Kiusallinen huomio KonMarista

Luulis että vähempikin olisi tuolla puunaamisella riittänyt. Miten sotkuja voi tulla jatkuvasti lisää vaikka puleeraa päivät päästään?

Vaikuttaa kyllä todella pakonomaiselta : o

Ilmeisesti Japanissa kulttuuriin kuuluu tietynlaiset puhtauteen ym. liittyvät rituaalit. Shintolaisuudestako se tulee? Mutta länsimaissa tuollainen nuori varmasti ohjattaisiin psykologille, ja ehkä japanilaisittainkin poikkeavaa?

Ja entäs sitten, kun se loistava järjestys on saavutettu ja voi lakata siivoamasta? Tuleeko onni ja autuus? Vai pelkkä tyhjyys ja merkityksettömyys? Sen verta tärkeältä puuhalta tuo puljaaminen kuulostaa, vaikka väittääkin sitä ahdistavaksi. Jos on aina vaan järjestellyt ja hävittänyt tavaraa, niin voiko ilman sitä edes elää?

Konmarittamisesta oli minulle apua,

t. ei ennen kovin järjestelmällinen ihminen joka olisi ollut  hermorauniona neuroottisen järjestäjän kanssa, mutta maksoi konmari-kirjasta ja nyt on tehnyt sen mukaan ja melko tyytyväinen :D

Minulla kiinnittyi huomio samoihin asioihin kirjaa lukiessani. Siivous ja järjestys on selkeästi tuolle naiselle jo neuroosiasteella. Hän itsekin kertoo moneen kertaan kuinka on stressannut ja kireä siisteyspakkomielteensä vuoksi. Ihan hyvin vinkkejä hänellä on, mutta toivottavasti kukaan ei ala ottamaan hänestä mallia tuossa mittakaavassa, jossa järjestystarve hänellä ilmenee

Olen lukenut kirjan, ja minullekin tuli vahva mielikuva ihmisestä, jolla on aika vähän sisältöä elämässä.

Kirjan ohjeiden mukaan visioin. Totesin, että en halua käyttää puolta elämääni viikkaamiseen ja lokeroiden järjestelyyn enkä myöskään heittää tarpeellista kamaa pois. Haluan ulkoilla, tehdä käsitöitä, nauttia lapsistani.

Lopputulos: tein sen mikä marittajista on suoraan saatanasta: vuokrasin lämpimän varaston. Roudasin sinne muun muassa kaikki kausivaatteet ja urheiluvälineet, joita muuten viisihenkisessä perheessä on aika paljon. Sieltä sitten haetasn kun tarvitaan. Seuraavaksi aion hankkia siivoojan.

Vierailija kirjoitti:

Ja entäs sitten, kun se loistava järjestys on saavutettu ja voi lakata siivoamasta? Tuleeko onni ja autuus? Vai pelkkä tyhjyys ja merkityksettömyys? Sen verta tärkeältä puuhalta tuo puljaaminen kuulostaa, vaikka väittääkin sitä ahdistavaksi. Jos on aina vaan järjestellyt ja hävittänyt tavaraa, niin voiko ilman sitä edes elää?

Hän ei voi. Siksi hänestä tuli ammattijärjestäjä. Saa järjestellä ihan työkseen.

Pikkarit löytyy helpommin, kun seuraa konmarin ohjeita.

Kuulun fb:ssä tähän ryhmään, mutta en ole lukenut kirjoja tai "marittanut" kotiani, olen järjestelmällinen luonnostaan ja tykkään että asioilla on paikka.

Tuo lainaus kuulostaa ihan sairaalta ja kyllä joskus aiheesta kuvia nähdessä mietin, että ei mitään järkeä olla niin äärimmäinen, kuin moni on. Hölmöimmät heittää tavaraa pois vaan ostaakseen ne muutaman melkein samanlaisen mutta jotenkin tarpeellisemman tilalle.

Toiset intohimot ovat hyväksytympiä kuin toiset. Jos joku on äärimmäisen kiinnostunut matematiikasta, osoittaa se älykkyyttä. Jos joku ryhtyy ammattiurheilijaksi, on sekin ihailtavaa omistautumista. Jos joku tykkää siivota, on hän pakko-oireinen perfektionisti joka pitää passittaa pöpilään.

Ihan kokemuksesta sanon. Oma erityislahjakkuuteni on negatiivinen asia muille, sairaalloinen pakkomielle, koska olen asperger - ja sehän on "sairaus", eikä synnynnäinen luonteenpiirre.

Intohimo ei ole sairasta ennenkuin se tekee ihmisen onnettomaksi ja sairaaksi. KonMari ei tietääkseni sovi tähän kuvaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Toiset intohimot ovat hyväksytympiä kuin toiset. Jos joku on äärimmäisen kiinnostunut matematiikasta, osoittaa se älykkyyttä. Jos joku ryhtyy ammattiurheilijaksi, on sekin ihailtavaa omistautumista. Jos joku tykkää siivota, on hän pakko-oireinen perfektionisti joka pitää passittaa pöpilään.

Ihan kokemuksesta sanon. Oma erityislahjakkuuteni on negatiivinen asia muille, sairaalloinen pakkomielle, koska olen asperger - ja sehän on "sairaus", eikä synnynnäinen luonteenpiirre.

Intohimo ei ole sairasta ennenkuin se tekee ihmisen onnettomaksi ja sairaaksi. KonMari ei tietääkseni sovi tähän kuvaukseen.

Konmari nimenomaan sopii tuohon kuvaukseen. Sanoo itsekin kirjoissa useaan otteeseen, kuinka järjestys- ja siivoustarve teki hänen olonsa huonoksi, ahdisti jne.

