Lue keskustelun säännöt.
Eikö vanhempia enää kiinnosta lastensa puheviat?
25.08.2017 |
Mielestäni lasten r- ja s-viat ovat yleistyneet hurjasti, etenkin vähän vanhemmilla lapsilla. Tuntuu, ettei vanhempia kiinnosta, että lapsella on puhevika. Nyt alkuun sanon heti, että minä voin kyllä puhua tästä, sillä sekä itselläni että lapsellani on ollut r-vika. Lapsen kohdalla veimme puheterapiaan jo pienenä, mutta oli haluton yrittämään oppia. Sitten meni kouluun ja siellä oppi. Nyt tyttö seiskalla, mutta todella monet ikätovereistaan kärsivät puhevioista. Tulee sellainen olo, että vanhemmat eivät enää edes yritä ohjata lapsiaan opettelemaan oikeaa ärrää, ässää tai muuta äännettä. Aika monta vuotta on ollut aikaa yrittää harjoitella. Jos tuohon mennessä ei ole oppinut, syy ei voi olla missään muualla kuin vanhempien välinpitämättömyydessä.
En sano, että puhevika olisi sinänsä huono tai halveksuttava asia, mutta tietääkseni siitä voi olla haittaa tietyissä ammateissa. Esim. uutisankkureilla tai näyttelijöillä en koskaan ole törmännyt puhevikoihin.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään pikkuvikojen takia pääse puheterapiaan, ei ole päässyt vuosiin useimmilla paikkakunnilla. Yksi kerta erityisopettajalla ja kotiin jaetaan ohjeet. Näin oli jo oman pojan kohdalla jo yli 10 vuotta sitten, tosin pojan lievään r-vikaan se auttoi. Mutta kyllä r-vikaisia aikuisiakin tiedän, monen ikäisiä. Sössöttäminenhän on sitä paitsi tänä päivänä tapa, ei vika.
Mietin myös, että eikö tällaisiä puhevikaisia aikuisia yhtään nolota? Ainakaan omasta mielestäni esim väärä r ei kuulosta kovinkaan hyvältä.
Meillä ei 4v puhu, jonotettu terapiaan kohta 2 vuotta. Yksityiselle on samalla tavalla jonoa, ei pääse sinnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään pikkuvikojen takia pääse puheterapiaan, ei ole päässyt vuosiin useimmilla paikkakunnilla. Yksi kerta erityisopettajalla ja kotiin jaetaan ohjeet. Näin oli jo oman pojan kohdalla jo yli 10 vuotta sitten, tosin pojan lievään r-vikaan se auttoi. Mutta kyllä r-vikaisia aikuisiakin tiedän, monen ikäisiä. Sössöttäminenhän on sitä paitsi tänä päivänä tapa, ei vika.
Mietin myös, että eikö tällaisiä puhevikaisia aikuisia yhtään nolota? Ainakaan omasta mielestäni esim väärä r ei kuulosta kovinkaan hyvältä.
Kuka jaksaa pitää lukua, minkä kaiken itsessä pitäisi jonkun mielestä nolottaa.
Enemmän minua kiinnostaa kuin vanhempiani aikanaan. Ja puheterapia on huikeasti laadukkaampaa kuin minun lapsuudessani.
Mutta niin se vaan on, että minä osaan ärrän, lapseni eivät. Johtuisiko siitä että mulla on ollut 30 vuotta enemmän aikaa harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko panneet merkille: teini-ikäisten puhe on yhtä puhevikaa ja kielitaidottomuutta ylipäätään. Ei se logopedin vastaanotolla parane.
Varmasti moniakin kiinnostaa, mutta on kaksi muttaa. Ensimmäine mutta on, että julkisella puolella on paikoin hyvinkin pitkät jonot pyheterapeutin pakeille. Ja vastaavasti yksityisellä puolella puheterapia(kin) makssa. Vahinko vaan niin kovin moni muukin asia maksaa ja maksaa vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei 4v puhu, jonotettu terapiaan kohta 2 vuotta. Yksityiselle on samalla tavalla jonoa, ei pääse sinnekään.
Netistä löytyy paljon materiaalia kotona opettamiseen. Puheterapiakin perustuu siihen, että siellä annetaan ohjeet, kuinka harjotella lapsen kanssa kotona. Lapsi käy itse terapeutilla korkeintaan pari kertaa viikossa, mutta kotona tapahtuu se suurin harjoittelu ja opetus.
Itse käytin yksityisellä ja molemmat oppivat r:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kiinnostaa mutta puheterapeutille ei pääse, yksi kerta + ohjeiden kanssa kotiin. Minun aikanani oli ala-asteella erityisopettaja joka opetti R-kirjaimen, nykykoulu ei tätä tarjoa.
