Miksi katkaisit yhteyden ystävääsi?

En oikein ymmärrä,yhteydenpidossa voi olla 20v tauko mutta ei se ole mihinkään kadonnut.

Minä.katkaisin koska en jaksa olla tekemisissä hullun kanssa.

Vai miltä kuulostaa se kun olimme ravintolassa pienellä porukalla ja en saanut mennä vessaan rauhassa vaan tuo ystävä juoksi heti perään siis oikeasti juoksi ja kun menimme poikaystävän kanssa baaritiskille niin ystävä oman poikaystävänsä kanssa juoksi siis oikeasti juoksi vauhdilla baaritiskille juuri siihen kohtaan johon me olimme menossa. He siis törmäsivät vauhdilla baaritiskiin.

Juomia olisi pitänyt juoda juuri samaan tahtiin jne.

Kerran menimme kalliille festareille ja ystävä yritti väenvängällä pakottaa meitä lähtemään sieltä heti pois. Niin miksi sitä en tiedä. Kunhan sai olla inhottava.

Juttuja riittäisi ihan valtavasti mutta pääasia että ei olla enää tekemisissä ja ei ole todellakaan ikävä.

valehtelu. ei ollut enää pohjaa kertoa omia kuulumisiani, koska hän ei itsekään kertonut omiaan. Hän oli henkisesti lähtenyt jo vuosia sitten ystävyydestämme, muttei kai kehdannut lopettaa ajoittaista (tosi harvaa) yhteydenpitoa. Sekin oli 90% minun taholta tapahtuvaa. Jossain vaiheessa joku raja oli vedettävä, tai se turha joulukortti -"ystävyys" olisi jatkunut ilman muuta yhteydenpitoa. Hänellä ei ollut vaan enää aitoa ystävyyttä minua kohtaan, ei sille mahtanut mitään.

Koska hän on narsisti, ihan todellisuudessa, ei vain minun mielessäni.

Ei ottanut yhteyttä muuta kuin silloin, kun tarvitsi apua.

Esimerkiksi hänelle piti tehdä järkyttävän aikaa vaaativa tyttökalenteri, jonka 12:ssa kuvassa hän itse keikisteli. Niitä sitten piti photoshoppailla ja muokata ammattimaisen hyviksi valokuviksi. Tämä oli siis hänen käsityksensä siitä, mitä kannattaa antaa lahjaksi tasavuosikymmeniä täyttävälle avopuolisolle. Mies katseli aika hämmentyneenä lahjaa, joka oli oikeastaan lahja kyseiseltä naiselta kyseiselle naiselle itselleen:). Ja työn hän teetti ilmaiseksi minulla, "ystävällään". Muistaakseni ei edes kiitosta sanonut.

Seuraava työleiri oli  hääkutsu joka tuli hänen ja nyt jo toisen miehen häihin siis. Siinä vaiheessa olin niin tukahdutettua kiukkua täynnä, että olin jo vähän häijy, kun tätä korttia tehtiin. Se oli itselleni merkki siitä, että olen alkanut puolustaa itseäni hyväksikäyttöä vastaan ja yritän jo rimpuilla ilmaispiian roolistani pois. Kortti saatiin tehtyä, kiitosta ei tälläkään kertaa tullut.

Seuraavaksi piti jo tehdä tytskyn nettisivuille ilmettä. Sekin tehtiin, ilman kiitosta. Eikä tässä ole ole vielä kaikki. Jessus, se daami osasi kyllä hyödyntää ihmistä, joka ei oikein kehtaa kielätytyä, kun toinen vain tulee ja pyytää. En itse kehtaisi ikinä olla samanlainen.

Lopulta en  ottanut häneen yhteyttä enkä vastaillut viesteihin. Ymmärsi viimein ilmeisesti yskän tai sitten hommat vain loppuvat? Kenties löysi nöyremmän puurtajan piiaksen?

Hyi, kaikkea sitä onkin. Mimmi oli uhriutuvan yrittäjä-äidin ja tätä taloudellisesti hyväksikäyttävän alkoholisti-isän tytär, joten varmaan muita riistävän käytöksen syyt jossain noissa lapsuusiän kuvioissa.

Minä katkaisin, koska ystävyys oli kaikkea muuta kuin iloa tuottavaa. Välillä kaipaan yatävyyttämme, muistelen hauskoja tapauksia hänen kanssaan. Mutta ei kuitenkaan varsinaisesti ole ikävä. Uskon että ystävyyden katkaiseminen oli itselleni yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Olin päätäpahkaa rakastunut häneen (mies), enkä uskaltanut paljastaa itseäni...

M 38

En ole ikinä katkaissut välejä, mutta ei kiinnosta vastata ihmisille, joista en välitä. En halua kohteliaisuuttani pitää yhteyttä keneenkään, minulle riittää pari hyvää ystävää.

Ystävättäreni nai amerikkalaisen miljonäärin ja hänestä tuli kusipää, joka piti minua piikanaan.

En ole ottanut enää yhteyttä sen jälkeen kun tajusin että näemme vain silloin kun minä olen aloitteellinen ja häntä ei selkeästi kiinnosta mitkään minun elämään liittyvät asiat. Olin hänelle ilmeisesti semmoinen B-listan kaveri. Eli hän kai se alunperin katkaisi välit, ei vaan kehdannut sanoa mitään. Lapsesta asti ollaan tunnettu, nykyään tykkäillään toistemme fb-päivityksistä, niistäkin tosin harvemmin.

Yleensä nämä "ystävät" itse käyttäytyvät siten, että vaikuttaa siltä, että oikeaa ystävyyttä ei olisikaan. On tärkeämpää esimerkiksi itse saada päteä kuin ajatella toisten mahdollista loukkaamista jne. Ei ollenkaan välitetä siitä, mitä toisten kanssa on puhuttu, käytetään toista likasankona, vaikka se todistetusti ei auta ratkaisemaan mitään. En ymmärrä, mikä logiikka tuossa on.

