Opiskelijatutkimus: Jopa kolmannes valmis lähtemään ulkomaille töihin

Meinaatko, että on parempi jäädä Suomeen työttömyysturvan varaan?

Suomen verotus, matalat palkat koulutetuille ja tulonsiirrot loisille jossei motivoi muuttamaan pois niin ei mikään.

Tuo kolmasosa on niin valtava määrä, että Suomessa olisi välittömästi otettava käyttöön lukukausimaksut, jotka maksetaan vakuuden tapaan. Näitä lukukausimaksuja alettaisiin sitten valmistumisen jälkeen takautuvasti palauttamaan, jos henkilö jäisi opintojen jälkeen joko asumaan tai työskentelemään Suomeen. Tämä laitettava myös Suomessa opiskelevia ulkomaalaisia opiskelijoita koskevaksi. Sen sijaan muutto ulkomaille tarkoittaisi niin suomalaisen kuin ulkomaalaisen osaltakin sitä, että takaisinmaksu lopetettaisiin tai että ei maksettaisi mitään takaisin, jos heti valmistumisen jälkeen muutetaan ulkomaille.

Suomalaisen koulutuksen tarkoituksena ei ole se, että maksetaan kymmeniätuhansia tai jopa satojatuhansia euroja henkilön kouluttamisesta ja sitten häivytään ulkomaille maksamatta mitään takaisin. Ilmainen koulutus voitaisiin hyvin nopeasti saman tien lopettaa, jos ei olisi veronmaksua, jolla pystytään ylläpitämään koulutusta ja ylipäänsä muitakin asioita yhteiskunnassa.

Jännä juttu. Samaan aikaan vieraiden kielten opiskelu vähenee ja moni täälläkin kitisee kuin pikkuvauva niitä vähiäkin koulussa luettavia kieliä vastaan.

Voihan sitä olla valmis lähtemään, mutta aniharva tosiaan lähtee. Minäkin lähtisin heti mihin tahansa lämpimämpään maahan jos saisin saman veroisen työpaikan jossa nyt olen.

Jos työpaikan saaminen Suomessa on vaikeata, niin ulkomailla se on ziljoona kertaa vaikeampaa. Ei siellä noteerata suomalaisia todistuksia ja tutkintoja jos omiakin on tarjolla.

Tähän tutkimukseen on ilmeisesti haastateltu suurimmaksi osaksi vain joitain parikymppisiä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Parikymppisenä toki puheet ja uhot on aina suuret, ja eletään vielä sellaista haihatteluvaihetta elämässä. Kuvitellaan, että ulkomailla on vain pelkkää onnea ja autuutta ja kaikki paremmin kuin Suomessa. Mutta kunhan ikä tulee lisää ja alkaa muitakin asioita siihen mukaan tulemaan, kuten elämänkumppani ja perhettä, niin alkaa sitä järkeäkin tulemaan päähän aivan eri tavalla ja turhat haihattelut ja uhot jäävät unholaan. Kun elämän sisältö alkaa olla myöhemmin jotain paljon enemmän kuin pelkkää kännistä opiskelijabiletystä, niin alkaa elämän suunnitelmat ja muut olla paljon järkevämpiä ja realistisempia.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Samaan aikaan vieraiden kielten opiskelu vähenee ja moni täälläkin kitisee kuin pikkuvauva niitä vähiäkin koulussa luettavia kieliä vastaan.

Ihan kuin lukisin eri palstaa. Minä en tuollaista ole havainnut, päin vastoin, täällä toivotaan, että kielten opetuksen painopiste siirtyisi monipuolisesti maailmankieliin, eikä keskityttäisi pieniin paikallisiin kieliin.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla valmis lähtemään, mutta aniharva tosiaan lähtee. Minäkin lähtisin heti mihin tahansa lämpimämpään maahan jos saisin saman veroisen työpaikan jossa nyt olen.

Jos työpaikan saaminen Suomessa on vaikeata, niin ulkomailla se on ziljoona kertaa vaikeampaa. Ei siellä noteerata suomalaisia todistuksia ja tutkintoja jos omiakin on tarjolla.

Minä olen asunut viidessä maassa, ja nytkin asun Suomen ulkopuolella. Tuttavista hyvin moni on asunut myös ainakin jonkin aikaa ulkomailla. Ihan normi juttu akateemisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Samaan aikaan vieraiden kielten opiskelu vähenee ja moni täälläkin kitisee kuin pikkuvauva niitä vähiäkin koulussa luettavia kieliä vastaan.

Ihan kuin lukisin eri palstaa. Minä en tuollaista ole havainnut, päin vastoin, täällä toivotaan, että kielten opetuksen painopiste siirtyisi monipuolisesti maailmankieliin, eikä keskityttäisi pieniin paikallisiin kieliin.

Suomalaisista peruskoululaisista alle prosentti lukee edes nyt maksimimäärän kieliä - joita on siis mahdollista lukea peruskoulun aikana neljää.

Joten älä puhu bullshittiä. Oikeasti yksi skandinaavinen kieli siinä joukossa ei estä mitään, onpa hyvä lisä ja suomalaisille hyvinkin tarpeellinen, koska sen avulla pärjää Pohjois-Euroopassa.

