Miten saan kasvatettua lapselleni hyvän itsetunnon ja hyvät sosiaaliset taidot?

Epävarman vanhemman on hirveän vaikea kasvattaa (terveellä tavalla) itsevarmaa lasta. Puhun kokemuksesta(kin). Eli eka se happimaski itselle?

Näytä hyvää esimerkkiä lapselle. Ole elämänmyönteinen, sosiaalinen, iloinen. Älä paijaa päätä koko ajan. Pitää tottua myös vastoinkäymisiin. Mutta ole kannustava ja tsemppaava. Harrastuksia on hyvä olla, jotta tottuu ihmisten kanssa kanssakäymiseen. Ole läsnä ja luo lämpimät ja läheiset välit lapseen.

Tartut omaan itsetunto-ongelmaasi ja korjaat sitä. Lapsi oppii niin paljon vanhempiensa mallista. Jos kyyristelet muiden edessä, lapsesi toimii samoin. Älä vertaile itseäsi muihin vaan päätät itse elämästäsi ja arvoistasi. Materialla ei mitata ihmisarvoa. Löydä omat vahvuutesi ja kehitä niitä, samoin lapsesi kohdalla. Sisäinen kauneus on ulkonaista tärkeämpää.

Sosiaalisiksi taidoiksi minusta riittää että kunnioittaa muita ihmisiä ja on sopivasti kiinnostunut heistä. Ei tarvita mitään jatkuvaa hölöttämistä. Perheessä niin, että muistetaan huolehtia jokaisen perheenjäsenen hyvinvoinnista ja olla huomaavaisia.

Omia vanhempiani kiitän hyvästä kasvatuksesta koska meiltä lapsilta myös vaadittiin jotain. Sanottiin aina että jos et osaa, opettelet. Ja että me ollaan ihan yhtä hyviä kuin joku toinenkin. Ei ihailtu mitään julkkiksia. Kehuja tuli harvoin mutta ne oli sitten rehellisiä eikä vaan tyhjää puhetta.

Kuskaa ja kuljeta, vie kyläpaikkoihin ja pyydä muiden lapsia teille. Kun tulee isommaksi, lapsi osaa pyytää itse kavereita kotiinsa tai lupaa päästä kaverille. Harrastus on hyvä olla, oppii sosiaalisuutta. Pettymyksen tullessa kannusta, onnistumisen hetkellä palkitse ja iloitse yhdessä. Kuuntele lastasi, kun hänellä on asiaa jätä muu ja pysähdy hetkeksi.

Minulla on aina ollut hyvä itsetunto, olen onnistunut siirtämään sitä lapsiini. Vielä tänäänkin havaihduin siihen, kun yläkoululaiset sanoivat, etteivät tänään jaksa kavereille, vaan pyysivät pelaamaan lautapelejä kanssaan. Samalla kertoilivat, mitä tänään ja viikon aikana oli koulussa tapahtunut.

Tässä ehdotuksia...

Anna lapselle kokemus, että hän on turvassa.

Jos et tiedä, mikä määrä fyysistä kosketusta on sopiva, kosketa varmuuden vuoksi mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Ota selvää lapsen perustemperamentista ja anna hänen tehdä asioita temperamentilleen ominaisella tavalla. Neuvotelkaa sopivasta tavasta: yhden asian voi tehdä useammalla tavalla. Älä yritä karaista äläkä pakota, mutta kannusta ja rohkaise.

Ylläpidä perusteltuja rajoja ja sääntöjä. Rajat luovat paitsi turvallisuutta, myös auttavat itsetunnon kehittymisessä. Ne tekevät saman kuin fyysinen kosketus, mutta henkisellä puolella.

Käsitelkää vaikeat kokemukset puhumalla niistä selvin sanoin (nimetkää ne ja keskustelkaa kokemuksesta).

Kerro lapsellesi Jumalauskosta, tai jos et itse usko, kerro joidenkin ihmisten uskovan Jumalaan. Mielellään opeta hänelle iltarukous.

