Lue keskustelun säännöt.
Naiset, olenko liian vaativa?
11.08.2017 |
Olen 32 vuotias mies ja saan viikottain kuulla olevani nirso naisten suhteen. Niskassani hengittää kavereiden lisäksi äitini, joka toivoo lapsenlapsia. Pienoinen paine hänen ainoalle lapselleen. Olen enemmän ja vähemmän yrittänyt etsiä itselleni sopivaa kumppania viimeiset 7 vuotta. Minulla on ollut nuorempana yksi vakava suhde ja sen jälkeen olen deittaillut muutamia naisia. Vihaan tällaisia listauksia, mutta nyt epätoivoissani tähän turvaudun.
Toivoisin tulevalta puolisoltani (ja toivottavasti lapsieni äidiltä) seuraavaa:
- 25-38 vuotias. Nuorempaan en millään kykenisi
- Ei lapsia aikaisemmista suhteista. Uusperhekuviot harvemmin toimivat ja kovin motivoitunut niiden suhteen en ole.
- Mieluiten ei tatuointeja tai lävistyksiä. Peruskorvakorut on ihan okei, mutta puhdas iho on kaunis mielestäni.
- Kouluttautunut vähintään peruskoulua pidemmälle ja on töissä tai aktiivinen työnhaussa. Ammatilla ei niin väliä, oli sitten Alepan kassa tai sairaanhoitaja. :)
- Haluaa lapsia.
- Nauttii luonnosta ja liikunnasta, ei siis mikään himourheilija ensisijaisesti, vaan osaa kuunnella omaa kroppaansa, syö monipuolisesti mutta osaa myös nauttia ruoasta.
- Fiksu ja keskustelutaitoinen
Täysin toissijaisia juttuja ovat ulkonäkö ja siihen liittyvät jutut. Pitkät brunetet viehättävät mutta lähestyn mukavaa naista vaikka hän olisi punatukkainen ja 150cm.
Minusta ei mielestäni haise epätoivo. Mikä on vikana? Pitäisikö laskea rimaa? En kyllä tuosta keksi mistä suostuisin joustamaan, mieluummin olisin yksin kuin kenenkään isäpuoli tms.
Kommentit (18)
Kuullostat jo melkein liian fiksulta. - Taitanee he, jotka sinua liian nirsona naisten suhteen vain olla kateita siitä, että pärjännet liiankin hyvin itseksesi. mikä se onkaan, että toisinaan tuntuu sille, että osa kokee olevansa parempi tietämään, että kuinka toinen on vähintään nirso kun ei ole vakiintunut ja vierellä elä ja ole sitä kumppania.
Kyllä minäkin haluaisin tietää, mistä voisi sen fiksun ja tasapainoisen, tavallisen miellyttävän kumppanin löytää, ehdottomalla varmuudella. - Enkä nyt sanonut, etteikö myös yksinhuoltajienkin joukosta, voisi sellainen löytyä.
Mutta on minusta ihan tervettä itse kriittisyyttä, jos ei pidä yksinhuoltaja niinä ensimmäisenä suurimpien unelmissa siintävinä vaihtoehtona. Ainakin itse koen, että ei riittäisi, että hurmaantusin ja rakastuisin yksinhuoltajasta ja hän toivottavasti myös minusta, vaan tämän lisäksi sitä kokisin, että minun tulisi luoda luottamukselliset ja hyvät välit hänen lapseen (,tai lapsiin).
Ymmärrettävä, että vain kahdenkeskinen aika saattaa vaatia parempaa ennakointia ja suunnittelua. (Esim. ex-tempore yllätyksiä harkitessa tai suunnitellessani, minuntäytyisi ainakin hetki ajatella, että missä lapsi tai lapset silloin mahd. ovat).
Sellaiseen naiseen, joka kertoisi, että hänellä on kyllä lapsi(a) mutta ei ole laps(i)ensa kanssa missään tekemisissä suhtaustuisin vähintääkin hieman varautuneesti.