Olen kielitaitoinen, ahkera, piakkoin valmistuva maisteri ja harkitsen samaa. Miksi jäädä kärvistelemään väkipakolla Suomeen, kun ulkomailla saisin mielenkiintoisen työpaikan tuosta vain?  Tästä on kokemusta ulkomailla ollessani. Monissa yrityksissä on tarvetta korkeastikoulutetuille, nopeasti oppiville nuorille, jotka taitavat hyvin englantia. Usein suomenkielen taitokin on valtti, mikäli yritys tähtää Suomen markkinoille. Poismuutto ei muiden ikäluokkani ihmisten tapaan tunnu isolta jutulta - tekeehän moni korkeastikoulutettu nykyään esimerkiksi Erasmus-vaihdon, jonka ansiosta kynnys muuttaa pois madaltuu. Minunkaltaisilleni pitäisi olla kiitollinen - työttömyysluvut näyttävät paremmilta kun olemme lähteneet pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla valmis lähtemään, mutta aniharva tosiaan lähtee. Minäkin lähtisin heti mihin tahansa lämpimämpään maahan jos saisin saman veroisen työpaikan jossa nyt olen.

Jos työpaikan saaminen Suomessa on vaikeata, niin ulkomailla se on ziljoona kertaa vaikeampaa. Ei siellä noteerata suomalaisia todistuksia ja tutkintoja jos omiakin on tarjolla.

Minä olen asunut viidessä maassa, ja nytkin asun Suomen ulkopuolella. Tuttavista hyvin moni on asunut myös ainakin jonkin aikaa ulkomailla. Ihan normi juttu akateemisilla.

Niin, tytär on opiskeluaikoina ollut neljässä eri maassa asumassa, pisimpään kokonaisen kouluvuoden, välillä oli vuoden aupairina, kahdessa eri maassa, eli on nyt asunut ulkomailla kuudessa eri maassa vähintään kuukauden 22 vuotiaana, ensi keväänä valmistuu ammattikorkeasta ja aikoo mennä ulkomaille töihin, poikaystävä on ranskalainen ja aikovat muuttaa jonnekin muualle töihin kuin Ranskaan. Vapaa-ajalla tytär on matkustellut paljon. Minä taas en ole koskaan ollut edes lentokoneessa, Ruotsissa ja Virossa olen käynyt. Maailma muuttuu, minulla ei ole ollut koskaan hinkua ulkomaille ja tytär on jo "maailmankansalainen". Toisaalta kun olen tutkinut sukuani, niin kyllä mun sukulaisia on lähtenyt moneen maahan yrittäjäksi ja töihin, esim. USAan, Australiaan, Saksaan, Hollantiin ja tietysti Ruotsiin.

Suosittelen, itse tein saman valinnan. Turha jäädä ikuisuuksiin hakkaamaan päätä seinään kotimaahan vaan suunnata vihreämmille laitumille. Monissa maissa Euroopassa vielä arvostus korkeakoulututkintoa ja kielitaitoa kohtaan on korkeaa - puhumattakaan palkkatasosta/palkan ostovoimasta ja etenemismahdollisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla valmis lähtemään, mutta aniharva tosiaan lähtee. Minäkin lähtisin heti mihin tahansa lämpimämpään maahan jos saisin saman veroisen työpaikan jossa nyt olen.

Jos työpaikan saaminen Suomessa on vaikeata, niin ulkomailla se on ziljoona kertaa vaikeampaa. Ei siellä noteerata suomalaisia todistuksia ja tutkintoja jos omiakin on tarjolla.

Komppaan tätä. Jyvät erottuvat akanoista myös siinä vaiheessa kun ulkomailta haetaan töitä. Ja kyllä ulkomailla työskentely ja asuminen on kokemus. Toivon todella että edes kolmasosa näistä, jotka haikailevat ulkomaille todella lähtevät sinne.

Minä lähdin ensimmäisen kerran ulkomaille töihin heti yo-kirjoitusten jälkeen. Nyt on takana muutoja maasta toiseen jo kymmenkunta ja viimeiset 20 v olen asunut ulkomailla. Suomeen en palaa.

Niin, maailmalla on kaksi miljoonaa ulkosuomalaista.

Kyllä mekin miehen kanssa lähdemme opintojen jälkeen, jos töitä ei löydy. Mitä muuta edes voi tehdä? Kouluttautua lisää, toivoa parasta tai tehdä jotain hanttihommaa pätkätyöläisenä huonolla palkalla ja menettää loputkin mahdollisuudet päästä oman alan töihin Suomeen? Mieluiten sitä jäisi silti tänne, mutta katsoo nyt miten työtilanteen kanssa käy, vaikka ala onkin hyvin työllistävä, niin ei se takaa mitään.

Meidänkin vuosikurssilla melkein kaikki taisi haluta lähteä ulkomaille.. Moni kävikin vaihdossa, mutta eipä nuo suomesta ole lähteneet.. Itse sanoin heti että ei, en lähde. Täällä on ihan jees.