Miksi työelämässä on helpompaa kuin sosiaalisessa elämässä?
Työtarjouksia tulee liukuhihnalta ja oon lähes aina saanut duunin, jos oon päässyt haastatteluun. Enkä edes ole mikään superahkera työntekijä, mun arvosanat on keskitasoa ja aamulla on raskas herätä. Toisaalta koen olevani reilu ja mukava tyyppi, mutta sosiaalinen elämä tökkii. Naiset eivät halua lähteä treffeille, kavereilla on aina muuta ja uusiin ihmisiin tutustuminen takkuaa. En voi olla sosiaalisesti ihan taidoton, kun oon läpäissyt työnantajan seulan. Miten teillä nää menee?
Kommentit (3)
Koska jokaisen meistä työminä on erilainen kuin se "todellinen" minä eli työelämässä olemme aina tietyllä tapaa työroolissa suorittamassa tiettyä tehtävää. Se omana itsenä oleminen on sitten eri asia ja ne samat ominaisuudet, jotka tekevät sinusta hyvän työntekijän ja työkaverin, eivät ehkä toimi samoin kaveripiirissäsi ja treffeillä. Toki voi olla myös siinä mielessä peiliin katsomisen paikka, että ovatko nuo kaverit ja haaveittesi naiset sinulle oikeanlaisia, vai pitäisikö pohtia kaveripiiri ja puolisotoiveet uusiksi, että löytäisit ihmisiä, jotka haluvat olla seurassasi ja arvostavat sinua omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Koska jokaisen meistä työminä on erilainen kuin se "todellinen" minä eli työelämässä olemme aina tietyllä tapaa työroolissa suorittamassa tiettyä tehtävää. Se omana itsenä oleminen on sitten eri asia ja ne samat ominaisuudet, jotka tekevät sinusta hyvän työntekijän ja työkaverin, eivät ehkä toimi samoin kaveripiirissäsi ja treffeillä. Toki voi olla myös siinä mielessä peiliin katsomisen paikka, että ovatko nuo kaverit ja haaveittesi naiset sinulle oikeanlaisia, vai pitäisikö pohtia kaveripiiri ja puolisotoiveet uusiksi, että löytäisit ihmisiä, jotka haluvat olla seurassasi ja arvostavat sinua omana itsenäsi.
Se siinä onkin, kun koen todellisen minäni olevan parempi kuin työminän
Koska maali on selkeämpi?