Ystäväni, kolmen lapsen yh, on katkera minun elämästäni

Miten ihmeessä olette pysyneet ystävinä kaikki nämä vuodet kun teillä ei tunnu olevan mitään yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olette pysyneet ystävinä kaikki nämä vuodet kun teillä ei tunnu olevan mitään yhteistä?

Ei meillä olekaan, ainakaan jos elämän isoja kysymyksiä tarkastellaan. Olemme tunteneet toisemme kauan, joten kiintymystä on jäljellä sitä kautta, ja toisaalta olen aina ollut hänen tukenaan ja pitänyt sitä velvollisuutenani. Hänen lapsensa ovat minulle tärkeitä ja on ollut ihanaa seurata heidän varttumistaan.

Emme tapaa kovin usein, emme siis ole parhaita sydänystäviä. Silti olemme ystäviä ja minulle hän aina kertoo kaikki huolensa. Hänen elämänsä onkin ollut niin vaiherikasta, että kukaan muu ei varmaan kaikkia käänteitä tiedäkään. Ja minä olen mielelläni lojaali vanhoja ystäviä kohtaan, mutta en voi hyväksyä tuota hänen kääntymistään minua vastaan. Olen tehnyt erilaisia valintoja kuin hän ja tehnyt hurjasti töitä nykyisen asemani eteen. Ja teen edelleen. Minun elämäni on ollut eri lailla haastavaa kuin hänen. En väheksy hänen ongelmiaan, eikä hänenkään pitäisi puhua tai edes ajatella minusta niin kuin hän näköjään ajattelee.

ap

Siis anteeksi, KOLME lasta KOLMELLE miehelle? Ja alle kolmekymppisenä? Kiirettä on ystäväsi pitänyt. Varmaan ajatuksena se ettei töihin tarvitsisi mennä...

Muista olla lojaali myös itsellesi. Joku raja sillä ilkeilylläkin.

Itselleni tuli tuosta kuvailusta semmoinen tunne että ajattelet itsesi olevan hänen yläpuolellaan koska ystäväsi on matalammin koulutettu ja saanut lapsia, saatat ehkä tiedostamattasikin käyttäytyä niin hänen seurassaa. Vaikka olisitkin käynyt yliopiston niin et ole sen takia mitenkään parempi ihminen verrattuna muihin ihmisiin. Miksi pitäisi loukkaantua siitä jos ystäväsi mielestä sinulle on tullut parempia mahdollisuuksia elämässä kun loppujen lopuksi sinulla menee hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Siis anteeksi, KOLME lasta KOLMELLE miehelle? Ja alle kolmekymppisenä? Kiirettä on ystäväsi pitänyt. Varmaan ajatuksena se ettei töihin tarvitsisi mennä...

Kyllä, kolme lasta ja kahden miehen kanssa hän on ollut naimisissa. Ja eronnut. Ensimmäisen lapsen hän sai jo alaikäisenä. Minulle ei ole koskaan täysin selvinnyt miksi hän etenee niin nopeasti ihmissuhteissaan (yhteenmuutto, lapsenteko, naimisiin, ero, kaikki vuoden tai parin sisään). Tiedän kyllä että hänen toiveensa täydellisestä elämästä (ja elättäjästä...) heräävät hirveän nopeasti ja vailla kovinkaan vankkaa todellisuuspohjaa. Hän on hirveän kateellinen tuttavapiirin pitkään yhdessä olleille pariskunnille. Onneksi minä sentään olen sinkku, joten minua voi mollata ainoastaan työelämän saavutuksista....

ap

No minä olen iloinen, onnellinen ja sosiaalinen viiden lapsen yh ja minulle on sanottu että elämäni on ollut helppoa, jopa lapset ovat sitä mieltä että ovat kasvaneet pumpulissa. Toki olen aina käynyt töissä ja energiaa riittää vapaaehtoishommiinkin.

Pointti on siis se että katkeruuden voi valita tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli tuosta kuvailusta semmoinen tunne että ajattelet itsesi olevan hänen yläpuolellaan koska ystäväsi on matalammin koulutettu ja saanut lapsia, saatat ehkä tiedostamattasikin käyttäytyä niin hänen seurassaa. Vaikka olisitkin käynyt yliopiston niin et ole sen takia mitenkään parempi ihminen verrattuna muihin ihmisiin. Miksi pitäisi loukkaantua siitä jos ystäväsi mielestä sinulle on tullut parempia mahdollisuuksia elämässä kun loppujen lopuksi sinulla menee hyvin?

