Jos puolisosi olisi sairas (esimerkiksi masennus tai kilpirauhasen häiriö) niin antaisitko vain maata kotona, tekemättä mitään?

Ei olisi ok. Olettaisin ja edellyttäisinettä ihminen tekee parhaansa hoitaakseen itsensä takaisin kuntoon. Molempia mainittuja sairauksia pelkästään makaaminen pahentaa. Lääkäriin ja sitten tekemään sen, mitä lääkäri käskee.

Kumpikin on aikalailla hoidettavissa oleva vaiva, toki pahimmassa tilassa sairas itse on siinä tilassa, että lääkäreiden on helppo lähettää takaisin kotiin makaamaan.

Jos hän on sitoutunut hoitoon, kyllä. Teen mitä tarvitsee helpottaakseen hänen oloaan, hän ei makaa laiskuuttaan eikä ole ikinä käyttänyt sairauttaan hyväkseen. Nuo vaiheet ovat aina menneet ohi. Olen naimisissa masennusvoittoisen bipon kanssa, ja tuollainen tuli tutuksi ennen lääkityksen saamista kohdalleen.

Ok ainakin tilapäisesti (max. muutama viikko), jos koittaa itse edesauttaa paranemistaan. Suostuu mennä lääkäriin. Ja jos ei itse jaksa selvittää ja tutkia asioita, jotka voisivat kohentaa oloa, on valmis kuuntelemaan minun ehdotuksiani. Tietysti epätoivoiseen ihmiseen on vaikea kylvää toiveikkuutta ja positiivista ajattelua, mutta kunhan ei ainakaan suhtautuisi vihamielisesti paranemiseen (/ yrityksiin parantaa oloa).

Tee samoin itse.

Ei sekään kaikilta onnistu.

Taidat olla hoivaaja-tyyppiä. Silloin kaikki on niin kuin pitääkin,

toinen saa sairastaa ja toinen saa hoitaa.

Siivoamaan tai kotitöihin en patistaisi, mutta jos ei mitään itselleenkään kivaa halua tehdä niin olisin hirveän huolissani ja laittaisin kyllä kaikin tavoin liikkeelle. Totuushan on, ettei kukaan jää vain makaamaan jos on oikeasti vaihtoehto nousta ylös ja tehdä mieluista harrastusta tm. Jos elämännälkä on valunut ulos ihmisestä, niin en kyllä jäisi vain silittelemään päätä, mentäisiin ja kokeiltaisiin eri hoitosuosituksia.

Puhuuko mitään? Kertooko millainen olo on? Mitä syö? Kuinka paljon? Kertooko mitä aikoo tehdä? Mikä aiheuttaa masennusta?

Haluaako mitään? Mitä tapahtu että on siinä tilassa? Mikä pitäisi muuttua että lakkaisi makaamasta?

Toki hoitoa pitäisi saada. En ymmärrä kysymystä, tai siis mitä apn mielestä pitäisi vaatia? Maratoneja?

Oletko koskaan ollut itse vaikeasti masentunut? Voin kertoa että pahimpina aikoina voimat ei riitä edes kaupassakäyntiin. Hyvä että vessassa sai käytyä. Lääkitys ei hetkessä vaikuta eikä terapiaankaan heti pääse, 3 kk pitää olla hoitosuhteessa mielenterveyspuolelle, jonne pääsee lähetteellä yleislääkäriltä mutta viikkojen odotuksen jälkeen. Terapiakaan ei ole nopea prosessi, alussa se vie täysin voimat monelta.

Joten: Antakaa läheistenne levätä ja tukekaa heitä. Menkää omaisille tarkoitettuun toimintaan mukaan jos vertaistukea tarvitsette.

Syyllistäminen on pahinta mitä voi tehdä (vaikea olla lukematta tuota "antaisitteko maata kotona" muuten kuin syyllistävänä, ikään kuin puoliso voisi käskeä nousemaan ylös ja siinä se.) Voin luvata: Jokainen sairastunut syyllistyy jo valmiiksi ja kokee olevansa paska.