Kondohan esittää metodinsa ratkaisuna tuollaista itsellesäkin aikoinaan ahdistusta aiheuttaneeseen ainaiseen siivoukseen ja järjestelyyn. Kun tavaraa on mahdollisimman vähän, ei tarvitse huolehtia, kun asiat pysyvät järjestyksessä kuin itsestään.

Lisäksi asia on tosiaan kulttuurisidonnainenkin, japanilaiseen kulttuuriin kuuluu suurempi yksityiskohtaisuus ja huolellisuus kuin suomalaiseen. Täysin sama juttu, kun Kondo kertoo esineiden "hengestä" (esim. kiittää pois heitettävää asiaa hyvästä työstä). Vaikuttaa ehkä suomalaisesta oudolta, mutta Japanissa ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset intohimot ovat hyväksytympiä kuin toiset. Jos joku on äärimmäisen kiinnostunut matematiikasta, osoittaa se älykkyyttä. Jos joku ryhtyy ammattiurheilijaksi, on sekin ihailtavaa omistautumista. Jos joku tykkää siivota, on hän pakko-oireinen perfektionisti joka pitää passittaa pöpilään.

Ihan kokemuksesta sanon. Oma erityislahjakkuuteni on negatiivinen asia muille, sairaalloinen pakkomielle, koska olen asperger - ja sehän on "sairaus", eikä synnynnäinen luonteenpiirre.

Intohimo ei ole sairasta ennenkuin se tekee ihmisen onnettomaksi ja sairaaksi. KonMari ei tietääkseni sovi tähän kuvaukseen.

Konmari nimenomaan sopii tuohon kuvaukseen. Sanoo itsekin kirjoissa useaan otteeseen, kuinka järjestys- ja siivoustarve teki hänen olonsa huonoksi, ahdisti jne.

Niin, silloin kun ei ollut vielä oivaltanut miten siivota. Täällä otetaan esiin hänen lapsuudenkertomuksiaan, KonMari tekniikan luomisprosessista kantapäänkautta oppimisineen, mutta unohdetaan kaikki se mitä hän sanoo nykyhetkestä, miten tyytyväinen elämäänsä on.

Kuka sen hänen huoneensa sitten jatkuvasti sotki. Jos vuosikausia joka ikinen päivä järjestää omia laatikoitaan, eikö missään vaiheessa ole muka siistiä. Varsinkin lapsen omassa huoneessa, jossa ei esimerkiksi syödä ja kokkailla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen hänen huoneensa sitten jatkuvasti sotki. Jos vuosikausia joka ikinen päivä järjestää omia laatikoitaan, eikö missään vaiheessa ole muka siistiä. Varsinkin lapsen omassa huoneessa, jossa ei esimerkiksi syödä ja kokkailla. 

Mulle jäi mieleen, miten se heitti koko ajan säkkikaupalla kamaa menemään, ja silti sitä kamaa jotenkin kummassa oli kaikkialla.

Olisi tehnyt maailmalle palveluksen, jos olisi keksinyt vaikka elämänmullistavan ostoslakon.

Konmari kertoo kirjoissaan paljon siitä ajasta, kun asui lapsuudenkodissaan. Siellä hän siis järjesti ja heitti kamaa menemään - oma huoneensa oli jo minimalistinen. Ehkäpä heillä oli paljon roinaa kotonaan ja ehkäpä joku perheenjäsen oli himoshoppaaja tai himohamstraaja, kun kerta Konmarilla riitti hommia.

Suurin osa Konmari-kirjoja lukeneista ei ole tajunnut mitä itseasiassa on lukenut. Mukava satutäti on tajunnut markkinaraon myydä kirjoja tuollaisille pakkomielteisille ihmisille jollaisena hän kuvaa kirjassa itseään. Hän ei kuitenkaan itse selkeästi ole sellainen mutta tajunnut että tämäntyyppinen kirjoitustapa uppoaa ihmisiin. Kirjassahan on tarina jota myötäillen hän sitten opettaa ihmisille kuinka asia hoidetaan. Ei kukaan ole kiinnostunut sellaisen ihmisen kirjoittamasta kirjasta joka itse hallitsee elämänsä. Jos haluaa myydä ihmisille jotain niin on alennuttava heidän tasolleen. Siksi tämä teos ei ole saanut aplodeja niiltä jotka luontaisesti pitävät kodin ja elämänsä järjestyksessä. Jos Marie olisi kertonut että hän on aina ollut täydellisen siisti järjestyksen ylläpitäjä jolla paikat eivät koskaan pursua tavaroista niin nämä samat ihmiset jotka häntä nyt palvovat olisivat nauraneet hänen metodeilleen. Hyvin taitava manipuloija tämä täti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen hänen huoneensa sitten jatkuvasti sotki. Jos vuosikausia joka ikinen päivä järjestää omia laatikoitaan, eikö missään vaiheessa ole muka siistiä. Varsinkin lapsen omassa huoneessa, jossa ei esimerkiksi syödä ja kokkailla. 

Mulle jäi mieleen, miten se heitti koko ajan säkkikaupalla kamaa menemään, ja silti sitä kamaa jotenkin kummassa oli kaikkialla.

Olisi tehnyt maailmalle palveluksen, jos olisi keksinyt vaikka elämänmullistavan ostoslakon.

Ostolakkoa varten hän ei olisi voinut lanseerata järjestäjäkouluja joista ihmiset maksavat maltaita tullakseen laillisiksi konmari järjestelijöiksi:) 

Entinen työkaverini oli tuollainen jo kauan sitten. Naisella oli poikatukka, koska hänen oli pakko 

pestä se joka aamu; hän imuroi kodin aina kello 5 aamulla etc. Naapuriraukat.