Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin auttaa äitiä laihduttamaan?
22.08.2017 |
Oon siis 19 ja äiti on ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen niin kauan kun jaksan muistaa. Erityisesti nyt viimeisen kolmen vuoden aikana paino on ruvennut nousemaan ja nykyään se on sairaalloisen ylipainon puolella.
Äiti tiedostaa tämän itse ja haluaa laihduttaa, oon ties kuinka monta kertaa kuullut "no niin, nyt mä alotan laihduttamisen" kuten myös "saatana miksi en laihdu". Ongelmana äitillä on tässä se, että se haluaisi nopeita tuloksia lyhyen ajan sisällä, tyyliin -5kg viikossa, eikä sillä oo ollenkaan kärsivällisyyttä pudotuksen suhteen.
Lisäksi sen keinot laihduttaa ei oo mistään parhaimmasta päästä, jos niitä voi edes laihdutuskeinoiksi laskea. Aamulla se syö yleensä munakkaan, mikä on hyvä että syö jotain. Kuitenkin jos kotona ei oo mitään evääksi otettavaa, kuten edellisen päivän ruokaa, se ottaa jonkun 2dl jogurtin ja ehkä jonkun banaanin. Ei ainakaan mun mielestä kovin hyvä lounas. Sitten kun se tulee kotiin, välillä sanoo "ei oo nälkä" ja välillä taas syövänsä myöhemmin, mutta en sitten tiedä syökö se sitä ikinä. Sen kuitenkin tiedän, että valvoo pitkälle yöhön ja syö kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyy.
Monta kertaa se on todennut tajunneensa, kuinka pitää syödä säännöllisesti ja juoda paljon vettä, mutta silti joku aina mättää. Oon alusta asti ollut tukena laihdutuksen suhteen. Oon luvannut ryhtyä syömään terveellisesti sen kaa ja tarjoutunut lenkkiseuraksi myös. Äiti on myös pyytänyt mua sanomaan sille ei, jos nään sen tyyliin karkkipussin kanssa. En kuitenkaan voi olla koko ajan äidin mukana ja sanomassa "älä tee noin", en esimerkiksi voi yhtään vaikuttaa siihen mitä syö tai tekee töissä.
Tämä kaikki johtaa äidin turhautumiseen, kuinka ei laihdu, mikä taas johtaa että on jatkuvasti pahalla päällä. Sitten se huutaa ja haukkuu meitä (minä, pikkusisko ja isä). Ollaan pikkusiskon kanssa kuitenkin sen verran kilttejä, että otetaan helposti haukkumisista itseemme ja ihan valehtelematta pelätäänkin omaa äitiä. Koko ajan saa olla varpaillaan, ettei tule huutamista ja haukkuja päälle.
Toivottavasti tästä saa selvää ja toivottavasti muistin kertoa ainakin tärkeimmät asiat. Kysyä saa toki, jos jotain jäi epäselväksi tai mietityttää. Joten mikä neuvoksi? Alkaa olla jo henkisesti uuvuttavaa katella aina pahantuulista äitiä.
Kommentit (14)
Itse olin sairaalloisesti ylipainoinen. Ja laihdutettavaa oli niin paljon että en edes olisi jaksanut ryhtyä laihduttamaan. Sitä vaan oli liikaa. Sitten vauvani sairastui ja ruokahaluni katosi. Laihduin itestään 20kiloa. Vauva parantui ja huomasin laihtuneeni ja sain siitä kamalan tsempin. Nyt on pudonnut yli 40kg! En olisi ikinä sillä kilomäärällä saanut mitään aikaiseksi. Toivotonta. Neuvoisin hakemaan apua lääkäriltä. Jotain lääkkeitä? Leikkaus?
Mun elämä on muuttunut täysin. Elämä ei ole lihavana kivaa. Olin tietämättäni masentunut ja en jaksanut mitään. Enkä edes tiennyt silloin että se johtui kiloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi pitäisi alkaa mennä ajoissa nukkumaan, jos iltasyönti yömyöhään on ongelma.
Joo niin pitäiskin ja kun asiasta huomauttaa tulee vastaukseksi "niin pitäiskin mennä ajoissa nukkumaan", mutta mitään konkreettista ei tapahdu.