Yritän aina olla avarakatseinen, enkä arvota ihmisiä esim. koulutuksen, vaan motivaation ja kunnianhimon perusteella. Olen aika varma, että osa ammattikoulun käyneistä ystävistäni esim. tienaa minua enemmän, ja heillä on myös turvatumpi asema työelämässä kuin minulla (aina tarvitaan esim. putkimiehiä).

Yksi tekijä tässä on nuo ystävän lapset. Kyllä se pistää ajattelemaan, kun minulla ei ole lapsia vielä yhtäkään ja ystävän esikoinen menee pian jo yläasteelle. Ei se ole välttämättä positiivista, että minä olen odottanut näin pitkään. Voin jopa jäädä ilman lapsia kokonaan, tiedostan sen. Ystävälleni ei voi näin enää käydä, voisinhan olla siitä kateellinen.

Mutta sitä en hyväksy, että minun väitetään saaneen kaiken elämässä jollain hopeatarjottimella. Valitsin hyvin haastavan opiskelualan ja näin todella paljon vaivaa valmistumisen eteen, ja sen jälkeen olen omistanut elämäni uralla etenemiselle. Se ei ole tapahtunut ilman uhrauksia muilla elämänalueilla, ja on törkeää että tätä asiaa vähätellään niin kuin ystäväni on tehnyt.

ap

Ap on kokoomuslainen oman onnensa seppä ja sen kaveri on kateellinen vassari.

En ole ihan varma, ymmärrätkö täysin omat etuoikeutesi. Ikävää tietty haukkuminen, eikä sinun tarvitse sellaista sietää. Mutta perhetausta vaikuttaa paljon enemmän kuin tässä esität.

Aika väsyny vela vs. yh trolli taas. Käytä hyvä ihminen tuo energiasi vaikka töiden tekemiseen tms. järkevään.

Kaverisi ei ole kateellinen. Se on jotain muuta turhauman purkautumista, sillä sun elämä on huomattavasti helpompaa kuin hänen, vaikka en väitä, että sunkaan elämä helppoa olisi.  Voinet tämän sitten joskus ymmärtää, jos vaikka kolme lasta saat. Mulla on vain kaksi,ja yksinhuoltajana tiedostan niitä vaikeuksia, mitä elämässä on. Tiedän myös, että fiksut kouluttautuvat ihmiset eivät elä pumpulissa, paineita on molemmilla.

Te vain ette ymmärrä toistenne elämää ja niitä vaikeuksia, joita teillä on.

Älä loukkaanu tuosta, yritä jutella, mutta älä liikaa, jos se on turhaa sinusta.

En minäkään ole ns pärjääjäkavereilleni kateellinen/katkera, vaikka joskus koen, että toisilla on elämään hyvin paljon paremmat lähtökohdat, kuten teilläkin. Ja se kotitausta on merkittävä tekijä, sitä ei kannata vähätellä, oikeasti.

Tsemppiä teille molemmille, menkää asian yli ja olkaa kavereita, ei niitä koskaan ole liikaa, lopulta on hyvä, että on erilaisia kavereita, tekin hiekkikseltä asti!

Voithan kostaa sanomalla hänen elämänsä olevan helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma, ymmärrätkö täysin omat etuoikeutesi. Ikävää tietty haukkuminen, eikä sinun tarvitse sellaista sietää. Mutta perhetausta vaikuttaa paljon enemmän kuin tässä esität.

Tietenkin perhetausta vaikuttaa. Vanhempani ovat molemmat tutkijoita, olen kasvanut siihen elämäntyyliin ja se on helpottanut tekemiäni valintoja. Mutta ystäväni lapsuudenperhe ei myöskään ollut yksiselitteisen kamala, eikä hänen olisi tarvinnut luovuttaa opiskelun suhteen jo yläasteen lopulla. Ihmisellä on myös loputtomasti tilaisuuksia kääntää elämänsä toiseen suuntaan, jos siihen löytyy sisäinen motivaatio. Ystäväni olisi saanut mm. minulta kaiken mahdollisen tuen, jos hän olisi halunnut opiskella tai siirtyä työelämään. No, hän teki omat valintansa, eikä hänen elämänsä nykyäänkään ole mitenkään hirveää. Mutta silti, minun morkkaamiseni on turhaa ja lapsellista. Ymmärtäisin paremmin jos olisin oikeasti rikkaasta perheestä, enkä olisi esim. joutunut kituuttelemaan sillä opintotuella ja tekemään henkeni pitimiksi yötöitä aina opintojen sen salliessa. Mutta näin asia ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma, ymmärrätkö täysin omat etuoikeutesi. Ikävää tietty haukkuminen, eikä sinun tarvitse sellaista sietää. Mutta perhetausta vaikuttaa paljon enemmän kuin tässä esität.

