Lue keskustelun säännöt.
Olen niin loppu... Nuorelle pidetty kuri valuu kuin vesi hanhen selästä :(
11.08.2017 |
Aina on pidetty rajat ja huolehdittu niiden noudattamisesta. Rajoitettu ruutuaikaa, pidetty kiinni terveellisestä ruokavaliosta, herkut minimissä. Herätetty aamulla kun on meinannut nukkua yli. Kyselty omat ja muiden kuulumiset. Vahdittu että tekee läksyt ja puhuttu koulun täkeydestä. Poika ei harrasta mitään ohjattua liikuntaa enää, mutta ollaan patisteltu joka toinen päivä kävelemään tai pyörälenkille.
Nyt poika on 17, koulun kautta diagnosoitiin masennus, kuulemma (psykologi ei suostu kertomaan meille mitään!) ja muuta ei tee vapaa-ajalla kuin makaa ja olisi koneella. Numerot laskivat viime lukuvuonna. Hirveiden taisteluiden jälkeen ollaan saatu pari tuntia ruudutonta aikaa joka päivään. Ostaa salaa herkkuja ja napostelee ja lihoo, piilottaa jäljet ennen kotiin tuloa. Alan olla takki aivan tyhjä.
Mitä sille enää voi, kun on kaikkensa yrittänyt antaakseen hyvän esimerkin elämässä, ja se kaikki on valunut hukkaan? Pelottaa, että pojasta tulee yksi niistä koulupudokkaista ja syrjäytyneistä. Vielä tämä vuosi olisi aikaa vaikuttaa, mutta sen jälkeen hän on omillaan ja pahaa pelkään, ettei hyvin käy.
Kommentit (14)
Ei kai tuon ikäistä enää kurilla kasvateta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä yritätä kurilla kasvattaa lapsen ulos masennuksesta?
Pitäisikö se sairaus pyrkiä hoitamaan ensin? Voit hyppiä vaikka päälläsi mutta sairaudelle jäät toiseksi vaikka olisi miten hienot kasvatusmetodit käytössä.
Kurilla tuo homma ei taida helpottaa.
Ihmettelen kovasti, miksi terveydenhuollosta ei kerrota alaikäisen lapsen asioista vanhemmille. Pakkohan niiden on ottaa vanhemmat mukaan nuoren hoitoon.
Lisäksi että voisi hyvinkin olla hyötyä jos terapiaa saisivat nuoren lisäksi myös vanhemmat. Nämä jutut liittyvät usein koko perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tiedän tämän, koska meidän nuoremme tapauksessa oli juuri näin. Jälkeenpäin ajatellen se on aivan ilmiselvää.
Voimia sinulle. Hae ammattiapua ja ota tuki vastaan myös itsellesi.
Siis samalla mallillako teillä on noissa rajoissa menty koko ajan? Että samat systeemit nyt 17v ikäisenä kuin oli vaikka 10v ikäisenä? Ei ihme, että masentui.. koittakaapas päästä nyt yhdessä koko perhe sinne psykologin juttusille, että mikä voisi muuttua siinä pojan arjessa, että alkaisi taas elämä maistumaan. Miksi harrastukset loppuivat? Varmasti nuoren omasta tahdosta, mutta miksi niin tahtoi? Olisiko mahdollista aloittaa joku harrastus vaikka uudelleen? Siis ei nyt välttämättä samantien, mutta kun saa vähän itseään kuntoon. Voisitteko käydä siellä lenkillä yhdessä? Tai muuta yhteistä tekemistä eikä vaan vaatimusta ja patistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ensimmäistä lausetta selittää miksi. Rajat on rakkautta toki mutta ei liika kurikaan ole hyvästä :)
Eikö aiempi Provo nuorten kotoa muuttamisesta ottanut tulta alleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapina on luonnollinen osa ihmislapsen kasvua. Onko niin, että teillä voi kapinoida vain syömällä salaa herkkuja ja lopettamalla urheiluharrastukset? Ja masentumalla? Rajat ovat rakkautta, mutta rajansa silläkin.
Masennus on kamala tauti kelle vaan. Ammattiapu on tarpeen, ja avoin keskustelu siitä, miten yhdessä päästäisiin hyviin lopputuloksiin. Salasyöminen/syöminen tuo hetkeksi hyvää oloa, mutta jälkikäteen olo on kahta kamalampi. Sama muissa aineissa. Tai viiltelyn kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että harmittaa. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että kun minä vanhempana sitä ja tätä, niin kyllä se lapsi sitten on semmoinen. Ei se vaan mene niin.
Rakasta ja hyväksy. Mun oma taannoinen, masentunut "pudokkaani" on nyt aikuinen, ammatin itselleen opiskellut, hieno, nuori nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kurilla tuo homma ei taida helpottaa.
Ihmettelen kovasti, miksi terveydenhuollosta ei kerrota alaikäisen lapsen asioista vanhemmille. Pakkohan niiden on ottaa vanhemmat mukaan nuoren hoitoon.
Lisäksi että voisi hyvinkin olla hyötyä jos terapiaa saisivat nuoren lisäksi myös vanhemmat. Nämä jutut liittyvät usein koko perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tiedän tämän, koska meidän nuoremme tapauksessa oli juuri näin. Jälkeenpäin ajatellen se on aivan ilmiselvää.
Voimia sinulle. Hae ammattiapua ja ota tuki vastaan myös itsellesi.
16-vuotias saa itse päättää annetaanko tieto ja otetaanko vanhemmat mukaan osaksi hoitoa. Ap ja hänen lapsellaan ei taida olla välit ihan kunnossa, jos lapsi on tuon luovuttamisen kieltänyt. Jatkuvalla kurilla alistettu lapsuudessa lähtien? Lasta pitäisi kuintekin asteittain ottaa mukaan itseään koskeviin päätökstiin ja yhdessä laatia perheen yhteisiä sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et ole antanut lapsellesi tilaa itsenäistyä? Ehkä hän ei koe, että on rakastamisen arvoinen, jos tekee esim. virheitä.
Lyöt raamatulla päähän kolme kertaa päivässä, se auttaa.
Mistä me rahat tulee