Miksi hoitoalalla on huonoa työilmapiiriä niin paljon?

Se on se valta ja vallanhimo ja se ihanuus, kun valtaa pääsee käyttämään.

Mitä kauemmin samat jehut ovat olleet työssä, sitä huonompi työyhteisö. Nuo vanhat tekijät eivät ymmärrä /uskalla itse lähteä kokeilemaan muuta työtä ja saavat aikaan käytöksellään huonon olon kaikille. Luulisi jokaisen tajuavan jo itsensä takia koittaa eri osastoilla/yksiköissä työskentelyä säännöllisesti, koska  se mahdollistuu hoitoalalla.

Kyllä sitä on valitettavan paljon. Mutta olen ollut myös sellaisissa työpaikoissa, jossa vallitsi hyvä yhteishenki. Sellaisissa työpaikoissa pomo oli lähellä (ihan fyysisestikin), asioista sovittiin yhdessä ja toiminta oli tavoitteellista.

Nykyään työni on erilaista, mutta näen erilaisia osastoja paljon. Jotkut on mukavia, leppoisia. Jotkut niin vanhanaikaisia ja tällaiseen kummalliseen hierarkiaan perustuvia (kauiten talossa olleet määrää pikkuasioista lähtien ja mitään muutosta ei hyväksytä) että kaikki ovat jatkuvasti varpaillaan haukkujen pelossa.

Onneksi kohta alkaa iso osa hoitajaväestöstä eläköitymään. En sano sillä, että kaikki olisivat niin kangistuneita että joutaisivat, mutta iso osa on. Ja väsyneitä.

Toinen pää, eli nuoret ne on juttu sitten omansa. Ei sieltäkään automaattisesti tule hyviä sosiaalisia taitoja ja aitoa välittämistä omaavia hoitureita.

Mielestäni pitäisi ihan "ravistella" moniakin osastoja sillä, että laittaa hoitajat kiertoon eri osastoille tietyin väliajoin. Pitäisi kyetä näkemään sinne oman pesän ulkopuolellekin ja kokea se, miltä tuntuu olla se joka tulee töihin eikä tiedä kaikesta kaikkea.

Osalla porukasta ei tunnu olevan muuta elämää kuin työ. Tietysti v-mäiset vuorot edesauttavat asiaa. Niinpä työpaikasta ja työyhteisöstä tulee joillekin se pääasiallinen sosiaalisen elämän keskus, missä puretaan pahaa oloa ja turhautumista sekä kilpaillaan ja kehitetään draamaa.

Tuntuu, että joillakin on ajan saatossa myös todellisuudentaju hieman hämärtynyt. Ei ymmärretä että työpaikalla pitäisi käyttäytyä toisin kuin kotona. Porukan pääjehu alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja ja voisi romahtaa, jos hänet laitettaisiin täysin uuteen paikkaan sijaisen rooliin, missä vallitsee toisenlaiset säännöt ja hierarkiat.

Nämä itseään täynnä olevat pöyhkeilijät eivät tunnu ymmärtävän, että todellisessa maailmassa he eivät olekaan muita parempia tai valovoimaisempia yksilöitä, vaan tuntemattomia tavallisia tallaajia, joiden käytöstapoja (juoruilu, kyttääminen, eristäminen ym) pidettäisiin alkeellisina ja huonoina.

Ihmiset ovat 3-vuorotyön vuoksi väsyneitä. Ei ole ollenkaan kivaa kun lopettaa torstaiaamuna valvomisen ja perjantaina pitäisi olla jo iltavuorossa. Useissa paikoissa on sijaiskielto, joten jos joku on poissa niin joku tekee 13 tunnin työpäivän.

Työ on erilaista eri ihmisille ja se aiheuttaa myös eripuraa. 55-vuotias hoitoalan ammattilainen ei jaksa sitä tappotahtia samalla tavalla kuin 18-vuotias vastavalmistunut lähihoitaja. Sitten syytellään siitä, että tuo toinen ei tee mitään. Alalla on paljon ulkomaalaisia, joilla saattaa mennä pitkä aika kirjallisten töiden tekemiseen kun taas suomalainen tekee kuin itsestään.

Suuri osa ihmisistä kitkuttelee määräaikaisilla sopimuksilla. On kurjaa tehdä työtä kun koko ajan miettii saako jatkaa vielä vai pitäisikö hakea uutta työpaikkaa. Usein työntekijöille ei edes kerrota kohtuullisessa ajassa sitä kuinka moni saa jatkaa vai vähennetäänkö väkeä vuoden alusta entisestään.

Tässä nyt muutamia syitä.

Numerotiedustelussa oli vielä kamalampaa.

Keittiöillä on kuulemma ihan törkeää.

Vierailija kirjoitti:

On kilpailuhenkisyyttä, mielistelyä johtajiin päin, selkään puukotusta, kyräilyä, mollausta, eristämistä,kaksinaamaisuutta ja ties mitä. Nykyisessä työssä muutama käy myös esimiehelle valittamassa toisista työntekijöistä ja sitten tuleekin yllätyksenä, kun on mielestään hoitanut työnsä, saanut asiakkaalta kiitosta, mutta työkaverit eivät pidä arvossa. Pitäisi olla juoruaja, pomojen haukkuja takana ja itseään kehuja kuuluakseen sisärinkiin.

Ei kiitos. Minulle riittää työni ja ystävyys työpaikan ulkopuolella.

Ohhoh. Kuulostaa ihan Parikkalan paikalta. Jos on sieltä, niin terkut vaan sinne ;)

Yksi iso tekijä on hoitoalan hierarkisuus, "ylemmän" tason henkilön kanssa ei voi olla erimieltä tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Toinen iso tekijä on alan naisvaltaisuus. Valitettavasti nainen on naiselle susi, tasaisemman sukupuolijakauman työpaikoilla paljon vähemmän kyräilyä ym kuvailemaasi.