Tietenkin perhetausta vaikuttaa. Vanhempani ovat molemmat tutkijoita, olen kasvanut siihen elämäntyyliin ja se on helpottanut tekemiäni valintoja. Mutta ystäväni lapsuudenperhe ei myöskään ollut yksiselitteisen kamala, eikä hänen olisi tarvinnut luovuttaa opiskelun suhteen jo yläasteen lopulla. Ihmisellä on myös loputtomasti tilaisuuksia kääntää elämänsä toiseen suuntaan, jos siihen löytyy sisäinen motivaatio. Ystäväni olisi saanut mm. minulta kaiken mahdollisen tuen, jos hän olisi halunnut opiskella tai siirtyä työelämään. No, hän teki omat valintansa, eikä hänen elämänsä nykyäänkään ole mitenkään hirveää. Mutta silti, minun morkkaamiseni on turhaa ja lapsellista. Ymmärtäisin paremmin jos olisin oikeasti rikkaasta perheestä, enkä olisi esim. joutunut kituuttelemaan sillä opintotuella ja tekemään henkeni pitimiksi yötöitä aina opintojen sen salliessa. Mutta näin asia ei ole.

ap

Olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että jokainen tekee valintansa ja on itse elämästään vastuussa. Samanlaisia lähtökohtia eivät kaikki tule koskaan saamaan, mutta oma halu edistyä elämässä on kaikken tärkeintä. Terv. Alkoholistivanhempien lääkäritytär, joka ei saanut kotoaan henkistä eikä materiaalista tukea.

Hän ei todennäköisesti oikeasti tajua, miten paljon opiskelu ja esim. asiantuntijatyö vaativat. Olen läheltä seurannut sekä (lopulta) menestyneen kirjailijan ja käsikirjouttajan että muusikon uraa. Monet luulevat, että kyse on onnesta ( kaikkihan kirjoittaa osaavat) tai musikaalisesta lahjakkuudesta, vaikka molempien kohdalla kyse on sitkeyttä, pitkäjänteisestä opiskelusta ja harjoittelusta joka päivä ymsta...

Kun ihmiset vaan joku päivä oppisivat ymmärtämään mikä ero on sillä, jos pienestä vauvasta, varhaislapsesta saakka ja vielä teininäkin saat sellaiset eväät kotoa, ettei SINUN tunteillasi, ajatuksillasi ja ihmisyydelläsi ole väliä, vaan sillä mitä naapurit ajattelevat, kuin taas jos olisit jo lapsena oppinut siihen että sinäkin saat itkeä, olla pettynyt, epäonnistua ja haaveilla asioista. Saat olla turvassa, eikä tarvitse koko ajan olla henkisesti varpaillaan ja pelätä milloin seuraava raivokohtaus tulee, ja mistä syystä.

Kun ihmiset vaan tajuaisivat miten nuo täysin erilaiset elämän eväät vaikuttavat, niin loppuisi perk3l3 lässyttäminen ja syyttely,  sekä silmät suurina ihmettely.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen iloinen, onnellinen ja sosiaalinen viiden lapsen yh ja minulle on sanottu että elämäni on ollut helppoa, jopa lapset ovat sitä mieltä että ovat kasvaneet pumpulissa. Toki olen aina käynyt töissä ja energiaa riittää vapaaehtoishommiinkin.

Pointti on siis se että katkeruuden voi valita tai sitten ei.

Hienoa että voit hyvin! Katkeruus on valinta -lauseesi kuullostaa julmalta. Sinä et tiedä yksinhuoltajan taustoista tai kokonaistilanteesta mitkä vaikuttavat tähän hetkeen tai edes sen tulkintaan. Tai mitkä ovat esimerkiksi ap:n motiivit kirjoittaa tänne? Asioilla on usein monta ulottuvuutta, joten armollisuutta suuntaan ja toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli tuosta kuvailusta semmoinen tunne että ajattelet itsesi olevan hänen yläpuolellaan koska ystäväsi on matalammin koulutettu ja saanut lapsia, saatat ehkä tiedostamattasikin käyttäytyä niin hänen seurassaa. Vaikka olisitkin käynyt yliopiston niin et ole sen takia mitenkään parempi ihminen verrattuna muihin ihmisiin. Miksi pitäisi loukkaantua siitä jos ystäväsi mielestä sinulle on tullut parempia mahdollisuuksia elämässä kun loppujen lopuksi sinulla menee hyvin?

