Mies haluaa harkita suhteen jatkoa, olen raskaana.

Klassista, mies pakenee vastuuta, ja on myös epävarma itsestään. Koska hän oli aloitteellinen toisen lapsen hankinnasta, hän on halunnut sinut pitää ja pelännyt että lähdet. Mustasukkaisuus kaverimiehestä kertoo oleellisen.

Pidän tällaista käytöstä raukkamaisena.

Vierailija kirjoitti:

Klassista, mies pakenee vastuuta, ja on myös epävarma itsestään. Koska hän oli aloitteellinen toisen lapsen hankinnasta, hän on halunnut sinut pitää ja pelännyt että lähdet. Mustasukkaisuus kaverimiehestä kertoo oleellisen.

Pidän tällaista käytöstä raukkamaisena.

Olen miettinyt onko tämä mahdollinen kosto ja varmistaa vielä, etten voi tapailla ketään kun lapsi tulossa. Kuulemma sillon ei näitä tunteita ollut kun lasta halusi. Olisi vaan voinut miettiä pidemmälle. Taloakin ihan tosissaan oli kanssani katsomassa ja nyt yhtäkkiä totaalinen perääntyminen. Raukkamaista tosiaan.

ap

Lisäksi tunnen olevani todella tyhmä haahuilija, kun olen kuvitellut hänen olevan vastuullinen ja ettei ikinä satuttaisi ja hylkäisi. Varsinkaan tälläisellä hetkellä kun eniten häntä tarvitsen.

ap

Aikamoinen kakara tuo "miehesi". Ehkä oma äiti voisi puhua pojalleen järkeä? Jos ryhtyy lapsia hankkimaan, on tilanteesta kannettava vastuu. Aikuisten elämä ei ole mitään leikkiä. Jaksamista sinulle kun saat elää tuollaisen epäkypsän pojan kanssa.

Jätä se m*lkku. Ja vaadi elarit oikein viimeisen päälle!

Joo, koska teillä on jo lapsi mies on kyllä tiennyt mihin ryhtyy. Ja nimenomaan hän on siis ollut aloitteellinen toisesta lapsesta? Tässä tulee tosiaan vaikutelma että mies on epäkypsä ja vielä mustasukkainen.

Nyt ehkä voisit sanoa hänelle suoraan ettei hän ole mikään 16-vuotias ja että te olette perhe. Hän on perheen isä ja hänellä on myös suuri vastuu. Lisäksi hän on ollut haluamassa lisää lapsia ja on myös tiennyt mihin ryhtyy.

Lisäksi olet raskaana ja tarvitset miestäsi!

Ota se miesystävä tueksesi, jätä mies, ota mies takaisin ja taas ota se miesystävä tueksi. Sitten taas uusi lapsi.

Mies ei ota vastuuta. Siitä on kysymys. Tässä tilanteessa erolla kiristäminen on moraalitonta ja juuri sitä vastuunpakoilua. Koska sinä haluat ottaa vastuun lapsista ja ajattelet heidän parastaan, niin mieti seuraava asia valmiiksi: kuvittele itsesi yksinhuoltajaksi ja millaisen lapsuuden voit silloin tarjota. Vertaa tätä tilannetta siihen, että mies on rinnallasi tuomassa tuloja ja menoja. Lapsille on rahaakin tärkeämpää, ettei mies lyö äitiä, riitele äidin kanssa koko ajan, alista äitiä tai juo viinaa.

Kerropa sille miehellesi, että sinä koet ettei sinusta itsestäsi ole yksinhuoltajaksi. Että kun lapsi pantiin alulle miehen toiveesta, niin erotilanteessa lapsi jää sitten miehelle. Mitähän mies siitä ajatuksesta tykkäisi?

Mies ei ole muuten millään tavalla paha. Ei koskaan väkivaltainen, juo vähemmän kun muut ikäisensä. Ollut nyt uudelleen olon aikana myös yhtä osallistuva kotitöihin.

