Lue keskustelun säännöt.
Olenko anopille joku emäntäkokelas?
Ap
08.08.2017 |
Anoppi passuuttaa aivan koko ajan kun olen heillä käymässä ja en tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Käyn heillä nykyään noin kerran kuukaudessa parista tunnista kokonaiseen päivään.
Pyytää esim. viemään heidän roskat kun olen juuri heille tullut sisään ja en siis olisi muuten edes ulos matkalla. Tai useamman kerran pyytänyt tyhjäämään tiskikoneen lähes heti kylään päästyäni. Mökillä ei saa hetkeäkään istahtaa kun tekemistä tulee. Viimeksi pyysi paistamaan lettuja koko perheelle, vaikka tietää että olen keliaakikko enkä lettuja voi edes itse syödä :D
Miehen vanhemmat ovat tilallisia eli voiko tämä johtua siitä, että nyt kun on uusi emäntä tulossa taloon niin täytyy vähän teettää kaikkea?
Ymmärrän kyllä ruuanlaittoon osallistumisen tottakai jos itse olen syömään jäämässä, ei minun tarvitse valmiiseen pöytään päästä. Mutta jos pyytää heti heille kylään tultuani minua hakemaan heidän pyykkinsä ulkoa niin olen aina kyllä hieman hämillään ja tulee vähän jopa nöyryytetty olo.
Omilla vanhemmillani ei ole vastaavaa tapaa edes minua kohtaan silloin kun heillä vierailee. Saati sitten poikaystävääni kohtaan jos hän kylään meille saapuu.
Seurusteltu on nelisen vuotta ja ikää jonkin verran päälle parin kymmenen. Asutaan yhdessä toisessa kaupungissa.
Halusin vaan nyt keskustella asiasta anonyymisti. Kuulostaako teistä normaalilta? :D
Kommentit (14)
Ei mun mielestä. Ite en pyytäisi moisia hommia tekemään. Jos vapaaehtoisesti haluaa niin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaankaan ole normaalia. Ymmärrän auttamisen, jos vaikka laitetaan ruokaa yhdessä, tai jos itse tarjoutuu vaikka viemään ne roskat ulos mennessään, mutta kukaan täysijärkinen ei komentele vieraita noin.
Miten hän suhtautuu puolisoosi, teettääkö hänellä samalla tavalla hommia? Kuulostaa äidiltäni joka on kovin taitava delegoimaan, voi toki olla että anoppisi pitää sinua talonväkena jota sopii juoksuttaa.
Oma anoppini, maatilan emäntä, ei käyttäytynyt noin. Hänellä oli itsellään ollut painajaisanoppi eikä halunnuut sitä perintöä siirtää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini teki todella selväksi että minun tehtäväni olisi passata muita. Selitti juurta jaksain mitä poikansa syö, lähetti sukunsa kaikki osoitteet ja merkkipäivät että varmasti osaan onnitella jne. Puhuttelikin aina yksikön 3. persoonassa "onko Sirpa jo säilönyt marjat?"
Tulee joku mustavalkoinen Suomi-filmi mieleen... huh :D
Vastasitko kyllä rouva :)
Miten tuosta selvittiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teettää myös miehelläni hommaa ja on jopa närkästynyt jos tämä ei joku viikonlopun päivä tulekaan auttamaan heitä jossain talkoissa eikä ole etukäteen ilmoittanut että on menoja. Periaatteella, että ei mitään kotilaiskottelupäiviä sovi pitää, jos ei muuta ohjelmaa ole niin vanhemmille tullaan hommiin vapaapäivänä.
Tuntuu kyllä tavallaan että minua pidetään talonväkeen kuuluvana ja siksi juoksutetaan. Mutta en oikein aina osaa ottaa tätä "kohteliaisuutena". Voi myös olla että häntäkin on anoppi aikoinaan passuuttanut kun he ovat muuttaneet miehen vanhempien luokse tilalle jo parikymppisenä. Ehkä minulle on laitettu hyvä kiertämään? Silti välillä rassaa tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini, maatilan emäntä, ei käyttäytynyt noin. Hänellä oli itsellään ollut painajaisanoppi eikä halunnuut sitä perintöä siirtää eteenpäin.
Olen epäillyt, että tässä taustalla tuo sama, mutta anoppi nauttii nyt asemastaan kun vihdoin pääsee juoksuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitttaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini, maatilan emäntä, ei käyttäytynyt noin. Hänellä oli itsellään ollut painajaisanoppi eikä halunnuut sitä perintöä siirtää eteenpäin.
Olen epäillyt, että tässä taustalla tuo sama, mutta anoppi nauttii nyt asemastaan kun vihdoin pääsee juoksuttamaan.
Meillä anoppi erikseen sanoi että nyt on hänen vuoronsa hyppyyttää. Sääli vaan että hypittiin sitten kokonaan ulos hänen elämästään.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotko sinne maatilan emännäksi vai johonkin ihan muuhun työhön? Jos jälkimmäinen, tekisin sen selväksi jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Aiotko sinne maatilan emännäksi vai johonkin ihan muuhun työhön? Jos jälkimmäinen, tekisin sen selväksi jo nyt.
Opiskelen aivan eri alaa ja tilan töihin en tulevaisuudessa aio. Mieheni opiskelee kuitenkin maaseutuelinkeinoja ja on lähes selvä että hän tulee tilaa jatkamaan. Hän on viljelystä ja metsähommista innostunut ja sisaruksista ainut moinen. Eli miten sen nyt ottaa.
Tila on itsessään hieno ja meidän molempien kotipaikkakunnalla kelpo sijainnilla eli sen puolesta minulla ei ole mitään sitä vastaan jos sinne päädymme tulevaisuudessa. Sen olen kuitenkin tehnyt selväksi, että en tule sinne muuttamaan miehen vanhempien siellä asuessa. En, vaikka pihapiirissä on kaksi omakotitaloa. Syytä ei lienee tarvitse selittää :D
Enkä kyllä näe siinä tarvettakaan kun tilalla ei enää eläimiä ole niin eiköhän sinne voi päivähommiin mennä tästä 5km päästä keskustastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja olen nyt ajatellut pitää vähän taukoa heillä vierailusta. Miehelle tämä on se mihin hän on tottunut, niin hän ei ehkä ymmärrä. Mutta en itse ole innoissani viettämässä vapaapäivääni hänen äitinsä juoksutyttönä.
En oikein ole osannut reagoida käskyihin muuten kuin tottelemalla. Hävettää nurista, jos minua pyydetään jotain tekemään. Välillä tulee kyllä syvään huokailtua kun käskyä tulee, mutta se ei ole vielä edistänyt mitään.
No jos et itse älyä tarjota apua, vaan passuuttaisit itse, niin on katsonut paremmaksi käskyttää. Nuo pitemmälle koulutetut miniät kun tuppaavat olemaan niin hienoja, että eivät haluaisi liata käsiään normaaleissa kotitöissä. Sinä ja miehesi olette nuoria ja jaksavia, siksi teillä teetetään töitä. Ymmärrätkö?
Mikä ongelma siinä letunpaistossa on, vaikka oletkin keliaakikko? En minäkään pysty syömään sieniä, mutta osaan kyllä valmistaa erinomaista sienimuhennosta.
Minun anoppini teki todella selväksi että minun tehtäväni olisi passata muita. Selitti juurta jaksain mitä poikansa syö, lähetti sukunsa kaikki osoitteet ja merkkipäivät että varmasti osaan onnitella jne. Puhuttelikin aina yksikön 3. persoonassa "onko Sirpa jo säilönyt marjat?"