Olin 30v kun sain kuopuksen.

Itse olen alle 30-vuotias, mutta minusta viisikymppiset elävät elämän parasta aikaa. Ei ole enää pikkulapsia kotona, on paljon omaa aikaa, rahaa ja todennäköisesti terveyttäkin. Kuitenkin nuoruuden haihattelut ja huono itsetunto ovat taaksejäänyttä elämää.

Olen huomannut, että nuorena lapsensa saaneet tuntevat itsensä paljon vanhemmiksi ja raihnaisemmiksi kuin vähän vanhempana synnyttäneet. Aika hurjaa, jos 50-vuotias on jonkun mielestä jo kamalan vanha. 65-vuotiaaksi ollaan työelämässä, joten kyllä kai sitä nuorempana jaksaa lapsenlapsiaan eden silloin tällöin. Meidän kuopuksen yli 70-vuotiaat isovanhemmat kilvan pyytävät lasta välillä hoitoon.

Aika outoa jos olet yli 30v ja näet omat vanhempasi vain raihnaisina fossiileina!

n paljon kun vain lasta raaskin antaa. Ovat molemmat työelämässä, harrastavat päivittäin liikuntaa (vaihtelee reippaista iltakävelyistä vesijuoksuun ja golffiin), matkustelevat, tapaavat ystäviään jne. Itse asiassa vilkkaampi harrastus- ja seuraelämä heillä on näinä päivinä, kuin minulla ja miehellä töiden, lapsen ja vielä osittaisten opiskeluiden takia...



Mä en voi ymmärtää, miten 60-vuotias voi jonkun mielestä olla tosi vanha, 50-vuotiaasta puhumattakaan! Pääsääntöisestihän silloin ollaan vielä työelämässä, ja esim. opettajat ja lastentarhanopettajat jaksavat 60-vuotiana vielä kokonaisia lapsilaumoja päivittäin.



Ikä on asennekysymys, ja terveydellistä kremppaa voi tulla sitten nuorellekin. Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana, ja koin monessa suhteessa olleeni ihan liian nuori. Nyt olen 29-vuotias, eikä vielä mitään kiirettä tehdä toista lasta. Ehkä tuossa 2-3 vuoden päästä voisin tehdä sen päätöksen kakkosesta, enkä koe mitenkään olevani vanha siinä vaiheessa vauvan vanhemmaksi.

Kai käyt lenkillä tms kehittämässä sitkeyttä?



Anoppini on 71 v. Nyt viimeisen vuoden aikana hän on alkanut väsymään. Enää hän ei jaksaa hoitaa alle kouluikäisiä lapsiani montaa vuorokautta putkeen. Mutta hän on ollut tosi sitkeä 70 ikävuoteen asti. Tai itse asiassa on hän sitkeä vieläkin: kesällä kun hoiti, valitti väsymistään, Kävi ilmi, että hän oli seissyt rannalla vyötäröä myöten vedessä kuusi tuntia, kun oli vahtinut lapsia. Ja ihmetteli, miten oli väsähtänyt päivän aikana...

Aikuisten lasteni lapsien kanssa jaksan touhuta. Varmasti jaksan myös 60-70v. Mutta jos nuorin tekee lapset lähempänä 30v niin olen jo iäkäs heitä hoitamaan. Ja haluan osallistua lapstenlasteni elämään. Eli pointti oli se, että kuopus tehty liian myöhään. ap

Jotkut eivät jopa ollenkaan. Vuosien yrittämisen jälkeen 4-kymppinen äiti on varmasti onnensa kukkuloilla lapsen saatuaan, ei varmaan isovanhemmuus ole siinä päällimmäisenä mielessä.

Mistä sen tietää, tekeekö tai saako kuopus lapsia ollenkaan? Ja ap:hän on vasta n. kuusikymppinen, jos kuopus saa kolmekymppisenä esikoisen.

myös hänen ollessaan 14-vuotta?

Ymmärrän ap:n ajatuksia.