Alkoholistia en ole kestänyt tavata vuosiin. Asumme eri paikkakunnilla, joten tapaaminen tarkoittaisi yökyläilyä.

Puhelimessa kyllä juttelen.

Samat mitkä jo mainittu eli ystävyyden yksipuolisuus. Hän ei ollut kiinnostunut minusta vaan otti yhteyttä vain kun tarvitsi palveluksia.

Loppui aivan juuri, kun hän ei lapseni kummitätinä ja ystävänäni välittänyt paskan vertaa meistä. Kaiken avun otti itse vastaan, niin lastenhoidossa kun kaikissa omissa kriiseissään muutenkin, mutta ei halunnut olla tukena minulle silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsin. Oli pari kohtaa erityisesti jossa olisin ihan tosissani tarvinnut ystävää... Silloin hän pakeni paikalta. Kerran hän auttoi minua kun kroppa petti ja jouduin petiin vähän pidemmäksi aikaa. Mutta sainkin sitten kuulla uhriutumistarinan tästä auttamisesta, kuinka hän on oman hyvinvointinsa kustannuksella auttanut. Olin niin loukkaantunut! Olisin kysynyt apua muualta jos olisin tiennyt miten vastenmielistä auttamiseni on. Tämän lisäksi ystävä ei koskaan muistanut mitä asioita olin kertonut hänelle. Siitäkin tuli olo, että asiani eivät ole tärkeitä.

Ja kelpasin siis vain hyvinä päivinä. Kelpasin viihdyttämään häntä, sekä olemaan tukena hänen elämänsä käännekohdissa. Toisinpäin tämä ei toiminutkaan ollenkaan. Että joo, painukoot h*lvettiin uhriutumaan ja etsiköön muita kavereita joista hyötyä. Mitta tuli täyteen. Kolmem vuoden ystävyys päätyyy tähän. Heippa!

Ystävä vuokrasi asuntoni käyttöönsä siksi ajaksi, kun olin itse ulkomailla. Lopetti vuokranmaksun parin ekan kuukauden jälkeen ja selitti, että on rahasta tiukkaa. Koska kyse oli vain muutamasta kuukaudesta, annoin asian olla ja lopetin yhteydenpidon. Entinen ystävä on laitellut muutamia viestejä tämän jälkeen, mutta koska niissä ei ole ollut mainintaa velan maksusta, en ole viitsinyt vastata.

Ja kyllä, tiedän että rahat olisi pitänyt periä, mutta iski niiiin suuri vastenmielisyys tätä ihmistä kohtaan, että mieluummin otin vähän takkiini vuokrista kuin jatkoin yhteydenpitoa.

Huomasin myös joutuneeni jotenkin piian asemaan.

Minut saatettiin nimenomaan kutsua syömään ja ruoanlaittoon kelpasin mutta ruoan valmistumista odotellessa tai sen jo ollessa valmiinakin istutettiin vaikka puutarhaa ihmettelemään (jonnekin kauas ruokapatojen äärestä joita isäntäväki kävi vuoronperään närppimässä) ja siellä sitten alettiin vihjailla että vieraan pitäisikin jo lähteä kotiin, isäntäväellä kun oli vielä vaikka mitä kaikkea puuhaa (tyyliin pyykinpesu) ennen nukkumaanmenoa. Kun sitten olin ottanut vihjeestä vaarin ja ruvennut tekemään lähtöä, ei sitä mitenkään esteltykään "ethän syönyt edes vielä" joten siitä sitten lähdin tyyliin päivällisiltä Hesburgerin kautta kotiin ihmetellen mitä tapahtui vaikka syömään nimenomaan kutsuttiin.

Ei ollut edes yksi kerta...

Ei kertonut raskaudestaan,eikä lapsensa syntymästä ( hänellä ei siis ollut aikaa, eikä kiinnostusta tavata, joten asia ei ollut omin silmin todettavissa). Tivasi kiukkuisena, miksi halusin esikoiseni lisäksi toisenkin lapsen ja vasta kerrottuani omasta keskenmenostani, kertoi kokeneensa saman. Piti mua varmaan tyhmänä ja itsekkäänä, kun puhuin omista asioistani, häneltä itseltään kun oli mahdotonta saada mitään kuulumisia. Hylkäsi myös kummilapsensa, eli minun lapseni. Sellainen "paras ystävä" minulla...not anymore.

Jo varttuneeseen ikään ehtinyt ystäväni kertoi iloiseen sävyyn,että oli aloittanut suhteen itseään nuoremman perheenisän kanssa, jolla oli vauvaikäinen lapsi. Sanoin melko suoraan mielipiteeni tästä romanssista enkä halunnut enää pitää yhteyttä.

Ei ollut enää luotettava. Sopi tapaamisia ja pari tuntia siitä laittaa viestin että sori oli muuta. Tosiasiassa sitten joku pano oli tärkeämpi kun pitkäaikaisen ystävän tapaaminen. No estin kaikkialla kun teki ton toistamiseen, ei kunnioita siis muita yhtään. Eipä asuta enää samalla paikkakunnalla niin ei vahingossa törmätäkään

Vierailija kirjoitti:

Jo varttuneeseen ikään ehtinyt ystäväni kertoi iloiseen sävyyn,että oli aloittanut suhteen itseään nuoremman perheenisän kanssa, jolla oli vauvaikäinen lapsi. Sanoin melko suoraan mielipiteeni tästä romanssista enkä halunnut enää pitää yhteyttä.

Hyi mikä tyyppi. Todella alhaista