samaan aikaan kahvihuoneessa menen vessaan juomaan kahvini ja pitämään taukoni, sillä en saa hetken rauhaa vaikka kuinka olisin lehteen syventynyt. Nimittäin siinä tapauksessa hän ottaa myös itselleen lehden ja alkaa lukea sitä minulle. Jos en reagoi, alkaa kysellä minulta jotain, mitä siis ei yleensä tee koska haluaa itse olla se joka puhuu, mutta tällä tavalla toivoo saavansa minulta edes vähän huomiota. Ei ihmisen pää kestä semmosta koko ajan...

Onpas meininki kuin yläasteella. Luokallani olevassa tyttöporukassa (johon itse en kuulunut) haukuttiin aina pataluhaksi ne, jotka eivät olleet paikalla. Porukassa olleelle manipuloivalle kiusaajatytölle kaikki olivat aina päin naamaa mielin kielin, mutta kun hän kerran oli poissa koulusta jouduttuaan sairaalaan, nuo samat tytöt ilmaisivat toivovansa että hän kuolee sinne.

En kestä jos sama meno jatkuu vielä työelämässäkin.

Tuo toisten kehuminen on juuri hyvä. Tulee mieleen, että joskus voisi ruveta kyselemään oikein uteliaasti pahimmalta juorukellolta hänen henkilökohtaisimmista asioistaan, parisuhteesta ym., joiden osalta hän tietää muiden asiat paremmin. Pakko kai siinä olisi muiden kuunnellessa takellella jotain, kun kerran kysytään. Eihän sille mitään voi, jos kiinnostaa, ei hänkään voi.

Kiusattu2 kirjoitti:

Juuri noiden kahvitaukojen vuoksi en olekaan töissä (takana vuosia kestänyt koulukiusaaminen, jonka vuoksi olen todella estynyt).

Mulla sama, paitsi olenkin yksinyrittäjä. Leipä on välillä tiukassa mutta elän mieluummin näin, pitäen mielenterveyteni jotenkin kunnossa.

Ihankuin tää ois mun kirjoittama! kans hoitoalalla hommissa, ja töissä tauot on aivan pas*aa :D suurin osa työkavereista on just tuollasia - juoruillaan muista ja naureskellaan muiden ongelmille, esim saikuille, mielistellään niitä joista eilen puhuttiin pahaa, leveillään uusilla autoilla ja matkoilla, haukutaan muita huonoiksi työntekijöiksi, kiusataan opiskelijoita... Esimies siis osallistuu tähän samaan hommaan aivan täysillä.

Onneksi oon itsevarma ja rohkea ja omaan käytöstapoja enkä lähde mukaan mihinkään selän takana kyräilyyn, oon kiva opiskelijoille, en pidä kolmea puolen tunnin kahvitaukoa joka vuorossa ja sanon vastaan ja puolustan itseäni ja muita "hiljaisia". Varmaan oikeasti neljä työkaveria joitten kanssa tulee keskusteltua tauoilla. En myöskään hyväksy että esim saattohoitopotilaan vierellä hoitajat juoruaa ja kälkättää omiaan. Monet laiskat läskiperseet töissä vihaavat mua, mutta ihan sama, niin mäkin heitä eivätkä ne maksa mun palkkaa 😊 ja sehän on vain työtä

Ei katso ikää juoruilut. Vastavalmistunut lähihoitaja ja samoin eläkeikää lähestyväkin, haukkuvat, nauravat toisten virheille, arvostelevat. Olen tullut töihin tuonne viimeisimpien joukossa ja sain kuulla muutaman kuukauden jälkeen, että minua oli arvosteltu siellä jo ennen ensimmäistä työpäivääni. Kukaan ei minua tuntenut, ei ollut tehnyt koskaan töitä kanssani.

Tunnen myötähäpeää, kun opiskelijoitten kuullen haukutaan työkavereita, jotka eivät ole paikalla juuri silloin. Sitten ollaan niin toveria edessä. En ihmettele, kun opiskelijat ovat antaneet huonoa palautetta työpaikasta.

Luulisi esimiesten puuttuvan asiaan, sillä huonossa ilmapiirissä ei potilaitten hoito voi olla laadukasta.

Vierailija kirjoitti:

Onpas meininki kuin yläasteella. Luokallani olevassa tyttöporukassa (johon itse en kuulunut) haukuttiin aina pataluhaksi ne, jotka eivät olleet paikalla. Porukassa olleelle manipuloivalle kiusaajatytölle kaikki olivat aina päin naamaa mielin kielin, mutta kun hän kerran oli poissa koulusta jouduttuaan sairaalaan, nuo samat tytöt ilmaisivat toivovansa että hän kuolee sinne.