AP
Kyllä se positiivisessa hengessä asioista keskusteleminen ja tekoihin kannustaminen on sitä parasta motivointia. Kehuminen silloin, kun siihen on aihetta, pientäkin, tekee kelle tahansa hyvää ja nostaa itsetuntoa.Toisaalta, jos kertomasi pitää paikkansa, niin sinähän olet tehnyt kaiken voitavasi. Ei tällaisille läskeille kuin minäkin mikään auta, ehkä jotkut vakavat fyysiset vaivat voisivat hiukan pysäyttää. Kipu voisi siirtyä paikasta A paikkaan B, ymmärräthän. Siis jos valitat päänsärkyä, niin lyö polvesi kiveen, niin kyllä päänsärky unohtuu. Kun sitä on peruslaiska, mukavuudenhaluinen, aikaansaamaton, itsesäälissä vellova, usein masentunut, ahdistunut, negatiivinen (noin niinkuin kärjistetysti), niin mikä siihen auttaa?
Kerro äidillesi, että ne kilot eivät ole tulleet yhdessä viikossa, joten hurjia tuloksia on aivan yhtä tyhjän kanssa odottaa nopealla aikavälillä. Pienet muutokset vähän kerrallaan auttavat saavuttamaan tasapainoisemman asenteen syömisen suhteen (esim. rasvaisten maitotuotteiden vaihto vähärasvaisiin, höttövehnät täysjyvään/rukiiseen/kauraan -> kuituja lisää ja pysyy kylläisempänä kauemmin ->mm. iltasyöminen voi vähentyä). Suosittelen hänen ottavan yhteyttä esimerkiksi ravintovalmentajaan tai ravitsemusterapeuttiin, ravitsemuksen ammattilaisilta saa käytännönläheisiä vinkkejä ja terveemmän otteen syömisten suhteen.
Kuulostaa aika tyypilliseltä, että ollaan muka laihduttavinaan ja jätetään aterioita väliin tai korvataan niitä huonolaatuisilla välipaloilla ja sitten ollaan nälkäisiä, väsyneitä ja alttiita retkahduksille iltaisin.
Jollain tapaa äitisi pitää saada tekemään päätös siitä, että haluaa laihtua. Se ei tule ulkopuolelta, vaan se päätös pitää tehdä itse. Tässä voi auttaa totuttelu ajatukseen esimerkiksi lukemalla eri dieeteistä tai kuntoiluohjelmista. Jossain vaiheessa se päätös tulee sisäisesti tehtyä ja silloin sinulla on suurin mahdollisuus vaikuttaa onnistumiseen. Toinen vaihtoehto on liittyä johonkin laihdutusohjelmaan, josta saa erityisesti henkistä tukea laihduttamiseen. Joka tapauksessa sellainen puolittainen laihduttaminen ei johda tuloksiin eikä ole henkisesti kovin mukavaa.
Jos ylipainoa on paljon, tulokset alkuun voivat hyvinkin olla motivoivia. Hyvinkin voi olla, että parissa ekassa viikossa tippuu painoa lähemmäs kymmenen kiloa, kun nesteet lähtevät liikkeelle. Liikunnaksi suosittelen mahdollisimman pitkiä kävelylenkkejä (toki ei liikaa alkuun sitäkään). Ruokavalioista en ole mitään tiettyä mieltä, mutta kuten sanoit, säännöllinen syöminen ja veden juonti ovat tärkeitä. Itselläni toimi VHH ja se on kyllä varsinkin alkuun tehokas tapa. Siinä on hyvä puoli se, että kohtuullisen paljon voi syödä ja nälkä ei vaivaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tyypillinen oravanpyörä laihduttajalle: laihdutetaan = syödään mahdollisimman vähän, tai mieluummin ei ollenkaan. Joillakin "repsahdus" tapahtuu heti illalla, joillakin ehkä tällä tavalla "onnistuneen" kymmenien kilojen painonpudotuksen jälkeen. Tärkeintä olisi istua säännöllisin ajoin syömään ihan oikea ateria: selkeä eväsateria töihin jogurtin sijaan, ja töistä kotiin päästyä vaikka jokin pieni välipala, jos aivan heti ei pääse istahtamaan päivällisen ääreen. Tietenkin aterioiden laadun tarkastelu kuuluu jossakin määrin asiaan, mutta tärkeää on, ettei aterioista kitsastella kohtuuttomasti suuremman kalorivajeen toivossa.
