Millä viikolla raskauspahoinvointisi loppui?

RV 16-18 alkoi helpottaa. Rv 20 mennessä oli pahoinvointi ihan kokonaan poissa.

Esikoisesta oksensin koko raskauden ajan, monta kertaa päivässä. Pahoinvointi alkoi ennen kuin olin edes tehnyt testiä. Eli oksensin viikot 4-37. Ja lapsi siis syntyi viikolla 37.

Kuopuksesta oksensin muistaakseni viikoille 13-14 ja sen jälkeen pahoinvointia oli satunnaisesti.

Osa oksentaa vielä viimeisen kerran kun ovat synnyttämässä eli pahoinvointi loppuu synnytykseen.

Minä taas olin se toinen ääripää eli en ole voinut pahoin/oksentanut kertaakaan kummassakaan raskaudessa. Päin vastoin minulla oli koko ajan nälkä ja joskus vedin jo aamu 7 makkarakeittoa napaan nälkäkuoleman partaalla ;) 

Itsellläni oli ensin pahimmillaan raskausviikot 7-16. Sen jälkeen oli noin kuukauden tauko ja alkoi uudestaan raskausviikon 20 tietämillä. Kesti muutamia viikkoja ja kappas vain, viikolla 32 alkoi uudestaan... nyt on viikko 38 menossa ja välillä on seesteisempää, välillä aivan kamalaa. Toivottavasti loppuu siinä vaiheessa kun vauva syntyy. 

Olisko ollut jotain rv16 suunnilleen. Yhtäkkiä vaan huomas että en olekaan oksennellut tänään. Loppui siis kuin seinään.

Alkoi rv7. Pahimmillaan oksensin 36 tuntia putkeen kaiken, mitä suuhuni laitoin tai join. Kaikki keinot pahoinvointiin kokeilin. Lopulta jouduin tiputukseen ja sain pahoinvointilääkereseptin. Itsellä oksentaminen loppui noin rv16. Satunnaisia oksennuksia tuli loppuraskaudessa vielä. Huonovointisuutta ja heikotusta oli kuitenkin lähes päivittäin koko raskauden.

Vikan kerran oksensin 32+0. Pari kertaa tuli käytyä tiputuksessa ja saikulla olin töistä suunnilleen 2kk kun mikään ei pysyny sisällä. 

Kaikissa kolmessa raskaudessa pahoinvointi kesti synnytykseen asti eli viikolle 40. Melko kurjaa ailaa...ja saikkuakaan ei saanut kun 'raskaus ei ole sairaus'. Varmaam elämäni rankinta aikaa, kun piti jaksaa asiantuntijatyö, lasten ja huushollin hoito, ja ilmsn tukiverkkojen apua (verkkoja ei ole) eli juuri koskaan ei saanut huilata. Mies auttoi toki, mutta eipä sekään oloa parantanut.

Joskus parinkymmenen tienoilla. Sitten alkoi närästys. Siihen onneksi löytyi lääkevalikoimaa ja apua edes jotenkin. Nyt rv 34 ja olen vielä viime viikkoina välillä puklannut vaikka varsinainen koko ajan pahoinvointi on jo kaukana takana. Jostain syömisestä tai juomisesta tulee oksu.

Rv 17. Takana 4 raskautta.

Oksentelun jälkeen alkanut anemia ja heikkous, joka vie jalat alta. Ja kun anemiasta selviää, alkaa ennenaikaiset supistelut.

Raskaus on tosi rankkaa.

Raskauteen verrattuna vauvan valvomiset yms. ei paljoa haittaa. Vauvavuodet olleet ihania kokemuksia.

Voimia ja tsemppiä, ap!

Noin viikolla 16.

Vierailija kirjoitti:

Voimia ja tsemppiä, ap!

Kiitos

Viikolle 16 asti oli elämä ihan helvettiä, pahoinvointi ei hellittänyt sekunniksikaan. En niinkään paljon oksennellut, mutta se pahoinvointi oli jotakin niin kauheaa. Makasin 3kk sängyn pohjalla, ihan mitään en voinut tehdä, enkä syödä juuri muuta kuin mangomehua ja yhtä mehujäätelölaatua. Kaikki muu ällötti, ja laihduinkin alkuraskaudessa yli 10 kiloa.