- Toki tähän vaikuttaa se, että olen alle 35 ja on vaikea kuvitella, että jos kohatisin rakastettavan yksinhuoltajan, niin hänen lapsensa olis(vat) aivan ulkona tästä maailmasta olevia taparikollisia tai muutoin vastaavalla tavalla "hieman" arveluttavaa seuraa; kuten nyt vaikka sellaisia,,jotka aina välillä kävisivät kiristämässä tai uhlailemassa humalapäissään äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa ole mitään nirsoa. Parin löytämisessä on myös tuurista kyse. Äidillesi voit sanoa, että jos hän haluaa lapsenlapsia, hänen olisi pitänyt itse hankkia useampia lapsia. Ikävää tuollainen hiostaminen, se voi säikyttää myös tulevan tyttöystäväsi.
En osaa kuvitella, miksi äidin tuonkaltaisilla toiveilla pitäisi olla jotakin merkitystä aikuisen miehen elämässä. Jos ei sitten ole jotenkin äidissään kiinni.
Ei ole liikaa kriteerit. Tosin ikä alkaa asettaa haasteita tuolle ettei saa olla lapsia ennestään mutta ei sekään vielä mahdoton vaatimus ole.
Et vaadi edes minkäänlaista koulutusta, joten et ole liian nirso. Mutta siinä olet oikeassa, että listat ovat huonoja. Tapaat hänet sitten kun on sen aika. Mitä se äidillesi kuuluu, seurusteletko vai etkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normisettiä. Aloituksesta ei tosin oikein käy ilmi millainen itse olet.
Eihän nuo mitkään erikoiset "vaatiumukset" olleet, mutta kysymys ehkä kuitenkin on että onko "vika" sinussa jos ei löydy kumppania. Sinällään minä en kyllä rajaisi YH:ta kriteereissä pois koska et voi koskaan tietää miten hyvän tapauksen menetät tuolla. Avoimin mielin eteenpäin.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi tavalliset kriteerit. Ehkä jopa liian tavalliset? En tiedä mutta eihän kukaan ole mikään neiti tavallisen täydellinen... Kaikissa meissä on jotain piirteitä missä kumppani nyt kuitenkin joutuu joustamaan. Miten olisi esim sellainen nainen joka olisi todella kaunis, urheilullinen ja vaikka opiskelee jotain ylempää korkeakoulututkintoa tai on sen jo suorittanut mutta haluaa olla kotiäiti ja olisi erittäin hyvä siinä, äitiydessä.
Musta ongelma on lähinnä se, että sulla on tuollainen aika ulkoinen lista. Väittäisin että yhteneväiset elämänarvot ovat tärkeintä, mutta myös kemiat, eli se et huumorintajut kohtaa, toisen kanssa on kivaa jne. Se voi sit kolahtaa jonkun ihan erilaisen kanssa, kuin mitä omat kriteerit on.
Esimerkiksi, mä luen paljon, kuvittelin et miesihanne olisi lukemisesta kiinnostunut. Mun mies on korkeakoulutettu, mutta ei pidä lukemisesta, on muut kiinnostuksen kohteet. Muuten kaikki menee hyvin yhteen ja ollaan oltu toistakymmentä vuotta jo yhdessä, jos olisin pitänyt tiukasti kiinni kriteereistäni, ei olisi koskaan päädytty tutustumaan paremmin.
Toisaalta, mitä sulla on tarjota naiselle, miten hurmaat naisen, miten kohtelet, mitä sä tuot suhteeseen? Jos toinen on passiivinen ja olettaa naisen (tai miehen) tekevän vaikutuksen ja tuovan suhteeseen kaiken kipinän, on se aika itserakasta ja tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita mahtuu 13 tusinaan. Jos tuollainen riittäisi, en olisi varmaan päivääkään sinkku.
M31
Aloituksessa ei ilmennyt, millainen olet itse. Emme tiedä, oletko ulkonäöltäsi tai luonteeltasi puoleensavetävä - tai vaihtoehtoisesti karkoittava.
Mutta kriteerit on meillä kaikilla, enkä itse lähtisi niistä lipsumaan. Olen niin nimittäin tehnyt, ja päätynyt sairaisiin suhteisiin. Hyväksikäytetystä pahoinpitelyihin ja kaikkea siltä väliltä. Elin tuon hullunmyllyn jälkeen sinkkuna hetkeä pidempään enkä madaltanut kriteereitäni - kunnes tärppäsi. Ja se tapahtui silloin kun sitä vähiten odotin.