Onnea matkaan :)

Geeneilläkin on ehkä osansa. Mitä syntymäarpajaisissa on sattunut saamaan, omat geeninsä, vaikka vanhemmat ovatkin samat.

Meillä kaksi lasta on saanut samanlaisen kasvatuksen. Toisella heistä on huomattavan hyvä itsetunto. Positiivisella tavalla.

Asia on mietityttänyt, koska itselläni on melko heikko itsetunto. Olen ylpeä lapsestani, kun hän uskaltaa olla sitä mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Näytä hyvää esimerkkiä lapselle. Ole elämänmyönteinen, sosiaalinen, iloinen. Älä paijaa päätä koko ajan. Pitää tottua myös vastoinkäymisiin. Mutta ole kannustava ja tsemppaava. Harrastuksia on hyvä olla, jotta tottuu ihmisten kanssa kanssakäymiseen. Ole läsnä ja luo lämpimät ja läheiset välit lapseen.

Esimerkillä on helpointa kasvattaa. Pumpuliin kääriminen  ei ole kenenkään etu.

Liikkukaa ihmisten ilmoilla, tavatkaa erilaisia ihmisiä, ottakaa kontaktia, matkustakaa, harrastakaa. Iso osa itsetuntoa tulee jos siitä miten osaa ja uskaltaa kohdata vieraan ihmisen luontevasti. Menkää mukavuusalueen ulkopuolelle vähän kerrallaan.

Ole ylpeä kaikesta missä lapsi osoittaa itsenäisyyttä ja vahvuutta.

Mulla oli nuorempana heikko itsetunto ja mies joka vielä jaksoi huomaamatta painaa sitä alaspäin. Onneksi erosimme sillä lapset ehtivät vielä saamaan itselleen hyvän ja terveen naisen ja miehen mallin ja itsetunnon.

Mietin miten ylpeä (ja kauhuissani samalla) olin kun 20v tyttäreni meni tutustumaan uuteen työpaikkaansa ja lähti sieltä ovet paukkuen 4h myöhemmin. Kun ihmettelin kuinka hän uskalsi hän sanoi ettei pysty työskentelemään paikassa jossa työolot ja -välineet on ihan haitarista. Itse olisin tuolloin luultavasti jäänyt sinnittelemään ko työhön pariksi vuodeksi inhosta huolimatta....

Vierailija kirjoitti:

Epävarman vanhemman on hirveän vaikea kasvattaa (terveellä tavalla) itsevarmaa lasta. Puhun kokemuksesta(kin). Eli eka se happimaski itselle?

Höpöhöpö. Kyllä se onnistuu. Anna lapsen ymmärtää, että hän on tärkeä, vaikkakaan ei mikään maailman napa. Puolusta lastasi silloin, kun hän kokee vääryyttä ja vaadi kantamaan vastuuta, kun hän itse toimii väärin. Näin saa hyvän itsetunnon ilman narsistisia piirteitä. Tue lapsen sosiaalisia suhteita, vaikka ei aina itse jaksais olla se aktiivinen äiti, joka järjestää leikkitreffejä ym silloin kun muut eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä hyvää esimerkkiä lapselle. Ole elämänmyönteinen, sosiaalinen, iloinen. Älä paijaa päätä koko ajan. Pitää tottua myös vastoinkäymisiin. Mutta ole kannustava ja tsemppaava. Harrastuksia on hyvä olla, jotta tottuu ihmisten kanssa kanssakäymiseen. Ole läsnä ja luo lämpimät ja läheiset välit lapseen.

Esimerkillä on helpointa kasvattaa. Pumpuliin kääriminen  ei ole kenenkään etu.

Liikkukaa ihmisten ilmoilla, tavatkaa erilaisia ihmisiä, ottakaa kontaktia, matkustakaa, harrastakaa. Iso osa itsetuntoa tulee jos siitä miten osaa ja uskaltaa kohdata vieraan ihmisen luontevasti. Menkää mukavuusalueen ulkopuolelle vähän kerrallaan.

