Mies 29v + 3v miettii; muutoksen tarpeellisuus

Olen pitkään tuuduttautunut melko helppoon elämäntyyliin samassa kaupungissa, jonne alunperin muutin heikoin perustein. Ensimmäisinä vuosina olin sen verran heikkoitsetuntoinen ja vielä entisen kotipaikkakunnan traumoissa kiinni, että linnoittauduin paljolti kotiin ja kuljin vain tiettyjä samoja reittejä. Nyt itseluottamusta, draivia ja jonkinlaista kuvaa tulevaisuuden suunnitelmista on enemmän, mutta tekee taas mieli linnoittautua siltä osin, että kaikki on jo niin nähty. Samat kadut, samat harrastusmahdollisuudet, yöelämässä samat pärstät seuraavat joka paikkaan ja samanhenkisiä ihmisiä ei ole jo opiskelijakulttuurinkaan takia. Kiintoisimmat harrastukset täyttyvät yli viisikymppisistä, vaikka näin on varmaan muuallakin Suomessa.
Muutossa kuitenkin pelottavat realiteetit eli asunnon todennäköinen huonompi sijainti, korkeampi vuokra ja kysysmerkiksi jäävät naapurit. Jos ko.uudesta kaupungista ei ole työtä tarjolla, mikä mahdollistaisi kohtuullisen asumisen rahatilanteen puolesta, voisi elämä käydä entistä ankeammaksi. Toki nyt yritän koko ajan kehittää itseäni, kokea, työskennellä ja opiskella 'varastoon', jotta olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä tuosta muutoksesta vähin tappioin.

Monenlaisiin juttuihin on tullut mentyä mukaan; laskeskelisin, että ensi vuonna olen varmaan käynyt kaksikymmentä erilaista eri yhdistysten järjestämää vapaaehtoiskoulutusta (kai tässä joku Suomen ennätys alle 35-vuotiaiden sarjassa on tulossa) ja niistä kaksi on johtanut sinänsä mielekkääseen ja arvostettavaan luottamustehtävään, mutta muutaman muun kohdalla on ensin hymyilty ja valiteltu miesten vähyyttä ja sitten kummallisilla selityksillä evätty toiminta sen jälkeen, kun koulutus on kunnialla käyty läpi. Pieni osa minusta on vähän katkera tuon takia, vaikka toisaalta ymmärrän elämän olevan tällaista ja kohtaan elämässäni jo henkilökohtaisten ominaisuuksienkin puolesta ylimääräisiä haasteita, vaikka käytöstavat ovat kunnossa ja rohkeutta löytyy.

Yksi tehtävä minulla oli järjestää virkistystoimintaa ikäihmisille ja tästä ilmoittelin menneenä kesänä, mutta halukkaita ei tuolloin ilmaantunut. Oman taloyhtiön ihmisiin olen myös hiljalleen tutustunut vaihtelevalla menestyksellä, mutta kaikki heistäkään eivät sitten moikkaa, vaikka on aiemmin keskusteltu ihan hyvässä sovussa arkipäiväisistä asioista.
Joskus mietin kaikkia näitä pienten verkostojen puroja ja ihmisten välisiä siteitä ja kuvittelen, että olisi joku kivannäköinen naamatuttu tulisi kadulla juttelemaan ja haluaisi esitellä minut kavereillaan myös; vihjaten jonkun olevan erityisen kiinnostunut. En näe mitään syytä miksi tällaista ei voisi tapahtua kaiken sen yrittämisen jälkeen, mitä omalta puolelta on tullut.