Mulla on erikoinen ravintolakammo! Onko kellään muulla samaa? En nauti yhtään ravintolassa syömisestä.
En jotenkaan ole yhtään nälkäinen ikinä ravintolaan mennessä, päin vastoin jotenkin jännityksen takis etoo lievästi.
Usein saatuani ruuan eteeni huomaan, että se ei olekkaan mitenkään hyvää vaan lähinnä kuivaa.
Alan panikoida, kuinka saan sen syötyä.
Huomaan, että ruoka ei oikein uppoa ja jousun huuhtoa sittä hörppimällä kokoajan vettä.
Huomaan, kuinka muiden lautaset tyhjenevät ja minulla vain on ja on ..
En nauti yhtään ravintola syömisestä.
Joudun pakosta käydä työ illallisilla..
Kommentit (15)
Vähän sama täällä, mutta mulla on yleisestikin sosiaalisten tilanteiden fobiaa. Minusta koko ravintolatilanne on ahdistava, varsinkin pöytiintarjoiluravintoloissa. Lisäksi mun mokaamisen, tukehtumisen ja väärään kurkkuun nielemisen pelot aktivoituu ravintolassa, ja kun näiden takia jännitän kurkkua, ruoka ei tosiaan tahdo mennä alas ja sitten täytyy köhiä ja kakoa ja juoda vettä.
Parilla alkoholiannoksella etukäteen pystyn kyllä syömään rentona ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
En jotenkaan ole yhtään nälkäinen ikinä ravintolaan mennessä, päin vastoin jotenkin jännityksen takis etoo lievästi.
Usein saatuani ruuan eteeni huomaan, että se ei olekkaan mitenkään hyvää vaan lähinnä kuivaa.
Alan panikoida, kuinka saan sen syötyä.
Huomaan, että ruoka ei oikein uppoa ja jousun huuhtoa sittä hörppimällä kokoajan vettä.
Huomaan, kuinka muiden lautaset tyhjenevät ja minulla vain on ja on ..En nauti yhtään ravintola syömisestä.
Joudun pakosta käydä työ illallisilla..
"Joudun pakosta KÄYDÄ "??? Joudun pakosta käymään! Nautitko koulussa käymisestä ja olivatko vanhempasi syntyperäisiä suomenkielenpuhujia?
En minäkään nauti. Kun vielä se ettei saa keskittyä syömiseen vaan pitää seurustella eli jaaritella niitä näitä muiden kanssa. Jos joku järkkäis sellaisia treffejä missä saisi syödä hiljaa nautiskellen jonkun kanssa niin menisin, eikä se toinen saisi olla hölisevä extrovertti.
Olin ennen samanlainen. En yksinkertaisesti pystynyt syömään ravintoloissa. Nykyään lääkitys eikä kammoa enää ole :) Elämä paljon helpompaa. Kärsin siis sosiaalisten tilanteiden pelosta ja uskon että tuo ravintolajännitys liittyi siihen.
Mulla ei ole tuollaista. Käyt ilmeisesti aika usein ravintoloissa, joten jännitys ei johdu siitä, että et tietäisi miten siellä toimitaan?
Kävitkö lapsena paljon ravintoloissa, koetko itsesi jotenkin ulkopuoliseksi siellä?
Mä en käy ravintoloissa juuri yhtään, en siis oikein hallitse "ravintolaetikettiä" tai mulla on sellainen mielikuva, että siellä on joku tietty toimintatapa, jota vain en itse tunne, jotain kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ei selviä, ellei oikeasti ns. kuulu sinne. Tunnen itseni ravintoloissa kovin vieraaksi, köyhäksi teeskentelijäksi. Olen käynyt elämässäni muutaman kerran ravintolassa koulun kanssa luokkaretkillä, mutta omalla ajalla varsinaisessa ravintolassa ehkä kaksi kertaa, eivätkä nekään mitään hienoja paikkoja olleet, mutta silti kummia paikkoja, jotenkin mun yläpuolella.
ABC ja Rax menee (en laske niitä nyt tässä ravintoloiksi), koska koen ne tavallisten ihmisten paikoiksi, joissa ei tarvitse olla millään tavalla hieno eikä osata jotain "salaista kaavaa". Tosin, en ole varma miten siellä kassalla pitäisi oikeaoppisesti sanoa se, että tulee syömään.
Mulla on rumuuskompleksiperäinen torikammo enkä myöskään tykkää syödä julkisesti. Onhan se intiimiä mitä sisäänsä laittaa. Yöllä yksin ahmin makeaa.
Mitä se muille kuuluu.
