Miten saan revittyä itseni irti miehen vallan alta?
Hän on aina mennyt kuin poikamies, minä olen huolehtinut lapsista ja rajoittanut omia menoja. Mies on aina suhtautunut ikävästi minun menoihin, ihan mihin tahansa. Tiedostan, että olen jättänyt omia menoja ja omaa elämää elämättä miehen ilkeän käytöksen vuoksi, että perhesopu säilyisi ja lapset eivät kärsisi. No, lapset on siitä huolimatta kärsineet. Nyt alan oikeasti yrittää päästä irti miehen kahleesta ja lähtemään omille menoille (töissä olen aina käynyt). On vaan niin vaikeaa kestää se ilkeily ja syyttely. Minun pitäisi mennä vain hänen kanssaan ja se ei kiinnosta enää yhtään näiden vuosien ja tapahtumien jälkeen. Ei kiinnosta katsoa sen juomista, sekin on liiallista, lähes alkoholisti. Auttakaa, olen ihan lopussa tässä asiassa.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Paskanna itse omaan suuhusi. Eiköhän mies lähde.
Tällaista ilkeilyä juuri kaipaankin.
Onko lähteminen vaihtoehto? Oletko keskustellut miehesi kanssa? Mä en itse jäisi kyllä tuollaiseen suhteeseen vaan lähtisin kyllä heti.
Saskia kirjoitti:
Onko lähteminen vaihtoehto? Oletko keskustellut miehesi kanssa? Mä en itse jäisi kyllä tuollaiseen suhteeseen vaan lähtisin kyllä heti.
Tietenkin on mutta olen heikko epäonnistunut paska.
Vaikea asettua sun asemaan, koska en ikipäivänä voisi kuvitellakaan itseäni tuohon tilanteeseen. Tuollainen äijä ei olisi ehtinyt edes purkaa hammasharjaansa mun hyllylle ennen kuin olisi saanut kengänkuvan perseelle. Häivy, jos haluat edes vähän iloa loppuelämääsi.
Miksi menit ylipäätään tuommoisen kusipään kanssa yhteen, annoit sen päästä niskan päälle ja teit sen kanssa vielä lapsiakin? No, toivottavasti pääset mokomasta paskasta eroon. Sääli sua ja lapsia. Ymmärtääkö se idiootti edes, mitä se tekee?
Opettele pitämään puolesi nyt, jos et ole sitä aiemmin osannut tehdä.
Niin, ei se silloin alkuun ollut tuollainen, tietenkään. Muuttunut vuosien mittaan, takana pitkä liitto. Ap
Saskia kirjoitti:
Onko lähteminen vaihtoehto? Oletko keskustellut miehesi kanssa? Mä en itse jäisi kyllä tuollaiseen suhteeseen vaan lähtisin kyllä heti.
Ja luovuttaisit lapset tuollaisen hirviön yksin huollettavaksi aina kun oikeuden mukaan on niin määrätty?
Ei se äijä mistään mitään opi, sinuna hommaisin oman kämpän, ottaisin pennut kainaloon ja häipyisin. Kamat jakoon vaan!
Ja paljon on hyviäkin asioita ja hetkiä. Siksi niin vaikeaa onkin kaikki, jos olisi jatkuva mulkero niin olisi eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Saskia kirjoitti:
Onko lähteminen vaihtoehto? Oletko keskustellut miehesi kanssa? Mä en itse jäisi kyllä tuollaiseen suhteeseen vaan lähtisin kyllä heti.
Ja luovuttaisit lapset tuollaisen hirviön yksin huollettavaksi aina kun oikeuden mukaan on niin määrätty?
Tää on liian yleinen tekosyy, kun oikeasti ei haluta tai uskalleta erota. Samaa käyttää juoppojen puolisot.
Luuletteko te että tällaiset miehet ovat tällaisia heti alussa? Eivät todellakaan ole. Tuollaisella ajattelulla saatatte helposti joutua itsekin nalkkiin. Oman exän luonne paljastui neljän vuoden jälkeen juuri kun olin jo pitkällä raskaana. Lapsen ei onneksi tarvitse tavata isäänsä, mutta minulla kävi vain hyvä tuuri, kun sain hankittua tarvittavat todisteet.
Voih.. tiedän mistä puhut! Itse aivan samassa tilanteessa. Joskus kauan sitten ajattelin ettei mulle vois koskaan käydä näin( olen vahva) mutta niin vaan kävikin... ja tässä ollaan ja näillä mennään
Vierailija kirjoitti:
Paskanna itse omaan suuhusi.
Tällaisten parafiilien pipipäiden takia palsta sulkeutuu nykyään yöksi.
Olen aivan alistettu ja rikki, tajuan sen. Mies onnistuu aina saaamaan minulle syyllisen olon ja pelkään häntä ja hänen kohteluaan, vaikkei fyysisestä satuttamisesta ole kyse.