Kiinnostus ei oikein riitä, pitäisi olla osaamista ja taitoa. Puheterapeutti on ihan vaativa ammatti jossa erityinen koulutus.
Ei sinne terapiaan välttämättä pääse. Mulla oli s-vika ja puheterapiaan kuskattiin pitkän aikaa, nykyään kuulemma paljon vaikeampaa päästä. Mullakin lopulta asia korjautui hammasraudoilla, terapiasta ei ollut mitään hyötyä, kun hampaat oli virheasennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululääkäri ei antanut lähetettä r-kouluun puheterapiaan, vaikka pyysin, vaan sanoi, että lapsella on 'yksilöllinen' r (saksalaiselta kurkkuärrältä kuulostava) ja sitä ei tarvitse hävetä. Tämä Helsingin ala-asteella viime vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei 4v puhu, jonotettu terapiaan kohta 2 vuotta. Yksityiselle on samalla tavalla jonoa, ei pääse sinnekään.
Netistä löytyy paljon materiaalia kotona opettamiseen. Puheterapiakin perustuu siihen, että siellä annetaan ohjeet, kuinka harjotella lapsen kanssa kotona. Lapsi käy itse terapeutilla korkeintaan pari kertaa viikossa, mutta kotona tapahtuu se suurin harjoittelu ja opetus.
Ensin on syytä selvittää, mistä puhumattomuus johtuu: Onko mutismia, dysfasiaa autismia, vika kuulossa tai kova itsekriittisyys tai ehkä jopa vika äänijänteissä. Ei kotitreenit ihan sellaisenaan käy. Autisti tai mutisti ehkä osaisi puhua, mutta ei vain puhu. Sukulaispoika ei puhunut paljon mitään, kunnes murrosikäisenä alkoi puhua saman tien lauseita. Ei heti monimutkaisia, mutta kuitenkin lauseita, eli sanojen tapailu jäi välistä kokonaan pois. Nyt puhuu jo aika hyvin, kun on aikuinen, silloin kun häntä sattuu huvittamaan puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, nuo pitkät jonot, joissain kaupungeissa ei kai pääsee enää ollenkaan puheterapiaan r-vian takia. Harva pystyy maksamaan yksityisten tuntitaksoja, noin 100 e per kerta on meidän kaupungin yksityisillä.
Kaikilla ei ole rahaa puheterapiaan ja kunnat säästää. Meillä molemmat köyneet ärrän hakemassa yksityiseltä puheterapeutilta. Myös hampaat piti oikoa omalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään pikkuvikojen takia pääse puheterapiaan, ei ole päässyt vuosiin useimmilla paikkakunnilla. Yksi kerta erityisopettajalla ja kotiin jaetaan ohjeet. Näin oli jo oman pojan kohdalla jo yli 10 vuotta sitten, tosin pojan lievään r-vikaan se auttoi. Mutta kyllä r-vikaisia aikuisiakin tiedän, monen ikäisiä. Sössöttäminenhän on sitä paitsi tänä päivänä tapa, ei vika.
Mietin myös, että eikö tällaisiä puhevikaisia aikuisia yhtään nolota? Ainakaan omasta mielestäni esim väärä r ei kuulosta kovinkaan hyvältä.
Sitten taas esim. saksan kielessä ärrän nimenomaan pitää sorahtaa, ja japaninkieliset ei osaa sanoa ärrää ollenkaan. Ei ainakaan mitään kansainvälistä uraa kannata ajatella, jos noin tiukkaa tekee eri äänteiden kuuntelemisen kanssa.
Mulla oli r-vika 17 vuotta sitten. Eskarissa kävin jollain puheterapeutilla (??), aina sai vinon pinon kotiin tehtäviä, tyyliin toistaa D-kirjainta, "dee dee dee". Ei siitä mitään apua ollut. R-vika lähti, kun aloin koulumatkalla toitottamaan "ärrän kierrän"-lorua.
Ei nykyään pikkuvikojen takia pääse puheterapiaan, ei ole päässyt vuosiin useimmilla paikkakunnilla. Yksi kerta erityisopettajalla ja kotiin jaetaan ohjeet. Näin oli jo oman pojan kohdalla jo yli 10 vuotta sitten, tosin pojan lievään r-vikaan se auttoi. Mutta kyllä r-vikaisia aikuisiakin tiedän, monen ikäisiä. Sössöttäminenhän on sitä paitsi tänä päivänä tapa, ei vika.