Työpaikan kahvitauot-yhtä painajaista. Onko muilla?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aina niin käsittämätöntä. Itse onneksi miesvaltaisella työpaikalla, eikä kenestäkään puhuta pahaa selän takana. Siis ehkä kahden kesken saattaa tulla että "Jaa vähän outo se Keinänen", mutta ei sen enempää. Suloisia nörttejä, ja mukavia kuin mitkä. Sellaisesta työstä ja työyhteisöstä nauttii, jossa ei kadehdita tai vihata. Välillä aina unohdan kuinka onnekkaassa asemassa olenkaan tässä työpaikassa. Ja kuitenkin työntekijöitä n. 70, ja kahvihetket ovat lyyristä neroutta ja vitsin iskentää.

Tuo on ihan myytti ettei miesvaltaisilla aloilla muka juorultaisi, hyvä jos teidän työpaikassa ei, mutta ei se mitenkään liity siihen, että työntekijöillä on kikkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Hieno tapa siirtää vastuu työyhteisön hengestä kaikille muille, koska eihän minulla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut käyttäytyvät.

Kyllä toisten käytöstä voi muuttaa, tätä on ihan tutkittukin. Jos sinä olet ystävällinen, ovat yllättäen muutkin ystävällisempiä kuin jos sinä  olet ilkeä. On lupa olla erilainen ja oma itsensä, mutta harva meistä tekee päätöksen, jonka mukaan muut ovat kamalia ja ilkeitä pohtimatta sitä, voisiko itse olla erilainen eli mukava. Mieluummin on erilainen nurkassavalittaja, joka keskustelupalstalla on yhtä ikävä kuin muut ovat töissä.

Jokainen työntekijä vastaa vain omasta käytöksestään. On työyhteisöjä, joissa sisärenkaaseen kuuluvat tietyt työntekijät ja osa ei siihen edes halua. On laumasieluja ja oman tien kulkijoita, silti työ sujuu yhtä hyvin. Lopultakin töissä ollaan tekemässä perushommaa, ei hoitamassa henkilösuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aina niin käsittämätöntä. Itse onneksi miesvaltaisella työpaikalla, eikä kenestäkään puhuta pahaa selän takana. Siis ehkä kahden kesken saattaa tulla että "Jaa vähän outo se Keinänen", mutta ei sen enempää. Suloisia nörttejä, ja mukavia kuin mitkä. Sellaisesta työstä ja työyhteisöstä nauttii, jossa ei kadehdita tai vihata. Välillä aina unohdan kuinka onnekkaassa asemassa olenkaan tässä työpaikassa. Ja kuitenkin työntekijöitä n. 70, ja kahvihetket ovat lyyristä neroutta ja vitsin iskentää.

Ihan vain vinkkinä, että ei sitä juoruiluakaan kaikkien kuullen harrasteta ;)

Minä teen niin, että kun joku haukkuu jotakuta, niin alan kehumaan samaista henkilöä: "hän muuten tosi hyvin hoiti sen asian eilen" tai "asiakas kehui häntä

Kauheesti" tms.

Ensin tulee tyrmistynyt hiljaisuus, sitten vähätellään, mutta kun teen näin joka kerta, lopettavat muut juoruamisen silloin, kun minä olen paikalla.

N49

Pahaa ei ole puhuttu, mutta edellisessä työpaikassa eräs työkaveri alkoi puoliväkisin jauhamaan paskajuttujaan, kun itse halusin vaan räplätä puhelinta tai lukea lehteä. Nykyään saa onneksi olla rauhassa, jos haluaa.

Tämä ongelma on vain ja ainoastaan naisvaltaisilla aloilla. Siksi itse olen miesvaltaisella alalla töissä. En itse jaksanut tuota, joten opiskelin uuden ammatin ja menin uusiin töihin. Miesten kanssa on paljon mukavampi tehdä töitä, asiat sanotaan suoraan jos on ongelmia eikä niitä sen jälkeen kukaan muistele. Miehet ei juoruile samalla tavalla eivätkä käyttäydy kuin kaakattava kana lauma....

Kyllä miehetkin juoruaa ja on ilkeitä! Välillä jopa pahempia kuin naiset, ja usein asiat liittyy alapään asioihin ja on to-del-la törkysiä.

Mutta ei koskaan ikinä yhdenkään naisen kuullen, korkeintaan vahingossa.

Tyypillistä naisvaltaisilla aloilla. Cunts will be Cunts.