Huutonaurua! Tää on ihan kahjo kommentti!!! Aloittajan teksti oli ihan asiallista ja noita hänen ystävänsä kaltaisia vastuuttomia, muita ja "systeemiä" syyttäviä tyyppejä riittää...Itsestä on lopulta suurin osa asioista kiinni. Köyhistä ja juopoistakin perheistä mennään yliopistoon. Ei menestys aina sitä tarkoita, että on saatu jotain helpommalla kuin muut. Työtä ja sisua se vaatii ja niihin ei vain kaikilla ole kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tämän avauksen koska tekee vaan mieli avautua edes johonkin. Olen ollut lastentarhasta saakka tähän hetkeen (29-vuotiaaksi) ystävä erään ihmisen kanssa, joka alkaa nyt käydä vähän liikaa hermoille.

Meidän tiemme alkoivat kulkea eri suuntiin jo yläasteen lopulla. Hän muuttui ongelmanuoreksi, jätti koulut käymättä ja keskittyi bilettämiseen ja alkoholiin. Minä menin lukioon, sieltä yliopistoon ja sittemmin olen valmistunut ja hyvässä, hyväpalkkaisessa työssä. Ei minunkaan elämäni silti ruusuilla tanssimista ole, työstressi on kuluttavaa, vapaa-aikaa ei ole tarpeeksi, enkä ole ehtinyt ajatellakaan perheen perustamista.

Ystäväni ei ole ollut päivääkään elämässään töissä, ja lapsia hän on hankkinut jo kolme kappaletta kolmen eri miehen kanssa. Kukaan noista miehistä ei ole kuvioissa enää. Lapset ovat kaikki tavalla tai toisella erityislapsia, ja epäilen epäsäännöllisen elämäntyylin ja äitinsä henkilökohtaisten ongelmien olevan tässä osatekijä.

Olen ollut ystäväni tukena jo vuosia parhaani mukaan. Samaa ei voi sanoa hänestä, ei häntä koskaan kiinnostanut miten minulla menee mm. opiskelun saralla.

Viime aikoina hän on alkanut purkaa turhautumistaan elämäänsä minuun. Viimeinen pisara oli, kun hän kertoi näkemyksensä siitä miten minulle on kaikki tämä "menestykseni" kannettu hopealautasella eteen. On kyllä totta että esim. lapsuudenperheemme olivat hyvin erilaiset ja minua on aina kannustettu opiskelemaan kun taas häntä ei, mutta onhan se mielenkiintoista tulla mollatuksi saavutuksistaan, kun on vuosikausia opiskellut ja kituutellut opintotuella päästäkseen tavoitteeseensa! Ystävässäni on paljon hyvää, mutta totuus on että sinä aikana kun minä tietoisesti pyrin elämässäni eteenpäin, keskittyi hän huonoon seuraan, juhlimiseen ja lasten tekemiseen vailla mitään edellytyksiä elättää heitä omin avuin.

Ja kaiken tämän jälkeen minä saan osakseni syytöksiä helposta elämästä. Väärin. Elämä on valintoja!

No kysehän on siitä, että ystäväsi ei "valinnut" huonoa seuraa ja koulun keskeyttämistä, vaan hänet pakotettiin lopettamaan koulu,

hänellä ei ollut kotirauhaa, käskettiin painua töihin ja ulls talosta.

Valitsiko hän sinusta tosiaan itse halukkaasti kotoa poislähdön ja opiskelun jättämisen ihan huvikseen?

Ei kaikilla ole mahdollisuutta opiskella.

Itsenikin käskettiin lähteä pois kotoa jo lukion toisella, koska tyttöjä ei meidän suvussa kouluteta. Pojat saavat kyllä opiskella itselleen porvarillisen ammatin ja asua kotona:

tytöt ajetaan ulos töitä ja vuokra-asuntoa hakemaan heti 16-17-vuotiaina.

Minun kaverini ovat akateemisia, vaikka itse olen köyhä yksilapsinen työläinen.

En ole heille vihainen, he olivat aikoinaan tosi vihaisia kamalille vanhemmilleni, mutta eivät he pustyneet minua auttamaan. Olimme kaikki silloin vielä lapsia.

Miksi syytätte toisianne lapsuudenkotinne oloista ja opiskelun keskeyttämisestä/

olette kateellisia toisen urasta?

Kaverit kulkevat mukana läpi vuosikymmenten, tuli mitä tuli.

He eivät jaksa auttaa minua lapsenhoidossa, ensin se närästi, nyt olen hyväksynyt sen.

Tue ystävääsi siten että painosta häntä opiskelemaan. Älä enää laskeskele hänen ex-miehiään, se on ollutta ja mennyttä.