Voisiko joku ystävällisesti kertoa pelkosektiota vaativille mammoille, että silloin joudutaan pistämään piikillä selkään ja käteen!

Minä en ymmärrä sitä miten joku voi pelätä synnytystä, mutta se että maha leikataan auki ja sieltä siirrellään tavaraa kun kaivetaan sitä lasta ulos on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sitä miten joku voi pelätä synnytystä, mutta se että maha leikataan auki ja sieltä siirrellään tavaraa kun kaivetaan sitä lasta ulos on ihan ok.

Olen samaa mieltä! Kun tuttu kätilö selitti sektion kulkua, niin kuulosti todella rajulle. Sektio ON iso avoleikkaus, ei todellakaan pikkujuttu. Mua ainakin pelotti enemmän ajatus siitä, että koko vatsa leikataan auki kerroksittain, kuin alatiesynnytys. Toki sektio on tietyissä tilanteissa tarpeen, ja myös ns. Normaalissa synnytyksessä voi revetä pahasti ja paraneminen voi olla haastavaa.

Nykyään synnyttäjä voi vaatia ihan mitä vaan. Ja jos joku häntä pistää useita kertoja, on hänellä toki oikeus haukkua kyseinen lääkäri tai hoitaja syvimpään helllvetiin ja haastaa oikeuteen hoitovirheestä. Tällaiseksi maailma on mennyt kun mikään ei kelpaa eikä mikään riitä. Helpointa olisi, jos seksiä saisi harrastaa kuin kanit eikä mitään vastuuta seurauksista, ja vauva ilmestyisi itsestään ilman mitään vaivannäköä.

Minulla on sellainen hassu uskomus, että piikillä pistäminen kuitenkin sattuu vähemmän kuin synnytys. Saatan tosin olla väärässä kun en ole koskaan synnyttänyt. Piikillä on pistetty montakin kertaa.

Jos nainen on 162cm pitkä ja painaa 125kg, hän vielä kehtaa valittaa ja syyttää lääkäriä ettei selkäpuudutus onnistu ekalla pistolla. Olen tällaisenkin nähnyt.

Heh. Mulla kivut paheni synnytyksessä lievistä sataan tai oikeastaan sataankymmeneen yhtäkkiä kalvojen puhkaisun jälkeen, ja kätilö kysyi haluatko epiduraalin. Mulla ei ole mitään mielikuvaa siitä pistoksen aiheuttamasta "kivusta" sen jälkeen mitä olin jo kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sitä miten joku voi pelätä synnytystä, mutta se että maha leikataan auki ja sieltä siirrellään tavaraa kun kaivetaan sitä lasta ulos on ihan ok.

Monen pelko kohdistuu lapseen eikä itseen, esim. syntymäasfyksian riski.

Aloittajalle, kyllähän ihan normaalisynnytyksessäkin laitetaan epiduraalit ja spinaalit selkään ja hyvin usein ellei useimmiten myös kanyyli käteen? Miksi tämä muuttaisi sektiota haluavan mieltä siis mitenkään? Ja olet väärässä siinä, ettei rauhoittavia lääkkeitä/nukutusaineita voisi antaa, sektioita tehdään myös nukutuksessa, toki pääasiassa vain hätäsektioita (kun ei ehditä laittaa spinaalipuudutusta).

On hyviä lääkäreitä ja on huonoja lääkäreitä. Hyvä lääkäri laittaa spinaalipuudutuksen hetkessä ylipainoisellekin, huono lääkäri ei saa sitä tehtyä 20 kerralla, vaan saa neulan osumaan ihan väärään paikkaan ja aiheuttaa helvetillistä kipua . Molemmat olen kokenut useamman kerran sektioiden ja muiden leikausten kohdalla. Ja todellakin olen saanut maksimimäärän rauhoittavaa myös sektioissa.

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mulla kivut paheni synnytyksessä lievistä sataan tai oikeastaan sataankymmeneen yhtäkkiä kalvojen puhkaisun jälkeen, ja kätilö kysyi haluatko epiduraalin. Mulla ei ole mitään mielikuvaa siitä pistoksen aiheuttamasta "kivusta" sen jälkeen mitä olin jo kokenut.

Näin se varmaan on jos ensin kokee supistukset ja niiden aikana laitetaan epiduraali, joka alkaa tehota 15min kuluessa. Ap ehkä tarkoitti suunniteltua sektiota jossa ei kipuja ole vielä ehtinyt olla ennen leikkausta.

Alettiin valmisteleen alatiesynnytykseen mutta yhtäkkiä kolme naista hyökkäsi ovesta ja sanoi että nyt sektioon. Ei siinä ehtinyt jännitellä. spinaalipuudutus ja en muista että käteen laitettiin mitään. Oli nk kiireellinen sektio ja onnistui hyvin, ei komplikaatiota. Vauva tuli hienosti seitsemän kertaa rääkyen maailmaan. Oi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen. 