En kestä jos sama meno jatkuu vielä työelämässäkin.

Kannattaa hakeutua miesvaltaiselle alalle. On niitä tosin neitimäisiä miehiäkin.

Onneksi ravintola-alalla ei kerkeä mitään kahvitaukoja pitämään, ei mulla muuta 😅

Misogyynikko kirjoitti:

Akat kotkottaa. Sellaista se on.

Kyllä miehetkin kotkottavat vaikka kuinka paljon. Kotkottavat mahdollisesti vielä esimiehille yms. Miesvaltaisella alalla ollessa ei draamaa puuttunut. Selkäänpuukotus on kuitenkin vielä jokseenkin parempi tilanne, kuin suoranainen kiusaaminen. Ihmiset ovat suurin osin lapsellisia apinoita, jotka käyttäytyvät vain pinnallisesti kunnolla.  Näytelmä on jotain muuta, kuin mitä kulisseissa tapahtuu. Onhan asiallisestikin käyttäytyviä paljon, mutta hekin joutuvat vähän myötäilemään ilkeämpiä apinoita, jotta pysyvät jokseenkin tutkan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas meininki kuin yläasteella. Luokallani olevassa tyttöporukassa (johon itse en kuulunut) haukuttiin aina pataluhaksi ne, jotka eivät olleet paikalla. Porukassa olleelle manipuloivalle kiusaajatytölle kaikki olivat aina päin naamaa mielin kielin, mutta kun hän kerran oli poissa koulusta jouduttuaan sairaalaan, nuo samat tytöt ilmaisivat toivovansa että hän kuolee sinne.

En kestä jos sama meno jatkuu vielä työelämässäkin.

Kannattaa hakeutua miesvaltaiselle alalle. On niitä tosin neitimäisiä miehiäkin.

HAH!!!!!! :D :D Miehet on pahimpia juoruakkoja joita tiedän! On niitä juoriulemattomiakin miehiä, eli siis kaiketi niitä neitimäisiä miehiä, mutta noin muuten herranjestas miten voi kiinnostaa toisten ihmisten asiat niin paljon :D En ole IKINÄ ollut työpaikassa, jossa naiset olisivat niitä juoruilijoita, tosin saattaahan näitäkin olla. Miehet ne on yleensä suuna päänä utelemassa toisten asioita ja levittämässä vähän maustettuja ja paisuteltuja juoruja. Ja vielä enemmän kuin mielellään!

Minun mies on kyllä ainakin kova juoruilemaan mieskavereidensa kanssa, paljon pahempi kuin tuntemani naiset.

Kiinnostaisi saada kommentteja näiltä , jotka sujuvasti kommunikoivat iloiseen sävyyn edessä ja moittivat takana. Miten se onnistuu ja eikö yhtään haittaa, kun toiminta on niin näkyvää? Mieluummin olen se työpaikan ikävä ja mauton ihminen kaikille kuin vaihdan moodia tarpeen tullen.

Pyöräilin tänään ihan tuli perseen alla kärkkäiselle että kerkeän irtokarkki ostoksille ennen kuin jonnet valtaavat koko karkkihyllyn. Oli harvinaisen paska valikoima. Ei mitään lempikarkkejani. Suurin osa hedelmäkarkkeja, eikä lähes ollenkaan suklaata tai lakua. Kyllä pistää vihasti. Saisi räjäyttää koko paskan. Hirveä triggeröityminen.

Kahvitunnit on just hauskoja. Satunnaista läpän heittoa päivän polttavista aiheista. Ei juoruja eikä ilkeilyä, välillä tosin hyväntahtoista vittuilua.

Ai niin, en ole hoitoalalla ;)

Työskentelin pankissa taustatehtävissä. En koskaan käynyt kahvitauoilla ja kävin lounaalla kivan työkaverin kanssa juttelemassa musiikista, oopperasta, opiskelusta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Miten? Alat saarnata aikuisille ihmisille että selän takana shaissen puhuminen ei ole kivaa, eikä oikein. Eiköhän nämä ihmiset sen itsekin tiedä, mutta silti juoruilevat minkä ehtivät, naaman edessä ollaan sitten niin ystävää ja kaveria.