Tiedän että pärjään yksinhuoltajana, mutta kovin kummoisia elämyksiä en lapsille pysty silloin antamaan.

Olen miettinyt tuotakin että annan vauvan sitten isälle ja tapaan itse jokatoinen viikonloppu, mutta en siihen oikeasti pysty.

Äidilleenkin olen harkinnut soittavani. Mies itse sanoi puhuneensa äitinsä kanssa ja hänen antaneen vain ympäripyöreitä neuvoja.Tiedä sitten mitä tarkoittaa.

Oma äitini on vakaasti sitä mieltä että mieheni on seonnut ja tulee vielä järkiinsä. Tätä minäkin toivoisin.

Voisin antaa vielä anteeksi ja ymmärtää että ylirasittuneena sai jonkun kohtauksen, mutta jos tosiaan jättää niin en kyllä tiedä mitä teen.

ap

Ikävä tilanne. Mies on ehkä toista lasta haluamalla kuvitellut, että et ainakaan toista kertaa jätä miestä ja tukeudu tähän toiseen mieheen. Onhan naisiakin, jotka hankkiutuvat raskaaksi kuvitellen siten pelastavansa huonon parisuhteen tai ainakin estävänsä sen, ettei mies lähde läiskimään. Ja nyt vasta mies alkanut miettiä, haluaako hän itsekään jatkaa suhdettanne. Yhteisen ajan järjestäminen olisi tärkeää, jotta saisitte nyt muutakin yhteistä elämäänne kuin vain lapsen ja tulevan vauvan. Pariterapiasta voisi olla myös apua. Mies saattaa edelleen kokea epävarmuutta suhteestanne, koska olet jo kerran jättänyt hänet. Nyt hän tavallaan antaa sun maistaa omaa lääkettäsi ja saat kokea samaa epävarmuutta. Puhumista, yhteistä aikaa ja vaikka jokin yhteinen harrastus, jotta teillä olisi muutakin yhteistä kuin lapset, katto pään päällä ja arjen pyörittäminen.

Uskon tuohon että on voinut lapsen hankkimisella ajatella asioiden muuttuvan. Meillä on mennyt ihan hyvin ja ollaan aamuin illoin suukoteltu ja halittu, molemmat on muistanut kertoa rakastavansa ja minä olen kertonut useaan otteeseen olevani todella onnellinen, kun ollaan saatu asiat toimimaan uudelleen.

Yhteistä aikaa on muuten vain todella vähän. Esikoinen on nukkunut koko kesän välissämme ja raskauden takia olen ollut väsynyt ja mennyt samaan aikaan nukkumaan kun hän.

Olen sanonut olevani valmis järjestämään aikaa ja esikoinen pitäisi saada ehdottomasti omaan sänkyyn, jotta iltaisinkin olisi aikaa jutella ja olla lähellä. Mies ei vaan tunnu kuuntelevan järkeä. Kaiken saisi kyllä korjattua kun tosissaan yrittäisi, ei ole mitään oikeaa syytä erota, mutta toinen ei tunnu ymmärtävän.

On muuten todella helpottavaa kirjoittaa tänne, kun ystäville ei ole vielä voinut asiasta puhua.

ap

Ilmoittaa että lapset jää iskälle sit. Hoitakoon

Vierailija kirjoitti:

Uskon tuohon että on voinut lapsen hankkimisella ajatella asioiden muuttuvan. Meillä on mennyt ihan hyvin ja ollaan aamuin illoin suukoteltu ja halittu, molemmat on muistanut kertoa rakastavansa ja minä olen kertonut useaan otteeseen olevani todella onnellinen, kun ollaan saatu asiat toimimaan uudelleen.

