Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen yksin liikenteessä?
25.08.2017 |
Asumme lähiössä, koulu sijaitsee muutaman sadan metrin päässä, mutta matkalla on yksi tienylitys, jossa nopeusrajoitus 40km/h ja aika huono näkyvyys. Autot on usein parkkeerattu liian lähelle suojatietä, joten lyhyen ekaluokkalaisen on joskus kuroteltava autojen taakse nähdäkseen tuleeko autoja. Tiellä kulkee busseja eikä nopeusrajoitusta kyllä läheskään aina noudateta.
Ekaluokkalainen itse haluaa ehdottomasti kulkea koulumatkan yksin, ja on kyllä harkitsevainen ja reipas. Matka on tuttu ja sitä on kävelty yhdessä jo pitkään ennen koulun alkua.
Miten toimisitte? Antaisitteko ekaluokkalaisen mennä, vaikka tien ylitys tuntuukin ainakin aikuisen näkökulmasta vaaralliselta?
Kommentit (25)
Antaisin. Ei työssäkäyvänä pysty lasta kouluunkaan saattamaan. Painottaisin vain lapselle, että on tosi tarkka siinä tienylityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin kulkea yksin, kunhan lapselle on tarkkaan teroitettu tien ylittämiseen liittyvät vaarat ja miten tie kuuluu ylittää.
En antaisi. Ja tähän ketjuun vastaa varmasti äidit, joidenmukaan heidän lapsuudesssa käveltiin pimeää tietä useita kilometrejä kouluun. Silloin ei ollut sellaista liikennettä kuin nykyään. Nykyään myös autoilijat ovat huolettomampia, eivät ymmärrä vaaranpaikkoja kävelijän tai pienen lapsen näkökulmasta.
Löytyykö pidempää ja ehkä turvallisempaa reittiä? Voitko kävellä lapsen kanssa tuon vaarallisen kohdan aamuisin ja jatkatte sitten omaan suuntaanne?
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Ja tähän ketjuun vastaa varmasti äidit, joidenmukaan heidän lapsuudesssa käveltiin pimeää tietä useita kilometrejä kouluun. Silloin ei ollut sellaista liikennettä kuin nykyään. Nykyään myös autoilijat ovat huolettomampia, eivät ymmärrä vaaranpaikkoja kävelijän tai pienen lapsen näkökulmasta.
Löytyykö pidempää ja ehkä turvallisempaa reittiä? Voitko kävellä lapsen kanssa tuon vaarallisen kohdan aamuisin ja jatkatte sitten omaan suuntaanne?
Se nyt on tosiasia, että kaikki ei pysty päättämään omista työvuoroista ja ekalla koulupäivät lyhyet. Eli harvalla mahdollisuus olla molempiin suuntiin saattamaan. Ja vaikka vanhemmalla on oikeus pitää osittaista hoitovapaata. Tarkoittaa tämä yleensä kuitenkin joko 6 tunnin työpäiviä taikka 4 päiväistä viikkoa. Ja aina et itse saa päättää kumpaa. Ja kyllä ne ekan työpäivät on kuitenkin lyhyemmät kuin tuo 6 tuntia. Joten edelleenkään et voi olla molempiin suuntiin saattamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Ja tähän ketjuun vastaa varmasti äidit, joidenmukaan heidän lapsuudesssa käveltiin pimeää tietä useita kilometrejä kouluun. Silloin ei ollut sellaista liikennettä kuin nykyään. Nykyään myös autoilijat ovat huolettomampia, eivät ymmärrä vaaranpaikkoja kävelijän tai pienen lapsen näkökulmasta.
Löytyykö pidempää ja ehkä turvallisempaa reittiä? Voitko kävellä lapsen kanssa tuon vaarallisen kohdan aamuisin ja jatkatte sitten omaan suuntaanne?Se nyt on tosiasia, että kaikki ei pysty päättämään omista työvuoroista ja ekalla koulupäivät lyhyet. Eli harvalla mahdollisuus olla molempiin suuntiin saattamaan. Ja vaikka vanhemmalla on oikeus pitää osittaista hoitovapaata. Tarkoittaa tämä yleensä kuitenkin joko 6 tunnin työpäiviä taikka 4 päiväistä viikkoa. Ja aina et itse saa päättää kumpaa. Ja kyllä ne ekan työpäivät on kuitenkin lyhyemmät kuin tuo 6 tuntia. Joten edelleenkään et voi olla molempiin suuntiin saattamassa.
Iltapäiväkerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi siis ymmärtää ettei itse näy pysäköityjen autojen takia, ja osaa kurkistaa auton takaa tuleeko autoja?