Siksi, koska osa on alkujaan väärällä alalla ja osa ollut liian kauan samassa paikassa. Onko sitten kruunu kovinkin kirkas, kun eläkepuheessa kiitellään 40-vuotista työuraa saman katon alla.

Eli työkiertoon jokaikinen vuorollaan.

Myös nuoret hoitajat voisivat opetella käytöstapoja eli tervehtiä aamulla, puhua asiat suoraan asianomaiselle, eikä vaellella työkaverilta toisen luo juoruten se teki niin tai näin. Aika nokkavia lähihoitajia kyllä nuorissa on. Ja kaikkitietäviä.

Sitten on jokunen pätemistautinen, besserwisser,  ja muitten yläpuolella, pomon kaveri, joka saavuttaa etuuksia. Tätä mieliestellään edessä, takana ollaan kateellisia ja haukutaan.

Joku on kaikkien kanssa samaa mieltä, ettei hänelle vaan suuututa.

Vapaamatkaaja teettää työt muilla ja häviää vessaan, kun tulee omaisia.

Mutta sitten on valtaosa keskitien hoitajia, jotka tekevät työnsä, puhuvat oleellisen ja kätkeytyvät tauolla kännykkään. Eivät hauku ketään tai sano muutenkaan mitään.

Itselleni riittää perustyöni hoitaminen.  Vaihdan paikkaa säännöllisesti.

Vanhan laulunsävelmää tapaillen:

Mistä tunnet sä naisvaltaisen alan? :-)

Missään muualla kuin täynnä naisia olevassa työpaikassa ei voi olla noin huono työilmapiiri!

Siitä puhe mistä puute.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan laulunsävelmää tapaillen:

Mistä tunnet sä naisvaltaisen alan? :-)

Missään muualla kuin täynnä naisia olevassa työpaikassa ei voi olla noin huono työilmapiiri!

Juuri näin. Missään ei nokita niin kuin kanaparvessa. Jos parvea vielä johtaa kukko, jonka suosiosta kanat tappelevat, niin sotatila on jo jatkuvaa.

Luulen, että se on työstressiä ja kiirettä. Juuri niin kuin tuossa eräässä viestissä hyvin sanottiin. Määräaikaiset työsuhteet, jatkuva epävarmuus jatkosta. Työpaikoilla on liian vähän väkeä ja työtään ei ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Ymmärrän, että tunteet kiristyvät, mutta mielestäni pitäisi jokaisen ajatella, että samassa veneessä tässä ollaan. Kaikilla on sama kiire. En ole hoitoalalla, mutta toisella naisvaltaisella alalla ja meillä on riesana samanlaiset ongelmat. Onneksi olen työpaikassa, jossa on hyvä henki. Helpottaa kummasti, kun saa ääneen sanoa, että onpa ollut mahdoton päivä tai on aamusta asti tuntunut, että tänään ei ehdi tehdä mitään. Ei tarvitse yksinään miettiä. Yleensä muilla on ollut ihan samat tuntemukset. Joskus oikein kilpailemme, että kenellä menee eniten hermot yhden päivän aikana. Jos on väsynyt ja äkäinen, niin meillä sen uskaltaa sanoa ääneen. Se helpottaa kummasti ja yleensä pian jo itsekin nauraa sille. Ainakin itsestäni huomaan, että vapaa-ajalla mietin paljon vähemmän työstressejä, jos työkavereiden kanssa saa purkaa kaiken työpaikalla.

Vanhemmat naiset on tosi usein ilkimyksiä ja kiusaajia myös päiväkotialalla, mutta sitten taas kiusaajia löytyy nuoremmistakin.

Huonot johtajat. Onneksi vaihdoin alaa.

T: ex-hoitaja

Koska hoitoala on naisvaltainen ala.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat naiset on tosi usein ilkimyksiä ja kiusaajia myös päiväkotialalla, mutta sitten taas kiusaajia löytyy nuoremmistakin.

Päiväkodeissa on aina kiire, stressi kaikista varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluvien tavoitteiden toteuttamisesta ja kirjaamisista, mitkä taas on pois itse perustyöstä, palkka on vastuuseen nähden surkea, ala on hyvin naisvaltainen, pomot ovat usein joustamattomia pilkunviilaajia ja perustyöstä vieraantuneita, resurssit ovat riittämättömät, työkaverin sairastelu kosahtaa muiden niskaan, kun sijaisia ei riitä joka paikkaan tai heitä ei saa palkata. Työajat muuttuvat koko ajan laajemmiksi, kun perheiden tarpeet lisääntyy (vuorotyö heilläkin), tunnolliset työntekijät purkavat jatkuvaa stressiään työkavereihin. Vanhempi väki tuskailee kipeine selkineen ja polvineen kasvavaa työmäärää ja kiukuttelevat vaihdevuosissaan, monik*lttuuriset perheet teettävät lisätyötä, kun on kielimuuria ja muuta ymmärryksen puutetta jne. jne.

Siinäpä muutama syy, miksi niin monessa päiväkodissa on työilmapiiri tulehtunut ja väki vaihtuu alituiseen.

edelleen sama ongelma...

" kun lopettaa torstaiaamuna valvomisen ja perjantaina pitäisi olla jo iltavuorossa. "

Onko tuollainen jossakin työpaikassa sallittua? Pitäisihän välissä olla edes yksi vapaapäivä.

Jatkan edelliseen.. Ns. nukkumapäivän jälkeen siis vapaapäivä.