Kertauksena: Joskus ei voi kuin maata sängyssä eikä se ole mikään valinta tai kysy puolison mielipidettä. Inhottavaa huomata kuinka mielen sairauksia vähätellään. Tekisikö ap aloitukse jossa kysytään että "jos puolisolla olisi syöpä, antaisitko hänen maata sängyssä?"

Vierailija kirjoitti:

Ok ainakin tilapäisesti (max. muutama viikko), jos koittaa itse edesauttaa paranemistaan. Suostuu mennä lääkäriin. Ja jos ei itse jaksa selvittää ja tutkia asioita, jotka voisivat kohentaa oloa, on valmis kuuntelemaan minun ehdotuksiani. Tietysti epätoivoiseen ihmiseen on vaikea kylvää toiveikkuutta ja positiivista ajattelua, mutta kunhan ei ainakaan suhtautuisi vihamielisesti paranemiseen (/ yrityksiin parantaa oloa).

Max muutama viikko? Et taida ymmärtää millainen sairaus masennus on ja kauanko hoito kestää. Terapiaan pääsykin kestää Kelan kautta kuukausia. Lääkkeiden vaikutus ja sopivan etsintä kestää myös helposti kauan.

Sairaudet ei parane sen mukaan mitä asetat takarajaksi. Ei vaikka kuinka haluaisi sairastunutkin näin. Mukavaa tietysti olisi jos näin.

Peukut ei toimi, mut peukku kasille! <3 Hänellä on sydän täyttä kultaa!!

Muut, pitäkää peukkuja, ettette koskaan itse sairastukaa mihinkään...

En kokenut että mieheni tekemiset olisivat olleet siitä kiinni, "annanko" hänen olla niin vai en. En pystynyt koskaan vaikuttamaan hänen tekemättömyyteensä mitenkään, vaikka hän ei ollut mitenkään sairaskaan. Päinvastoin, hänen mielestään se että hän kävi töissä (niin kuin minäkin) oli riittävä syy maata sohvalla koko vapaa-aikansa.

Pystyttekö te muut muka jotenkin komentamaan puolisoitanne?

Ei sellainen asia ole minun päätettävissäni.

No kyllä varmaan. jos itse jaksaisin hoitaa ne pakolliset hommat. Mutta kun en jaksa.

t. mt-ongelmainen

Kyllä sairaan ihmisen pitää saada levätä, kumma ajatuskin, ettei olisi ok. Enemmän kuin muutama viikko menee jo jostain leikkauksesta toipumiseen. Mutta jos hoito ei kelpaa, se ei ole todellakaan ok, on hyvin julmaa läheisiä kohtaan jäädä vain änkyröimään ja pahentaa tilaansa tahallaan. Sellaisen läheisen saa mielestäni jättää.

En kyllä kovin kauan katselisi.

Olen antanut maata. Ei oo ollut mun käsissä mitä on jaksanut. Toki tuin ja tsemppasin, eka lääkäriin ja sitten myöhemmin terapiassa.

Ei ole vieläkään terve vaikka paljon terveempi kuin monta vuotta sitten. Opiskelut onnistuu taas omaa tahtia.

Raskastahan toi oli jälkeenpäin katsottuna. En kadu mitään. Itse jaksoin perheen ja ystävien tuella. Sanoisin että suhteemme on vahvistunut ja tuntuu että kestetään mitä tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ok. Olettaisin ja edellyttäisinettä ihminen tekee parhaansa hoitaakseen itsensä takaisin kuntoon. Molempia mainittuja sairauksia pelkästään makaaminen pahentaa. Lääkäriin ja sitten tekemään sen, mitä lääkäri käskee.

Mitähän sä kuvittelet, että se lääkäri käskisi tekemään :D

Minä kadehdin kauheasti. Se on minun ongelma. Olen säälittävä.

Kiitos kun ymmärrätte.

P.S Minulla ei ole omaa elämää.Provot ja trollit on mun elämä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kovin kauan katselisi.

Toivotaan todella ettet sairastu vaikeaan masennukseen tai muuten vakavasti. Tai että puolisosi ei olisi yhtä ymmärtämätön.

18...Koita jaksaa.Kyttääjän elämä ei ole koskaan kivaa.