Jos tämän osaa niin antaisin mennä itse, mutta liian usein näen lapsia jotka ei ymmärrä etteivät näe tuleeko autoja oikeasti.
Me asutaan 2,9 kilsan päässä koulusta, ja mun työajat ei todellakaan jousta sillä tavalla, että voisin joka aamu olla viemässä tai joka iltapäivä olla hakemassa. Iltapäiväkerho on matkan varrella, n. 1,5 kilsan päässä molemmista suunnista. Aamukerhoa ei ole. Mulla on toka- ja ekaluokkalaiset kotona, ja molemmat pyöräilevät koulumatkat. Sitä on harjoiteltu, vaaroista muistutetaan yhä uudestaan ja uudestaan, ja sitten lapsiin luotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan 2,9 kilsan päässä koulusta, ja mun työajat ei todellakaan jousta sillä tavalla, että voisin joka aamu olla viemässä tai joka iltapäivä olla hakemassa. Iltapäiväkerho on matkan varrella, n. 1,5 kilsan päässä molemmista suunnista. Aamukerhoa ei ole. Mulla on toka- ja ekaluokkalaiset kotona, ja molemmat pyöräilevät koulumatkat. Sitä on harjoiteltu, vaaroista muistutetaan yhä uudestaan ja uudestaan, ja sitten lapsiin luotetaan.
Elämä on seikkailu. Muistan miten pihalla ja keskittymiskyvytön olin tuossa iässä. Joskus jopa maattiin tiellä. Niin vain olen selvinnyt. Hauskin muisto on, kun ajoin täysin säkkipimeässä pyörällä ja törmäsin meijeripukkiin. Miten voi vain ajaa vaikkei näe yhtään mitään.
Sanoisin, että riippuu ihan lapsestasi. Oma äiti päästi kulkemaan omin neuvoin koulumatkan (noin 2km), vaikka olen vieläpä loppuvuotinen, ja matkalla oli kaksi ns. ison tien ylitystä. En tosin muista, että ketään muutakaan olisi luokaltani saatettu kouluun edes ensimmäisellä luokalla. Yhtä tyttöä taidettiin saattaa, mutta häntä kasvatettiin muutenkin todella ylisuojelevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan 2,9 kilsan päässä koulusta, ja mun työajat ei todellakaan jousta sillä tavalla, että voisin joka aamu olla viemässä tai joka iltapäivä olla hakemassa. Iltapäiväkerho on matkan varrella, n. 1,5 kilsan päässä molemmista suunnista. Aamukerhoa ei ole. Mulla on toka- ja ekaluokkalaiset kotona, ja molemmat pyöräilevät koulumatkat. Sitä on harjoiteltu, vaaroista muistutetaan yhä uudestaan ja uudestaan, ja sitten lapsiin luotetaan.
Elämä on seikkailu. Muistan miten pihalla ja keskittymiskyvytön olin tuossa iässä. Joskus jopa maattiin tiellä. Niin vain olen selvinnyt. Hauskin muisto on, kun ajoin täysin säkkipimeässä pyörällä ja törmäsin meijeripukkiin. Miten voi vain ajaa vaikkei näe yhtään mitään.
Kyllä sen pyöräteillä näkeekin. Usein tulee mietittyä, eikö niille lapsille voi mitään liikenteestä opettaa. Annetaan pyörä alle ja onnea matkaan. Toivottavasti selviävät kotiin saakka takaisin.
Kiitos hyvistä kommenteista! Vastakkaiset kommentit tukevat ajatustani siitä, että tämä ei ole ihan yksinkertainen asia päättää. Hän on ainoa lapsemme ja meillä olisi mahdollisuus saattaa hänet vaikka joka päivä kouluun. Olinkin suunnitellut tekeväni näin ainakin koko syksyn. Iltapäivällä hän käy iltapäiväkerhoa ja sieltä hänet haetaan.
En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ekaluokkalaisella tuntuu olevan todella suuri tarve itsenäistyä, kulkea yksin ja viettää aikaa yksin kotona. Tottakai voimme päättää, että vielä syksyllä ei kuljeta yksin (ja näin olemme tähän mennessä tehneet), mutta hän on kuitenkin ikäisekseen tosi järkevä ja kyllä häneen monessa tilanteessa uskallan luottaa. Hän osaa kurkistaa autojen taakse ja jopa muistaa katsoa toiseenkin suuntaan, jos joku auto antaa tilaa siltä varalta että joku toisesta suunnasta ei annakaan tilaa. Olemme kulkeneet matkaa yhdessä niin, että hän katsoo autot ja ohjaa meidät kadun yli ja tämä on mennyt kyllä tosi hienosti. En siis haluaisi myöskään tappaa hänen innostustaan kulkea yksin tai osoittaa hänelle, että emme häneen luota.
