Kannattaako tällaista isää tavata ollenkaan?
Kaipaan mielipiteitä tällaisessa tilanteessa. Tyttöni on 6-vuotias eskarilainen, isänsä jätti meidät jo ennen tytön syntymään. On nähnyt tyttö satunnaisesti synttäreinä ja jouluna, jolloin tuonut lahjan. Ei kuitenkaan aina muista mitenkään esim. synttäreitä. Ei pidä useinkaan lupauksia tapaamisista. Ei ole luonteva lapsen seurassa, ei esim. sano juuri mitään lapselle vaan juttelee lähinnä omista asioistaan minulle tai on hiljaa. Ei maksa elatusmaksuja tai auta muuten mitenkään. Onko tällaisesta isukista mitään iloa vai onko kuitenkin parempi nähdä vaikka kerran vuodessa kun isä ehdottaa? Voi siis myös pettää sanansa. Kannattaako ainakaan itse ehdottaa tapaamisia?
Kommentit (2)
Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää, että näkee isäänsä - edes satunnaisesti. Teini-iässä voi sitten viimeistään herätä niitä kipeitä kysymyksiä: " Miksi isä ei enää käynyt meillä?" tai " Eikö isä pitänyt mua yhtään tärkeänä, kun lopetti tapaamiset?" jne. Ihan lapsen itsetunnon kannalta vois olla hyvä, että tapaa isäänsä, vaikka isä ei kovin häävi tyyppi olisikaan.
On ollut jo aikas monta vuotta mahdollisuus todistaa halukkuutensa tapaamiseen ja isyyteen. Ei kiinnosta niin ei kiinnosta, anna olla.