Nyt onnellisesti parisuhteessa elämäni miehen kanssa.
Suosittelen toistaiseksi jatkamaan kriteeriesi kanssa, et sinä mikään ikäloppu vielä ole.
N24 (mieheni 33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja voi hyvinkin olla erittäin nirso naisten suhteen, vaikka hänen listansa on kohtuullinen. Aloittaja ei kenties ihastu eikä rakastu helposti. Siinä eivät mitkään listat auta, jos tapaa sata listan ominaisuudet omaavaa naista, mutta kenenkään kanssa ei kolahda. Ei auta muu kuin jatkaa etsimistä, ei rakkauden löytäminen ole kaikille mikään helppo juttu.
En ymmärrä, miksei saisi olla vaativakin sellaisen ihmisen suhteen, jonka kanssa aikoo viettää seuraavat vuosikymmenet. Enemmän ihmetyttävät ihmiset, jotka ovat valmiita ottamaan lähes kenet vain saadakseen parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailit minua, 15 vuotta sitten 😉 Ihan hyvät vaatimukset, toivottavasti onnistaa...
Vierailija kirjoitti:
Tosi tavalliset kriteerit. Ehkä jopa liian tavalliset? En tiedä mutta eihän kukaan ole mikään neiti tavallisen täydellinen... Kaikissa meissä on jotain piirteitä missä kumppani nyt kuitenkin joutuu joustamaan. Miten olisi esim sellainen nainen joka olisi todella kaunis, urheilullinen ja vaikka opiskelee jotain ylempää korkeakoulututkintoa tai on sen jo suorittanut mutta haluaa olla kotiäiti ja olisi erittäin hyvä siinä, äitiydessä.
Minä alapeukutin, koska tuossa miehelle yksin jää koko perheen elättäminen. Ongelmia tulee, jos mies haluaa vaihtaa ammattia, jää työttömäksi tai tulee työkyvyttömäksi. Työssäkäynti ei tee naista huonoksi äidiksi.
En ole äidissäni liikaa kiinni, mutta välitän läheisistäni enkä halua hänelle pahaa. Sen takia tuntuu ikävältä, etten voi häntä loukkaamatta sanoa asian olevan yksityinen.
Tottakai pitää olla kemiaa ja tunteita, mutta realistina en odota rakkautta ensisilmäyksellä ja loputonta leiskuntaa.
Minusta sen verran, että olen äidinkielen opettaja lukiossa. Pitkä (190cm paremmalla puolella), nuoruuden jalkapalloharrastus näkyy vielä kropassa jonkin verran ja suht tavalliset kasvot. Ei mitään ihmeellisyyksiä siis ulkonäössä. Tykkään kalastaa, marjastaa ja sienestää. Luen paljon, jo ihan työni puolesta. Tykkään mennä ja nähdä maailmaa, mutta viihdyn myös yksin (ja yhdessä) kotona. Arvostan älyä ja vahvoja perusteltuja mielipiteitä. Asun omistusasunnossa suuren kaupungin keskustassa. Lainaa toki vielä on muutamia kymppitonneja. Maksan treffeillä, avaan ovet ja olen kiinnostunut naisen asioista.
En halua kiirehtiä parisuhteessa, mikä kaatoikin yhden lupaavan jutun. Nainen halusi muuttaa koiransa kanssa luokseni 4 kuukauden tapailun jälkeen mikä tuntui uskomattoman pikaiselta.
Tässä jotain mitä mieleeni tuli
- Ap
No eihän noissa kriteereissä ollut mitään omituisia juttuja. Ja ihan luonnollista ettet halua olla isäpuoli. En ainakaan itse näe tuossa vaativuutta. Uskoisin kriteereihin sopivia naisia olevan pilvin pimein.
Normaalit ja fiksut kriteerit. Tosin aina kumppania eysiessä pitää tutusy7 n satakertaiseen määrään, jotta löytää yhden. Eli sillä naisellakin on tiukat kriteerit ja kummallakin pitää natsata. Ei ole helppoa eli pitää lisätä treffejä ja naiskontakteja huimasti.