Hän on todella maansa myynyt siitä, että ei ole saanut kulkea yksin - kaikki muut kuulemma saavat.... Mitä olen muiden vanhempien kanssa jutellut, niin osa saa ja osa ei. Osa kavereista, tosin ihan alkuvuonna syntyneitä, kulkee matkaa yksin tai hieman isomman sisaruksen kanssa. AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista! Vastakkaiset kommentit tukevat ajatustani siitä, että tämä ei ole ihan yksinkertainen asia päättää. Hän on ainoa lapsemme ja meillä olisi mahdollisuus saattaa hänet vaikka joka päivä kouluun. Olinkin suunnitellut tekeväni näin ainakin koko syksyn. Iltapäivällä hän käy iltapäiväkerhoa ja sieltä hänet haetaan.
En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ekaluokkalaisella tuntuu olevan todella suuri tarve itsenäistyä, kulkea yksin ja viettää aikaa yksin kotona. Tottakai voimme päättää, että vielä syksyllä ei kuljeta yksin (ja näin olemme tähän mennessä tehneet), mutta hän on kuitenkin ikäisekseen tosi järkevä ja kyllä häneen monessa tilanteessa uskallan luottaa. Hän osaa kurkistaa autojen taakse ja jopa muistaa katsoa toiseenkin suuntaan, jos joku auto antaa tilaa siltä varalta että joku toisesta suunnasta ei annakaan tilaa. Olemme kulkeneet matkaa yhdessä niin, että hän katsoo autot ja ohjaa meidät kadun yli ja tämä on mennyt kyllä tosi hienosti. En siis haluaisi myöskään tappaa hänen innostustaan kulkea yksin tai osoittaa hänelle, että emme häneen luota.
Hän on todella maansa myynyt siitä, että ei ole saanut kulkea yksin - kaikki muut kuulemma saavat.... Mitä olen muiden vanhempien kanssa jutellut, niin osa saa ja osa ei. Osa kavereista, tosin ihan alkuvuonna syntyneitä, kulkee matkaa yksin tai hieman isomman sisaruksen kanssa. AP.
Muistan myös, että äiti saattoi minut kouluun ja haki ensimmäisenä koulupäivänä, ja iltapäivällä jo ilmoitin, että jatkossa ei tarvitse, kun ei ketään muutakaan viety tai haettu. Olisi tuntunut nöyryyttävältä, jos äiti olisi edelleen vienyt ja hakenut minua, kun suurin osa lapsista sai kuitenkin kulkea yksin tai kaverin kanssa. Olisin tuntenut itseni ihan vauvaksi. 😄
Lapsesi kuulostaa Ap todella fiksulta ja koulumatka erittäin lyhyeltä. Minusta sinun pitäisi antaa lapselle mahdollisuus pärjätä tuossa asiassa ilman sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista! Vastakkaiset kommentit tukevat ajatustani siitä, että tämä ei ole ihan yksinkertainen asia päättää. Hän on ainoa lapsemme ja meillä olisi mahdollisuus saattaa hänet vaikka joka päivä kouluun. Olinkin suunnitellut tekeväni näin ainakin koko syksyn. Iltapäivällä hän käy iltapäiväkerhoa ja sieltä hänet haetaan.
En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ekaluokkalaisella tuntuu olevan todella suuri tarve itsenäistyä, kulkea yksin ja viettää aikaa yksin kotona. Tottakai voimme päättää, että vielä syksyllä ei kuljeta yksin (ja näin olemme tähän mennessä tehneet), mutta hän on kuitenkin ikäisekseen tosi järkevä ja kyllä häneen monessa tilanteessa uskallan luottaa. Hän osaa kurkistaa autojen taakse ja jopa muistaa katsoa toiseenkin suuntaan, jos joku auto antaa tilaa siltä varalta että joku toisesta suunnasta ei annakaan tilaa. Olemme kulkeneet matkaa yhdessä niin, että hän katsoo autot ja ohjaa meidät kadun yli ja tämä on mennyt kyllä tosi hienosti. En siis haluaisi myöskään tappaa hänen innostustaan kulkea yksin tai osoittaa hänelle, että emme häneen luota.
Hän on todella maansa myynyt siitä, että ei ole saanut kulkea yksin - kaikki muut kuulemma saavat.... Mitä olen muiden vanhempien kanssa jutellut, niin osa saa ja osa ei. Osa kavereista, tosin ihan alkuvuonna syntyneitä, kulkee matkaa yksin tai hieman isomman sisaruksen kanssa. AP.