Mulle on pistetty selkärankaan puudutuspiikki ja otettu sen jälkeen selkäydinnäyte. Synnytin myös ilman kivunlievitystä, kun en ehtinyt saada mitään. Selkäpiikeistä jäi kauhea kammo enkä suostuisi sellaiseen enää millään, vaikka henki riippuisi siitä, toisaalta voisin synnyttää uudelleen vaikka heti, ei jäänyt traumaa vaikka sekin siis sattui, paljon. Kipuja on erilaisia eikä ole klisee, että synnytyskipu on "hyvää" tai "tervettä" kipua.

Jos tuosta ei kerrota, niin virhehän se on. Kyllä pelkosektiota haluavan pitää tietää realistisesti se, mistä vaihtoehdoista valitsee.

Itse kävin pelkopolilla siksi, että pelkäsin kuolevani toisessa synnytyksessä. Minulla on paljon rytmihäiriöitä ja eka synnytys kesti 44 h, ponnistuskin melkein kaksi tuntia. Olin siinä vaiheessa jo 35-vuotias ja aivan oikeasti ajattelin, että en kestä toista samanlaista rääkkiä.

Kyse ei siten todellakaan ollut kivun pelosta. Eikä se tietääkseni olekaan likikään aina pelkosektiota haluavien kohdalla!

No, lääkäri tutki minut ja juteltiin asiallisesti ekasta synnytyksestä ja hän kirjasi papereihini, että avaavaa lääkitystä annetaan tehostetusti heti alusta alkaen jne. Toka synnytys olikin sitten paljon nopeampi, eikä tullut sellaista nääntyvää oloa ollenkaan kuin ekalla kierroksella. 

Olen vaatinut ja saanut kolmesti pelkosektion. Ei haitannut piikittelyt, olihan pääasiallisena syynä saada vauva elävänä ja terveenä maailmaan. Sektio oli muutenkin monin verroin miellyttävämpi tapa. Eka syntyi alateitse, joten vertailukohtaa on. Hän syntyi kuolleena.

Voin kertoa, että yksittäinen pisto käteen ja toinen selkään sattuu huomattavasti vähemmän kuin välilihan leikkaaminen peräsuoleen asti ja ompeleminen puuduttamatta puhumattakaan siitä, että suunnitellussa sektiossa saa syliinsä elävän vauvan eikä joudu katsomaan hätääntyneitä ilmeitä ja käännettyjä selkiä eikä kukaan kerro, miksi vauva ei itke. Sen sijaan että saisi lapsen syliinsä saa ohjeen siitä, milloin voi noutaa vainajan.

Joten kiitos, mieluummin se sektio kuin puudutettuna kuin alapään leikkaaminen puuduttamatta.

Mulle on synnärillä kerrottu, että myös kaikille alatiesynnyttäjille pannaan varmuuden vuoksi kanyyli käteen ja selkään pistetään heitäkin samalla lailla, jos haluavat epiduraalin.

Itse sain pelkopolin kautta sektion, mihin oli dyynä, että se on vauvalle turvallisempas. Mieluummin riskit itselleni. Lähipiirissä oli useita huonosti päättyneitä alatiesynnytyksiä ja jopa yksi kuolintapaus alatiesynnytyksesdä. Veikkaan siis, että valtaosa pelkisektion vaativista pelkää alatiesynnyyksen riskejä eikä suinkaan kipua. Minä olisin voinut synnyttää vaikka tätsin ilman kivunlievitystä, jos se olisi ylipäätään ollut mielestäni turvallisemoaa vauvalle kuin sektio.

Ohiksena, synnyttämään mennessä painoin 112kg. Kaksi vuorokautta valvoneena taivuin lopulta ottaman epiduraalin, jotta saisin vähän nukuttua. Anestesialääkärin hyvillä ohjeilla sain loistavasti selkärangan näkyviin ja lääkäri sai sujuvasti ekalla kanyylin paikoilleen.

Ammattitaidottomuutta syyttää läskejä, ettei saa hommaa hoidettua

Ne kanyylit laitetaan kyllä käteen alatiesynnytyksessäkin ja selkään pistetään jos haluaa epiduraalin.

Minä en ainakaan pelkää kipua tai piikkejä , pelkään vammautumista ja kuolemaa (äidin tai lapsen). Olen jo äiti yhdelle, joten en ota enää mitään turhia riskejä itselleni. Siksi ei enempää lapsia meille.

En minä noita piikkejä pelännyt yhtään, vaan sitä synnytystä. Mun pelkosektiot 2 kpl on menneet aivan loistavasti ja olen tosi tyytyväinen.

Mulle tehtiin sektio pelon takia. Oli maailman helpoin juttu. Lapsi syntyi terveenä ja minä olin jo seuraavana päivänä täysin ok. Suosittelen.