Kukaan muu jäänyt parisuhteessaan "välitilaan", neuvoja?

Lyhyesti kuvattuna olen nykyään suhteessa hyvän ystäväni kanssa ja aina välillä mietin, olenko jämähtänyt tähän mukavuusenhaluani ja pitäisikö erota. Tavatessamme olimme hyvin erilaisia keskenämme ja sitä kautta jännittäviä. Ensimmäiset vuodet olivatkin kiehtovia ja kuumia, mutta omalla tavallaan myös hyvin kuluttavia. Sittemmin suhteemme on "latistunut" romanttisessa mielessä huomattavasti. Olemme edelleen hyviä keskustelukumppaneita ja meillä on mukavia yhteisiä harrastuksia ja päälinjoiltaan samanlaisia tavoitteita elämässä (mm. ei lapsia). Nykyinen seksin vähyys ei haittaa itseäni lainkaan ja olen saanut sen käsityksen, että ei oikein miestäkään. Olemme siis puhuneet näistä asioista jonkin verran ja tunnumme olevan molemmat samoissa ajatuksissa: suhteessa on paljon hyvää ja kivaa, mutta ei sellaista ehdottomuuden tunnetta, että haluaisi ehdottomasti olla juuri tämän ihmisen kanssa loppuelämänsä. Toki eron sijaan nykyisestä suhteesta voisi yrittää rakentaa syvempää, mutta jotenkin on sellainen olo, että kyse ei ole niinkään panostamisen puutteesta vaan yksinkertaisesti persoonatason eroista. Emme ehkä ole sellainen match made in heaven kuin romanttisimmissa parisuhdemietteissä haluaisi ajatella. Mutta toisaalta tämän asian tiedostaminenkaan ei oikein haittaa. Juna jatkaa kulkuaan ihan tasaisissa ja mukavissa maisemissa. Olemme 35-45-vuotiaita, jos sillä on jollekin merkitystä.