Ole ylpeä kaikesta missä lapsi osoittaa itsenäisyyttä ja vahvuutta.

Mulla oli nuorempana heikko itsetunto ja mies joka vielä jaksoi huomaamatta painaa sitä alaspäin. Onneksi erosimme sillä lapset ehtivät vielä saamaan itselleen hyvän ja terveen naisen ja miehen mallin ja itsetunnon.

Mietin miten ylpeä (ja kauhuissani samalla) olin kun 20v tyttäreni meni tutustumaan uuteen työpaikkaansa ja lähti sieltä ovet paukkuen 4h myöhemmin. Kun ihmettelin kuinka hän uskalsi hän sanoi ettei pysty työskentelemään paikassa jossa työolot ja -välineet on ihan haitarista. Itse olisin tuolloin luultavasti jäänyt sinnittelemään ko työhön pariksi vuodeksi inhosta huolimatta....

Muuten samaa mieltä, mut tuo esimerkki oli kyseenalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä hyvää esimerkkiä lapselle. Ole elämänmyönteinen, sosiaalinen, iloinen. Älä paijaa päätä koko ajan. Pitää tottua myös vastoinkäymisiin. Mutta ole kannustava ja tsemppaava. Harrastuksia on hyvä olla, jotta tottuu ihmisten kanssa kanssakäymiseen. Ole läsnä ja luo lämpimät ja läheiset välit lapseen.

Esimerkillä on helpointa kasvattaa. Pumpuliin kääriminen  ei ole kenenkään etu.

Liikkukaa ihmisten ilmoilla, tavatkaa erilaisia ihmisiä, ottakaa kontaktia, matkustakaa, harrastakaa. Iso osa itsetuntoa tulee jos siitä miten osaa ja uskaltaa kohdata vieraan ihmisen luontevasti. Menkää mukavuusalueen ulkopuolelle vähän kerrallaan.

Ole ylpeä kaikesta missä lapsi osoittaa itsenäisyyttä ja vahvuutta.

Mulla oli nuorempana heikko itsetunto ja mies joka vielä jaksoi huomaamatta painaa sitä alaspäin. Onneksi erosimme sillä lapset ehtivät vielä saamaan itselleen hyvän ja terveen naisen ja miehen mallin ja itsetunnon.

Mietin miten ylpeä (ja kauhuissani samalla) olin kun 20v tyttäreni meni tutustumaan uuteen työpaikkaansa ja lähti sieltä ovet paukkuen 4h myöhemmin. Kun ihmettelin kuinka hän uskalsi hän sanoi ettei pysty työskentelemään paikassa jossa työolot ja -välineet on ihan haitarista. Itse olisin tuolloin luultavasti jäänyt sinnittelemään ko työhön pariksi vuodeksi inhosta huolimatta....

En pidä tyttäresi käytöstä hyvänä itsetuntona vaan itsekkään ihmisen tekona.

Kyllä töissä kuuluu kohteliaisuus ja kunnon tutustuminen eikä lapsellinen kiukuttelu.

Lapsen itsetunto alkaa muodostua vastasyntyneestä lähtien. Kun lapsen perustarpeet (nälkä, puhtaus, seurantarve) tyydytetään ja kun hänet otetaan huomioon ajattelevana, tuntevana yksilönä ja kun häntä ohjataan ymmärtämään ympäristöään, muita ihmisiä ja tekojen vaikutusta, kehittyy lapsen itsetunto aivan itsestään hyväksi.

Itsetunnossa keskeisintä on arvostaminen. Kun lasta kohdellaan arvostaen ja häntä ohjataan antamaan arvo muillekin, hänestä kasvaa ihminen, jonka seurassa on miellyttävää olla. Onnistuneiden sosiaalisten suhteiden pohjalla on hyvä itsetunto.