... Mutta mitä sinä voit tehdä äitisi suhteen? Toki voit kannustaa ja vaikka osallistua aterioiden valmistukseen ja tarjota lenkkiseuraa, mutta toisaalta äitisi laihtuminen ei ole sinun vastuullasi. Itse asiassa huomioni kiinnittyi siihen, että äitisi ikään kuin kohtelee teitä, niin kuin olisitte vastuullisia: on pahalla tuulella ja äyskii teille, ja toisaalta myös velvoittaa sinua ihan konkreettisesti vahtimaan syömisiään. Miten olisi, jos lähestyisitkin asiaa tältä kantilta? Että kannustat mielelläsi äitiäsi, mutta teet rohkeasti selväksi, että hänen käytöksensä teitä kohtaan on epäreilua. Voitte yhtenä rintamana tukea koko perheen terveellisiä elämäntapoja, mutta kuten sanoit: sinä, tai kukaan muukaan, ei voi olla jatkuvasti tarkkailemassa hänen syömisiään.
Et sä saa äitiäs laihtumaan. Se on semmonen juttu mikä jokaisen täytyy tehdä itse. Sä voit pyytää äitiä lähteen sun kans harrastamaan liikuntaa ja kokkailla teille terveellisiä aterioita, mutta älä odota mitään. Koko ikänsä lihavana ollut ei usko että laihtuminen on edes mahdollista, joten ei heillä siihen riitä motivaatio. Ensin pitää uskoa että on edes mahdollista onnistua, sitten tuo usko pitäisi pystyä pitämään viikkoja ja kuukausia päällä. Se on semmonen juttu että sitä ei pysty kukaan taikomaan. Mistään muusta laihtumisessa ei oikeastaan olekaan kyse. Siihen täytyy vaan uskoa että se onnistuu, sen jälkeen se motivaatio löytyy ihan itsestään. Keinothan nyt kaikilla onkin, se on motivaatio josta se on kiinni. Mutta, kuten sanottua, useimmat eivät sitä hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Olet äitisi äiti! Hän yrittää saada sinut vastuuseen painostaan ja myös epäonnistumisestaan laihdutuksessa. Tuosta ei hyvä seuraa. Mieti, voitko ottaa etäisyyttä joko asiaan tai äitiin.
Ei se pudotus onnistu, ellei mammasi ota asiaa vakavasti. Tiukka paikka itselleni oli muuan valokuva. Se kertoi totuuden, jonka jälkeen keräsin motivaatiota n. 3 kuukautta. Sitten päätin, että ensi kuun 1. päivä alkaa uusi elämäni. Tästä on nyt noin 1,5 vuotta.
Ensimmäisen vuoden vedin tiukkaa linjaa. Nyt olen välillä lepsuillut, mutta palannut ruotuun, koska paino nousee heti, jos en noudata tätä uutta elämäntapaa. Äitisi on sisäistettävä, että vain säännöllinen ruokailurytmi auttaa ilta-ahmimiseen. Tiedän, koska aiempi metodini muistutti kovasti äitisi tapaa: päivällä tuskin mitään ja illalla retkahdus maximus.
Hyvänä motivaation vahvistajana toimii kaventunut peilikuva ja uudet pienemmät vaatteet.
Mutta et voi äitisi puolesta projektia toteuttaa, joten kerro faktat ja lähde itse lenkille äläkä stressaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehota käväisemään ravitsemusterapeutilla ja hän tekee ateriasuunnitelman
Sinun tehtäväsi ei ole auttaa äitiäsi laihduttamaan. Voit tietysti pyytää käymään lääkärillä, joka osaa ohjata eteenpäin tai pyytää liittymään painonvartijoihin tmv. Sinä et voi äitiäsi laihduttaa etkä parantaa -vain hän siihen itse kykenee. Huolehdi itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Syö itse hyvin 5 kertaa päivässä tavallista ruokaa, käy ajoissa nukkumaan, vältä baareissa notkumista yli 12, liiku kohtuullisesti (liika on liikaa), nukkuminen ehkä se tärkein, älä juo kaatokännejä. Rakasta itseäsi ja äitiäsi myös liikakilojen kanssa. Tärkeintä on, että läheiset rakastavat vaikka olisi sairaalloisen lihava. Se on yksi lääke laihtumiseen, se että läheiset arvostavat myös lihavaa äitiä. Lihava äiti on yhtä rakas kuin solakka. Älä hoe, että sinun täytyy laihduttaa tai oikeastaan älä ota sitä kauheasti puheeksi. Se voi saada äitisi tuntemaan itsensä todella huonoksi ja epäonnistuneeksi jos on muutenkin väsynyt tms. Yksi hyvä konsti on myös hankkia kotiin vaaka. Ja ehkä voit joskus käydä ruokaostoksilla ja tehdä tavallista ruokaa ja kokkailla jos intoa riittää. Kaikkea perusruokaa perunoita ja lihapullia, munakasta, kasviksia vaikka pakkasesta (helpoin!), myös valmisruoka sallitaan! Ei saa olla missään liian ankara tai liian tarkka - se pahentaa aina kaikkea ja luo stressiä elämään. Elä omaa elämääsi, se on tärkein! Olet äidillesi rakas mutta korostan vielä että tehtäväsi ei ole häntä laihduttaa, siihen et valitettavasti pysty. Kannustaa ja tukea voi, mutta älä painosta. Kysy tuleeko mukaan kävelylle. Mene itsekin ajoissa nukkumaan jne. Elä itse hyvin, se on tärkeintä sinulle juuri. Huoli läheisestä voi myöhemmin kostautua omana sairastumisenasi. Mitä tahansa teetkin, älä suorita. Vaan tee asiat hitaasti... Kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi! Olet ihana kun välität mutta älä välitä liikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin pari viikkoa sitten Cambridgen, ainakin toistaiseksi olen ollut diettiin tosi tyytyväinen. Nyt pudonnut reilu 6kg ja vielä 20kg jäljellä. Itse olen go-fat-go:lla aikaisemmin koittanut diettailla ja se toimii hyvin myös, mutta oma ongelma on ollut siinä että lopetan kesken.
