Tekevätkö miehet itse asiassa valtavasti enemmän työtä saadakseen naisia johtopaikoille ja tukeakseen naisia useilla eri tavoilla, kuin naiset itse?

Jos nyt ajatellaan tuota Finlaysoniakin. Muita esimerkkejä on aivan valtavasti Kataisen lupaamista (ja toteuttamista) palkankorotuksista ennen vuoden 2007 vaaleja (jotka lopulta aiheuttivat 10 vuoden laman) äijäfeministi Antti Rinteeseen ja vaikka amerikkalaisiin suuriin teknofirmoihin joilla on jokaikisellä valtavan kalliit ohjelmat lisätä naisten ja vähemmistöjen määrää. Ihan vaan yksi esimerkki. No 2 sitten kun näistä ei todella ole pulaa.

-Intel Allocates $300 Million for Workplace Diversity
-Google looks to be getting serious about increasing the diversity of its workforce. The company told USA Today this week that it's planning to invest $150 million in workforce diversity initiatives this year, up from $115 million in 2014.

Samaan aikaan toisaalla esim. Salon kaupunginjohtajaksi haki 22 miestä ja kokonaista 1 nainen ja Elina Lappalaisen gradu "Naisia toimitusten "äijäkerrokseen": Sukupuolidiskurssien rakentuminen naispäälliköiden käsityksissä sanomalehtien naispäätoimittajien puuttumisesta" kertoo, että Suomessa ilmestyvistä 31 seitsenpäiväisestä sanomalehdestä vain yhdessä on nainen vastaavana päätoimittajana ja neljässä (vara)päätoimittajana.

Gradusta selviää seuraavia asioita:
1. Naiset eivät ole kiinnostuneita päätoimittajan tehtävästä (vaikka heitä oli usein erityisesti patistettu hakemaan paikkaa).
2. Naiset arvelevat, että heillä ei ole pätevyyttä tehtävään.
3. Puolelle vastanneista sukupuoli oli ollut eduksi uralla. (Tämä on myös johdonmukainen löydös joka tulee esiin toistuvasti muuallakin ja esim. startuppien kohdalla).

Noin puolet haastateltavista tulkitsi sukupuolen vaikuttaneen uraansa myös positiivisesti. Näin ajatellessaan he ottivat esiin sen, että nimitystilanteessa naiseudesta on ollut heille hyötyä. Naisen nimittäminen on saatettu nähdä ”kehityksen merkkinä” ja joihinkin tehtäviin on tietoisesti haluttu valita nainen. Eräs haastateltava arveli, että julkisuudessa käyty sukupuolikeskustelu on luonut nuorille naisille kysyntää eli sukupuolesta on ainakin tällä hetkellä naisille etua. Miesvaltaisissa politiikan- talous- ja urheilutoimituk sissa naishakija on erottunut joukosta ja kiinnittänyt huomiota.

Päivi Lipponen on taas huomannut mm. tällaista:

Nyt kun me naiset olemme kouluttaneet itsemme eikä sekään tunnu riittävän, niin mistä se ottaa kiinni? kysyy filosofian tohtori Päivi Lipponen.

Tähän kysymykseen hän itse lähti etsimään vastausta haastattelemalla suomalaisia huippujohtajia, jotka edustivat kulttuuria, liike-elämää, pankkimaailmaa ja politiikkaa. Siis naisjohtajia.

- Hirvittävintä oli ehkä se, ettei kukaan heistä ollut halunnut johtajaksi vaan heitä oli patisteltu.

Ovatko naiset siis itse syyllisiä "syrjintäänsä"?