Minä olen opettaja, naisvaltainen ala rehtoria myöten. Ei juoruilla.

Eräs opettaja potkittiin pois alkoholismin takia. Olin ollut talossa 10 vuotta, enkä tiennyt edes ongelmasta. Tietävät eivät olleet juoruilleet.

Sama meillä, lisäksi istutaan 2 kertaa päivässä kahvitauolla yhteensä n. tunnin päivän aikana, työehtosopimuksessa on määritetty 10 min kahvitauko päivässä. Aluksi ihmeteltiin kun lopetin siellä käymisen, työkaveri painosti et "tuu meiän kaa, jäät kaikista hauskoista jutuista paitsi", yks toinen sanoi et eristäydyn porukasta🙄 Toki siellä on välillä hauskojakin aiheita, mutten kaipaa päivääni niin paljon sosiaalisuutta, työni on itsenäistä toimistotyötä. Käyn kuitenkin joka päivä n. puoli tuntia osan porukasta kanssa syömässä ja työpäivä on 7h 15 min niin eipä siinä jää paljon aikaa työnteolle. Ärsytti lisäksi että siellä udeltiin yksityisasioita (perhe, parisuhde), kaikki avautuu omista henkilökohtaisista asioista ( yksikin kertoo avoimesti aikuisen lapsensa mielenterveysongelmista ja syömishäiriöistä, hävytöntä) itse en halua isolle porukalle kertoa omia asioita kun siellä mukana vieraampaa porukkaa muilta osastoilta. En ole kaikille tilivelvollinen omasta yksityiselämästä vaikka osasta porukasta on tullutkin ystäviäni. Ja sitä kaksinaamaisuutta kyllä riittää. Nykyään olen tarkka kenelle puhun mitäkin, asiat leviää uskomattoman nopeasti kaikille. Ahdistavaa, aikuiset ihmiset, n. 45-60v naiset, kai niillä ei sit oo mitään elämää työn ulkopuolella ja on katkeroituneita kun on koko ajan tarve juoruilla ja jauhoa muiden asioita😡

Ei ehdi mitään kahvitaukoja pitämään.

Meidän työpaikalla kahvitauoista on tullut täysin hiljaisia, kun kaikki on älypuhelimensa kimpussa. Jos jotain sanoo, kukaan ei vastaa mitään.

Ei  meillä ole tuollaista. Virastossa hallinnossa töissä. Istutaan avossa, töitä riittää, syömässä käydään tyylillä "kuka lähtee syömään" ja kahvilla samalla tyylillä.  Nauretaan välillä maha kippurassa, tilannehuumoria riittää ja pidetään tietokilpailuja päivälehdistä.

Mutta joo, olen ollut ap:n kuvailemalla työpaikalla töissä. Ei tosin hoitoalalla.  Jaksoin huonoa henkeä tasan vuoden ja vaihdoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että sinä voit muuttaa tämän? Ole itse erilainen, muuta työyhteisöä.

Ei toisten käytöstä voi muuttaa. On lupa olla erilainen, oma itsensä. Työkavereita tai työpaikkaa ei aina voi valita, sen voi valita, osallistuuko ikävään keskusteluun vai ei.

Kyllä voi. Yksi ihminen voi tehdä muutoksen. Tämä asia on kaksi kertaa testattu (yksi minun ja toinen ystäväni toimesta toisessa työpaikassa), ja se toimii. Kaikki muutos alkaa aina yhdestä pienestä ihmisestä.

Itse otin lopputilin työpaikasta koska huomasin että minusta oli tullut samanlainen juoruaja ja nokittelija. Valitettavasti työkkärin mielestä oma mielenterveys ei ollut hyvä syy lähteä ja sain 3 kk:n karenssin.

Meillä ei sentään puhuta seläntakana pahaa muista, mutta valitetaan koko ajan aivan hirveästi. Siis työstä ja työn raskaudesta. Kukaan ei koskaan puhu mistään muuta kahvihuoneessa kuin siitä miten kamalaa työ on, miten koneet taas kerran hidastelee, miten vihaa työtään, mitä hirveää taas kävi jossain työtehtävässä. Eli haukkuu työtä päivästä toiseen. Kahvihuoneen jääkaapilla ei voi edes ohimennen pistäytyä kun joku on heti käsivarressa kiinni ja haluaa valittaa työstä ja kertoa miten on taas aivan hirveän uupunut. Sama jos vaikka käytävällä ohimennen kohtaa. En ole vuosiin kuullut keneltäkään ainuttakaan positiivista asiaa työstä tai työpaikastamme, ja alan itsekin olla todella loppu tuon kaiken valittamisen ja negatiivisuuden alla. Yritän parhaani mukaan pysyä poissa valituskerhoista, mutta tuntuu että mikään ei niiltä suojele. Pomot tietää tilanteen, ja pitää kokouksissa käskytyspuheita siitä miten he kieltävät ketään puhumasta negatiivista työstä. Ja sitten ihmiset saa tietenkin lisäpontta haukkua työtä kun se haukkuminen on kielletty.

