Ovatko parisuhteet lopulta vain tyhmille?

Sosiaalinen paine on kai se suurin syy miksi pitäisi muka itseään kiusata tuolla tavalla. Esim. yksineläviä miehiä haukutaan runkkareiksi ja/tai homoiksi pelkästään tästä syystä.

Siskoni, jolla koulussa keskiarvo oli vitosen pintaan, ei pärjää edes vessareissua ilman tekstaria olohuoneessa olevalle puolisolleen. Itse olin ysin oppilas, enkä edes kaipaa parisuhteeseen.

Olin naimisissa. En kaipaa parisuhteeseen enää, on mukavaa käydä vaikka illallisella ja harrastaa seksiä, mutta vietän mieluiten suurimman osan viikosta yksin. Parisuhteen mukana tulee usein liikaa ongelmia, en jaksa niitä.

m

Voi sitä ylemmyyden tuntoa potea näinkin.

Historia opettaa, että usein miehen hyvän menestyksen takana on viisas vaimo vrt. Kennedy.

Minulla on korkea äo ja kympin koulutodistukset, olen siis kai "älykäs", vaikka itseäni ihan tavallisena pidän enkä missään mainitse älykkyydestäni. Mutta olen kyllä vähän erakkoluonne, en kaipaa koko ajan ihmisiä höpöttämään ympärilleni, itse asiassa en jaksa ollenkaan sellaista "pintapuolista höpöttämistä". Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa lähinnä väitellään tieteestä, yhteiskunnasta jne, ei puhuta kai koskaan arkisista kuulumisista. Parisuhde on, ja siinä olen onnellinen, mutta mieheni on myös älykäs, ja meillä on monta yhteistä projektia, joiden tekeminen vaatii älyä, joten puuhailemme paljon yhdessä älyllisesti vaativien juttujen parissa. Sellaista pelkkää arkista yhdessäoloa en kestäisi kai, vaan haluan kotonakin kohdata älyn tasolla kumppanini. Moni pitää minua tylsänä tyyppinä, sen tiedän.