Muistan myös, että äiti saattoi minut kouluun ja haki ensimmäisenä koulupäivänä, ja iltapäivällä jo ilmoitin, että jatkossa ei tarvitse, kun ei ketään muutakaan viety tai haettu. Olisi tuntunut nöyryyttävältä, jos äiti olisi edelleen vienyt ja hakenut minua, kun suurin osa lapsista sai kuitenkin kulkea yksin tai kaverin kanssa. Olisin tuntenut itseni ihan vauvaksi. 😄
Lapsesi kuulostaa Ap todella fiksulta ja koulumatka erittäin lyhyeltä. Minusta sinun pitäisi antaa lapselle mahdollisuus pärjätä tuossa asiassa ilman sinua.
Olet kyllä todennäköisesti ihan oikeassa ja nyt kun olen tätä auki kirjoittanut, niin olen päätymässä tähän itsekin. Tämä tuntuu vain melko hullulta: varta vasten järjestin itselleni lyhennetyn työajan lapsen ensimmäisen kouluvuoden ajaksi ja varattiin iltapäiväkerho, jotta hänen ei vielä tarvitsisi pärjätä yksin, ja hän ei muuta haluakaan kuin itsenäisyyttä ;) Ehkä täytyy käyttää lyhyempi työaika vaikka omaan harrastustoimintaan... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tossa aluksi tehdä sellaista kompromissia lapsen kanssa että saatatte siihen tien ylitykselle ja siitä jatkaa sitten itsekseen kouluun? ja just niin, että lapsi hoitaa sen tienylityksen "itsekseen", eli katsoo itse tuleeko autoja.
Vai onko siinä matkalla paljon muitakin ekaluokkalaisia, jotka menevät koko matkan yksin?
Inhottavaa että on tollanen tie ihan alakoulun vieressä (jos kokonaismatka on kerran vain muutaman sata metriä). Meillä on onneksi kaikkien koulujen lähellä kaupunki järkännyt hyvin ali- ja ylikulkuja!
Tosta kannattais jo olla kaupunkiin yhteydessä, jos tää koskee isoa osaa koululaisista. Vähintään joku hidaste pitäis olla ja pysäköintikieltoa niin etten näkyvyys suojatielle esty.
Antaisin. Yksikään jalankulkija ei jää vanhingossa auton olle, jos on itse valpasta ja riittävän monta kertaa varmistaa, että tien ylittäminen on turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Ja tähän ketjuun vastaa varmasti äidit, joidenmukaan heidän lapsuudesssa käveltiin pimeää tietä useita kilometrejä kouluun. Silloin ei ollut sellaista liikennettä kuin nykyään. Nykyään myös autoilijat ovat huolettomampia, eivät ymmärrä vaaranpaikkoja kävelijän tai pienen lapsen näkökulmasta.
Löytyykö pidempää ja ehkä turvallisempaa reittiä? Voitko kävellä lapsen kanssa tuon vaarallisen kohdan aamuisin ja jatkatte sitten omaan suuntaanne?Se nyt on tosiasia, että kaikki ei pysty päättämään omista työvuoroista ja ekalla koulupäivät lyhyet. Eli harvalla mahdollisuus olla molempiin suuntiin saattamaan. Ja vaikka vanhemmalla on oikeus pitää osittaista hoitovapaata. Tarkoittaa tämä yleensä kuitenkin joko 6 tunnin työpäiviä taikka 4 päiväistä viikkoa. Ja aina et itse saa päättää kumpaa. Ja kyllä ne ekan työpäivät on kuitenkin lyhyemmät kuin tuo 6 tuntia. Joten edelleenkään et voi olla molempiin suuntiin saattamassa.
Iltapäiväkerho.
On tavattoman paljon kuntia jotka ei kyseistä palvelua tarjoa. Sehän ei ole mitenkään lakisääteinen ja kunnilla yms ei ole velvollisuutta sitä järjestää.
On aika paljon kyllä näitä, jotka törmäävät muihin tielläliikkujiin ja jatkavat sitten matkaa. 7v ja 80v ovat melko samalla viivalla taitoineen, 80v:lla vaan useammin auto alla liikenteessä.
Kuljettoko sitten vapaa-ajalla lapsen kanssa käsikädessä ettei vastaavia tien ylityksiä tule hänen esim. ollessaan kavereiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
On aika paljon kyllä näitä, jotka törmäävät muihin tielläliikkujiin ja jatkavat sitten matkaa. 7v ja 80v ovat melko samalla viivalla taitoineen, 80v:lla vaan useammin auto alla liikenteessä.
Jos tuon sinun aika paljon suhteuttaa tiellä liikkujien määrään tämä muuttuu aika vähäksi.
Montako onnettomutta tuolla suojatiellä on tapahtunut?
On siinä vaarallinen tienylitys. Voisi saattaa sen yli, ei välttämättä perille asti.