Hoitoala tai ei oikeastaan hoitoala vaan lääkäri. En pidä yleensä kahvitunteja ollenkaan tai jos pidän, käyn kahdestaan jonkun hyvän työkaverin kanssa kahviossa, ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Lääkäreillä ei ole kahvitunteja tai ruokataukoja työehtosopimuksessa lainkaan, voi käydä työn ohessa ja työtehtävien salliessa, jos on aikaa. En tykkää hoitajien kahvihuonekerhoista.

Minäkin ihmettelen miten ilkeitä ihmisiä hoitoalalla voi välillä olla. Pitäisi välittää ihmisitä ja pas*at. Kahvitunnilla kaikki unohtuu. Ymmärrän tunteesi ja puhelimen takaa on vaikea tulla puolustamaan ihmisiä.

Mutta kuka sen tekee? Yleensä on niin että IHMISET JOTKA JUORUAVAT MUISTA, juoruavat myös sinusta! 

Joten et ole "turvassa" juorupiirisssä. Hyppää sieltä ulos. Minua kiusasivat lihavat ihmiset , ja tantta piiri. Ulos jouduin talosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen.

Minä jäin sairaseläkkeelle jo nuorena, koska pelkäsin ja kammosin työkavereitani.

Pohjalla oli koulukiusaamistraumat.

Jos työssä on sietämätöntä, ota sairaslomaa. Tai hae suoraan eläkkeelle, etenkin jos olet ollut koulukiusattu eli sinulla ei ole ollut kunnollista lapsuutta.

Enpä ole koskaan kuullutkaan, että koulukiusatut pääsevät eläkkeelle tuon kiusaamisen takia. -

Taidatpa tosiaan puhua pötyä, sillä jos olisi totta  - suurin osa suomalaisista olisi jo eläkkeellä työpaikkakiusaamisen takia.

Voin kertoa sinulle, että jäin pois työstäni työpaikkakiusaamisen takia. Roikuin työttömänä ja välillä erilaisissa tilapäistöissä, kunnes ikää tuli tarpeeksi ja jäin eläkkeelle. Raatelu työpaikoilla voi olla todella kovaa.

Olen monesti ihmetellyt, miksi etenkin hoitoalalla sinne kahvitauolle ja ruokatauolle pitää kaikkien mennä yhtä aikaa? Eikö sinne voi mennä silloin kun itsellä on työssä sopiva hetki? Pari kertaa on käynyt niin, että kun olen mennyt vierailulle kaikki toimiston ovet sairaalan osastolla on auki, tietsikan ruudut auki, kansiokärryt esillä eikä ketään näy missään. Olen joskus odotellut piiiitkäään, kaikki näkyy istuvan syömässä, n. 10 henkilöä yhtä aikaa. Ei mene minulla jakeluun. Mietin, että jos menisi sinne toimistoon ja nappaisi muutamat kansiot siitä, ei olisi kukaan huomannut ennen kuin papereita kaivattaisiin.

Itse olen kunnan toimistopuolella, emmekä juuri koskaan ole yhtä aikaa syömässä lähimpien työkavereiden kanssa (ruokis on kellokortilla, joten kukaan ei viivy puolta tuntia kauempaa) kun emme vaan pääse lähtemään. Puhelin soi, joku tulee juuri toimittamaan jotain asiaa tai joku keskittymistä vaativa työ on kesken - ei malta lähteä. Toiset jo tulee takaisin kun itse lähdet.

Kahvia yleensä haemme työpisteen viereen pitkin päivää. Se juodaan siinä sivussa.

Hain pari vuotta sitten sairaalaan töihin (hallintoon) ja olisin päässyt mutta tutut sanoi, että älä mene, et tule viihtymään siellä. Se on niin hierarkinen, byrokraattinen ja vanhanaikainen työpaikka, ettei mitään määrää. No en mennyt.