Miksi pitäisi ajatella että ravintolaan mennessä tarvitsee noudattaa jotain palatsietikettiä? Ihan rennosti ja normaalin kohteliaasti siellä syödään tavallisten ihmisten kesken. Tekstissä ihmiset! Olen muutenkin ulkosuomalaisena huomannut, että keskimäärin suomalaisella on todella huonot sosiaaliset taidot, sosiaalista pelkoa ja pakonomainen tarve tietää ja toimia jotenkin ennaltamääritetyllä tavalla. Rentous ja spontaanius puuttuvat täysin. Suomalaisten pitäisi kyllä syödä enemmän ravintolassa lapsesta saakka ja ne jotka valittavat lapsiperheiden läsnäolosta saisivat painua voivat jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ajatella että ravintolaan mennessä tarvitsee noudattaa jotain palatsietikettiä? Ihan rennosti ja normaalin kohteliaasti siellä syödään tavallisten ihmisten kesken. RELATKAA ihmiset! Olen muutenkin ulkosuomalaisena huomannut, että keskimäärin suomalaisella on todella huonot sosiaaliset taidot, sosiaalista pelkoa ja pakonomainen tarve tietää ja toimia jotenkin ennaltamääritetyllä tavalla. Rentous ja spontaanius puuttuvat täysin. Suomalaisten pitäisi kyllä syödä enemmän ravintolassa lapsesta saakka ja ne jotka valittavat lapsiperheiden läsnäolosta saisivat painua voivat jäädä kotiin.
*siis RELATKAA ihmiset, ei tekstissä ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ajatella että ravintolaan mennessä tarvitsee noudattaa jotain palatsietikettiä? Ihan rennosti ja normaalin kohteliaasti siellä syödään tavallisten ihmisten kesken. RELATKAA ihmiset! Olen muutenkin ulkosuomalaisena huomannut, että keskimäärin suomalaisella on todella huonot sosiaaliset taidot, sosiaalista pelkoa ja pakonomainen tarve tietää ja toimia jotenkin ennaltamääritetyllä tavalla. Rentous ja spontaanius puuttuvat täysin. Suomalaisten pitäisi kyllä syödä enemmän ravintolassa lapsesta saakka ja ne jotka valittavat lapsiperheiden läsnäolosta saisivat painua voivat jäädä kotiin.
*siis RELATKAA ihmiset, ei tekstissä ihmiset.
Juujuu kaikki tietää tän, mutta kukaan ei tiedä, kuinka se tehdään.
Mulla oli joskus kouluikäisenä vähän sama (lautanen ei vaan tyhjentynyt ja olin ihan täynnä jo alussa), mutta jossain vaiheessa se meni ihan huomaamatta ohi. Koulussa ja lapsena kammo johtui varmaan siitä, ettei saanut itse päättää annoskokoa ja täyteen ahdettu lautanen oli pakko syödä tyhjäksi koulussa ja kotona. Syömisestä luotiin paineita, ruokailu oli ahdistava tapahtuma.
Silti edelleen aikuisenakin jotkut asiat ravintolassa tuntuu epämiellyttäviltä. Olen asunut Japanissa ja osaan syödä puikoilla hyvin. Nyt Suomessa en kuitenkaan enää uskalla tarttua puikkoihin muiden seurassa, koska pelkään, että mokaan. Enkä tykkää syödä jättikokoisia hampurilaisia muiden seurassa, koska tuntuu, ettei se mahdu suuhuni. Myös pizzan, pihvin, spagetin ja muut ruuat pilkon todella pieniksi paloiksi, koska muuten jännittäisi mahtuuko niin iso haarukallinen ruokaa suuhuni. Nämä pelot tulee esille vain treffeillä ja isoissa juhlissa. Perheen ja kavereiden kesken syön normaalisti enempiä miettimättä.
En tykkää syödä julkisesti, mutta kyllä se ravintolassa syöminen minulta kuitenkin sujuu. Yritän aina katsoa sivummalta pöydän, ja minusta on oikeastaan ihan mukava katsella ihmisiä. Lapsesta asti olen tykännyt ravintoloiden "tunnelmasta". Ja lentokenttien, esimerkiksi. Kai niistä tulee jotenkin turvallinen, lapsuudesta muistuttava olo.
Sen sijaan minulla on ravintolassa ehkä vähän outo ahdistuksen aihe: tippaaminen. En ikinä tiedä, pitääkö minun nyt tipata, kuinka paljon tippaan, onko ylipäätään pakko tipata, mitä jos tippaan liian vähän/paljon? Menen tästä aina ihan paniikkiin ja siksi vältän yksin syömistä ravintoloissa. Seurueessa annan muiden päättää tipistä.
Suomessa ei ravintoloissa tartte tipata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jotenkaan ole yhtään nälkäinen ikinä ravintolaan mennessä, päin vastoin jotenkin jännityksen takis etoo lievästi.
Usein saatuani ruuan eteeni huomaan, että se ei olekkaan mitenkään hyvää vaan lähinnä kuivaa.
Alan panikoida, kuinka saan sen syötyä.
Huomaan, että ruoka ei oikein uppoa ja jousun huuhtoa sittä hörppimällä kokoajan vettä.
Huomaan, kuinka muiden lautaset tyhjenevät ja minulla vain on ja on ..En nauti yhtään ravintola syömisestä.
Joudun pakosta käydä työ illallisilla..
"Joudun pakosta KÄYDÄ "??? Joudun pakosta käymään! Nautitko koulussa käymisestä ja olivatko vanhempasi syntyperäisiä suomenkielenpuhujia?
Suomenkielenpuhuja :DD Ihan vain suomen kielen puhuja.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ravintoloissa tartte tipata.
Oletko varma? Minusta aina tuntuu, että jos en tippaa, tarjoilijat ovat tylympiä.
Minä olen niin ronkeli, että ravintolassakäynti aiheuttaa lähinnä suunnattoman pettymyksen 80% käyntikerroista. Siksi haluan mieluummin laittaa itse ruokani.