Pidin Cambrigen aloittamista ns. viimeisenä oljenkortena jos en muuten saa painoa pudotettua. Tämä siksi koska kammoksuin pussiruokailua. Yllättäen suurin osa pirtelöistä yms muista valmisteista maistuu hyvälle ja ei ole tehnyt mieli oikeaa ruokaa tai herkkuja (suurin osa painosta tullut liiallisesta herkkujen syömisestä).
Nyt on sellaiset fiilikset, että tällä kertaa onnistun ja en kammoksu ajatusta siitä että tavoitepainon saavuttamiseen menee vielä aikaa. Minulla on ihana ohjaaja joka on hyvä tsempaamaan ja senkin takia ei tule mieleenkään syödä mitään väärää.
Suosittelen kyllä Cambridgeä jos se kiinnostaa, mutta muuten voisi olla hyvä idea käydä säännöllisesti jonkun ravintoterapeutin luona jossa keskustella syömisestä, mutta samalla myös mitata painon ja rasvaprosentin. Luulen että dieteissä usein epäonnistuu se kun ei ole kenellekkään "tilivelvollinen" vaan dietin voi yhtä nopeasti lopettaa kun sen on aloittanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin pari viikkoa sitten Cambridgen, ainakin toistaiseksi olen ollut diettiin tosi tyytyväinen. Nyt pudonnut reilu 6kg ja vielä 20kg jäljellä. Itse olen go-fat-go:lla aikaisemmin koittanut diettailla ja se toimii hyvin myös, mutta oma ongelma on ollut siinä että lopetan kesken.
Pidin Cambrigen aloittamista ns. viimeisenä oljenkortena jos en muuten saa painoa pudotettua. Tämä siksi koska kammoksuin pussiruokailua. Yllättäen suurin osa pirtelöistä yms muista valmisteista maistuu hyvälle ja ei ole tehnyt mieli oikeaa ruokaa tai herkkuja (suurin osa painosta tullut liiallisesta herkkujen syömisestä).
Nyt on sellaiset fiilikset, että tällä kertaa onnistun ja en kammoksu ajatusta siitä että tavoitepainon saavuttamiseen menee vielä aikaa. Minulla on ihana ohjaaja joka on hyvä tsempaamaan ja senkin takia ei tule mieleenkään syödä mitään väärää.
Suosittelen kyllä Cambridgeä jos se kiinnostaa, mutta muuten voisi olla hyvä idea käydä säännöllisesti jonkun ravintoterapeutin luona jossa keskustella syömisestä, mutta samalla myös mitata painon ja rasvaprosentin. Luulen että dieteissä usein epäonnistuu se kun ei ole kenellekkään "tilivelvollinen" vaan dietin voi yhtä nopeasti lopettaa kun sen on aloittanutkin.
Parempi vaihtoehto olisi ruokavalion muuttaminen ja pitkän aikavälin laihdutus. Elämäntavat uusiksi. Gambridge voi aluksi auttaa mutta tiedän liian monta em laihduttajaa joille kilot tulleet takaisin korkojen kera. Vielä pitää maksaa mokomasta.
Äitisi pitäisi alkaa mennä ajoissa nukkumaan, jos iltasyönti yömyöhään on ongelma.