Tai jos vaan alkaisi "laukoa" ihmisille totuuksia, että tuokin tyyppi juoruilee sinusta tai että olisitpas kuullut mitä sinusta just puhuttiin ennenkun tulit huoneeseen, niin vois olla aika vaikeaa sen jälkeen käydä töissä.

Eihän ap osallistukaan juoruiluun.

Samoin en minäkään, siksi mieluummin vietän tauon yksin tai kännykkää selaten tms, enkä lähde työpaikan juoruihin mukaan.

Ällöttää se kaksinaamaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Hieno tapa siirtää vastuu työyhteisön hengestä kaikille muille, koska eihän minulla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut käyttäytyvät.

Kyllä toisten käytöstä voi muuttaa, tätä on ihan tutkittukin. Jos sinä olet ystävällinen, ovat yllättäen muutkin ystävällisempiä kuin jos sinä  olet ilkeä. On lupa olla erilainen ja oma itsensä, mutta harva meistä tekee päätöksen, jonka mukaan muut ovat kamalia ja ilkeitä pohtimatta sitä, voisiko itse olla erilainen eli mukava. Mieluummin on erilainen nurkassavalittaja, joka keskustelupalstalla on yhtä ikävä kuin muut ovat töissä.

Joo on totta että ilkeälle ihmiselle ollaan ilkeitä, ystävälliselle ei ehkä niinkään.

Mutta kun on ihmisiä jotka tykkää juoruta, jos mä vaik sanon että olipa Pirjolla kiva uusi takki tänään, niin juoruilija yleensä kommentoi siihen jotain tyyliin, "no joo mut sille se ei sovi ollenkaan/varmaan ostettu sen miesystävän rahoilla/tms".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Miten? Alat saarnata aikuisille ihmisille että selän takana shaissen puhuminen ei ole kivaa, eikä oikein. Eiköhän nämä ihmiset sen itsekin tiedä, mutta silti juoruilevat minkä ehtivät, naaman edessä ollaan sitten niin ystävää ja kaveria.

Tai jos vaan alkaisi "laukoa" ihmisille totuuksia, että tuokin tyyppi juoruilee sinusta tai että olisitpas kuullut mitä sinusta just puhuttiin ennenkun tulit huoneeseen, niin vois olla aika vaikeaa sen jälkeen käydä töissä.

Eihän ap osallistukaan juoruiluun.

Samoin en minäkään, siksi mieluummin vietän tauon yksin tai kännykkää selaten tms, enkä lähde työpaikan juoruihin mukaan.

Ällöttää se kaksinaamaisuus.

Oma esimerkki on paras ratkaisu. Ei kahvihuoneen keskustelut muutu miksikään, jos yksi nysvää nurkassa kännykän kanssa ja osoittaa, että halveksii muita. Sen sijaan keskustelut muuttuvat, kun istuu samaan pöytään muiden kanssa ja aloittaa keskustelun tulossaolevasta taidelauantaista tai muusta ajankohtaisesta asiasta ja pitää keskustelua näpeissään sen verran, ettei päästä juoruilemaan. Jokainen on vastuussa työpaikan ilmapiiristä, myös ap. Todennäköisesti hän ei löydä koskaan työpaikkaa, jossa olisi kiva olla, mutta syy ei ole koskaan hänessä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ongelma on vain ja ainoastaan naisvaltaisilla aloilla. Siksi itse olen miesvaltaisella alalla töissä. En itse jaksanut tuota, joten opiskelin uuden ammatin ja menin uusiin töihin. Miesten kanssa on paljon mukavampi tehdä töitä, asiat sanotaan suoraan jos on ongelmia eikä niitä sen jälkeen kukaan muistele. Miehet ei juoruile samalla tavalla eivätkä käyttäydy kuin kaakattava kana lauma....

Joo varmaan miehetkin juoruilee keskenään, mutta kyllä yleensä miesporukassa työskentely on ihan eri juttu kun naisten kanssa.

Eräässä työpaikassa mulla oli välillä ryhmässä naisia, mut työpäivät oli yhtä valittamista ja kyyläämistä ja toisten tekemien "virheitten" etsimistä, toisten vähättelyä ja pätemistä. Sitten siirryin tekemään samaa työtä miesporukkaan, oli fiilis ihan eri. Työ tehtiin valittamatta, toisia tarvittaessa autettiin ja jos oli jotain sanottavaa tai huomautettavaa, se sanottiin suoraan ilman mitään itsensä korostamista tai toisen lyttäämistä.