Yhteistä aikaa on muuten vain todella vähän. Esikoinen on nukkunut koko kesän välissämme ja raskauden takia olen ollut väsynyt ja mennyt samaan aikaan nukkumaan kun hän.
Olen sanonut olevani valmis järjestämään aikaa ja esikoinen pitäisi saada ehdottomasti omaan sänkyyn, jotta iltaisinkin olisi aikaa jutella ja olla lähellä. Mies ei vaan tunnu kuuntelevan järkeä. Kaiken saisi kyllä korjattua kun tosissaan yrittäisi, ei ole mitään oikeaa syytä erota, mutta toinen ei tunnu ymmärtävän.

On muuten todella helpottavaa kirjoittaa tänne, kun ystäville ei ole vielä voinut asiasta puhua.

ap

Älä sano olevasi valmis järjestämään aikaa vaan järjestä sitä. Yhdelle lapselle on paljon helpompi saada edes muutamaksi tunniksi hoitaja kuin kahdelle, joista toinen on vielä pieni vauva. Kun vauva syntyy, teillä ei ole senkään vertaa yhteistä aikaa kuin nyt.

Kannattaa tietysti yrittää keskustelua ja pariterapiaa, mutta faktahan kuitenkin on, että et voi pakottaa miestäsi jäämään. Ja olisiko sellainen pakotettu parisuhde sitten onnellinen, mitä luulet? Jos mies ei kerta kaikkiaan halua yrittää, suosittelen että menet terapiaan ihan itseksesi, ja yrität tehdä elämästäsi onnellista ilman sitä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon tuohon että on voinut lapsen hankkimisella ajatella asioiden muuttuvan. Meillä on mennyt ihan hyvin ja ollaan aamuin illoin suukoteltu ja halittu, molemmat on muistanut kertoa rakastavansa ja minä olen kertonut useaan otteeseen olevani todella onnellinen, kun ollaan saatu asiat toimimaan uudelleen.

Yhteistä aikaa on muuten vain todella vähän. Esikoinen on nukkunut koko kesän välissämme ja raskauden takia olen ollut väsynyt ja mennyt samaan aikaan nukkumaan kun hän.
Olen sanonut olevani valmis järjestämään aikaa ja esikoinen pitäisi saada ehdottomasti omaan sänkyyn, jotta iltaisinkin olisi aikaa jutella ja olla lähellä. Mies ei vaan tunnu kuuntelevan järkeä. Kaiken saisi kyllä korjattua kun tosissaan yrittäisi, ei ole mitään oikeaa syytä erota, mutta toinen ei tunnu ymmärtävän.

On muuten todella helpottavaa kirjoittaa tänne, kun ystäville ei ole vielä voinut asiasta puhua.

ap

Älä sano olevasi valmis järjestämään aikaa vaan järjestä sitä. Yhdelle lapselle on paljon helpompi saada edes muutamaksi tunniksi hoitaja kuin kahdelle, joista toinen on vielä pieni vauva. Kun vauva syntyy, teillä ei ole senkään vertaa yhteistä aikaa kuin nyt.

Miten voi järjestää yhteistä aikaa, kun toinen haluaa olla nyt yksin ja miettiä? Olen täysin loukussa en pysty edes vaikuttamaan asioihin, kun olemme eri paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tietysti yrittää keskustelua ja pariterapiaa, mutta faktahan kuitenkin on, että et voi pakottaa miestäsi jäämään. Ja olisiko sellainen pakotettu parisuhde sitten onnellinen, mitä luulet? Jos mies ei kerta kaikkiaan halua yrittää, suosittelen että menet terapiaan ihan itseksesi, ja yrität tehdä elämästäsi onnellista ilman sitä miestä.

Tiedän etten voi pakottaa jäämään ja jos miehen lopullinen päätös ero on, silloin täytyy pärjätä. Toinen kuitenkin sanoo rakastavansa, mutta kokee intohimon puutteen ongelmana sille pystyy tekemään jotain jos yrittää. Kannattaako perhe jättää sen vuoksi? Tietenkään pakotettu suhde ei toimi ja jos jättää niin en voi mitään, mutta yrittää kannattaisi ennen hätiköityjä päätöksiä.

ap