Luokkakokous
Kaksi viikkoa sitten oli yläasteen aikaisen luokkani luokkakokous. Mietin jo kutsun saadessani menenkö paikalle, sillä muistot siltä ajalta eivät olleet hyviä. Minua kiusattiin, jonka takia aloin lintsaamaan. Siitä kiusaaminen vain paheni, ja kolme yläastevuotta olivat kaikkea muuta kuin hyviä. Jätin siis sairastumiseen vedoten menemättä, mutta nyt en voi kuin ajatella miten siellä on varmasti mua haukuttu useampaankin kertaan. Toisaalta olisi ollut ihan kiinnostavaa nähdä onko noista tolloista tullut mitään, ja toisaalta taas tuntuu että ei paljoa kiinnosta kun en heidän kanssaan ole tekemisissä. Ahdistaa vain se ajatus miten siellä on mua varmaan haukuttu ja naurettu yhdessä, eikä ketään varmaan haitannut etten paikalle päässyt, taisinkin olla melkein ainoa joka ei saapunut. Onko teillä millaisia kokemuksia luokkakokouksista, murehdinko turhaan?
Kommentit (4)
No murehdit! Vieläkö jaksat kuluttaa aikaasi siihen, mitä he ajattelevat sinusta. Jos puhuvatkin sinusta niin mitä väliä? Oikeasti, mitä väliä tuollaisten ihmisten mielipiteillä on?
Itse en aio ikinä mennä luokkakokouksiin. Ei kiinnosta menneen elämän muistelu tai vanhojen tuttujen tapaaminen.
Kiitos vastaajille. Toisaalta olis ollut hauska näyttää noillekkin mihin oon urallani päässyt huonosta koulumenestyksestä huolimatta, heillä oli varmaan ajatus että oon joku surkimus joka ei saa ikinä töitä. No toivottavasti heillä oli kiva ilta ja unohtivat mun olemassaolon.
-AP
Murehdit turhaan. Ei siellä viititä mitään hiirulaisia muistella, saati naureskella. Viettävät hyvää aikaa keskenään.