Mistä johtuu hallitsemattomat vihan purkaukset?

nosto.

Jos on jo pidemmän aikaa tehnyt toisesta jatkuvasti pilaa, niin ei minusta ole yhtään ihme jos jossain vaiheessa suuttuu. Jos touhun antaisi vain jatkua eikä ikinä sanoisi mitään, ei tuo toinen ajattelisi tekojaan ja tajuaisi lopettaa.

Olen huomannut, että suuttuminen auttaa hetkeksi, mutta ilkeily ja haukkuminen alkaa taas jonkin ajan päästä uudelleen. Onneksi sitä ei ole koko ajan kuitenkaan. Jos en reagoisi mitenkään, niin sitä tapahtuisi koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo pidemmän aikaa tehnyt toisesta jatkuvasti pilaa, niin ei minusta ole yhtään ihme jos jossain vaiheessa suuttuu. Jos touhun antaisi vain jatkua eikä ikinä sanoisi mitään, ei tuo toinen ajattelisi tekojaan ja tajuaisi lopettaa.

Olen huomannut, että suuttuminen auttaa hetkeksi, mutta ilkeily ja haukkuminen alkaa taas jonkin ajan päästä uudelleen. Onneksi sitä ei ole koko ajan kuitenkaan. Jos en reagoisi mitenkään, niin sitä tapahtuisi koko ajan.

Tuohan on ihan normaalia käytöstä, jos esim. kiusataan niin laittaa vastaan ja puolustautuu sanallisesti ja täytyykin puolustautua!

Mä tarkoitin tässä avauksessa ennemmin ihmistä joka hermostuu suunattomasti pienestä kuittailusta ja vitsailusta ja hakkaa sen takia toisen ihmisen melkein hengiltä. Tai hautoo päässään lyövänsä kaveriaan pesäpallomailalla vaikka kaveri ei ois tehny mitään väärää.

Ok

Toiset ihmiset ovat luonnoltaan ailahtelevaisempia, ja onhan näille ailahtelevaisille nykyään diagnooseja ihan persoonallisuushäiriöiden muodossa, esim. epävakaa persoonallisuus.

Syitä on monenlaisia. Jotkut on niin kaiken sisäänsä imeviä, että kestävät ja jaksavat, kunnes lopulta räjähtää yli kaikkien normaalien äyräiden. Eivät osaa sanoa ajoissa, että nyt minua muuten ärsyttää, vaan nielevät kaiken, usein jopa marttyyrimäisesti, kunnes sitten joku päivä kamelin selkä katkeaa. Sitten on niitä, jotka ei ole oppineet vielä kypsän aikuisen tavoin käsittelemään tunneimpulssejaan sisäisesti ja harkitsemaan missä ja miten niitä saa purkaa ulkopuolelleen. Ja on toki vakavampi luonnehäiriöisiä ja ihan diagnoosin arvoisesti impulssikontrollin puutteesta kärsiviä ihmisiä. Toisaalta esim. äärimmäinen stressi voi tehdä ihan terveestäkin tilapäisesti räjähtelijän.

Kuulemma tyypillistä narsistivanhemman kasvattamalle.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat luonnoltaan ailahtelevaisempia, ja onhan näille ailahtelevaisille nykyään diagnooseja ihan persoonallisuushäiriöiden muodossa, esim. epävakaa persoonallisuus.

Minunkin luonteessa on tuo ailahtelevaisuus kun oon voimakkaasti tunteilla elävä ihminen, mutta mun päässä on myös sellanen stoppari että en minä ala hakata ketään, oon liian kiltti siihen ja mietin myös että väkivalta voi satuttaa pahoin, aiheuttaa esimerkiks aivovamman tai aivoverenvuodon, traumoista voi toipua terapian avulla mutta aivovammasta tai aivoverenvuodosta voi jäädä todennäköisesti pysyvä haitta ihmiselle! sellaista en halua kenellekkään.

Tukahdetut tunteet voivat laukaista vihan purkaukset!

Voiko ihmisen luonteessa olla sellainen piirre kuin vihaisuus, ilman että sille vihalle löytyisi mitään järkevää syytä?

Normaalistihan ihmiset on iloisia ja onnellisia yleensä, mutta sitten jos joku vaikka sanoo heille ilkeästi, niin silloinhan on aivan luonnollista tuntea vihaa.

Juttelin kerran ihmisen kanssa joka sanoi vihaavansa kaikkea. Se kommentti huvitti minua mutta veti myös hämilleen, tuntui jopa hieman pelottavalta. Mitä tuollaisen ihmisen päässä oikein liikkuu?

Kaikki tukahduttavat tunteitaan, kaikille kuittaillaan välillä, monilla on stressiä. Suurin osa kykenee säätelemään silti itseään, sillä heillä on pääsääntöisesti myönteinen kuva itsestään ja muista. Tämä kuva ei vaihtele tilanteen mukaan vaan on pysyvä ja vakaa. Jos kohtaa inhottavia ihmisiä, ensisijaisesti aina kannattaa hakeutua pois sellaisten ihmisten seurasta, joita ei siedä. Ensin kannattaa selvittää, ovatko nämä tahallaan ilkeitä, vai onko kyseessä väärinkäsitys. Jos toisen kanssa on pakko olla tekemisissä, kannattaa vähentää kohtaamiset minimiin ja ajatella, että ilkeys ja huonous on hänessä, ei minussa. Toiselle voi sanoa, miten haluaa itseään kohdeltavan. Joka tapauksessa kannattaa miettiä muita ihmisiä mahdollisimman vähän ja jatkaa itselleen mieluisten ihmisten ja tekemisten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat luonnoltaan ailahtelevaisempia, ja onhan näille ailahtelevaisille nykyään diagnooseja ihan persoonallisuushäiriöiden muodossa, esim. epävakaa persoonallisuus.

Minunkin luonteessa on tuo ailahtelevaisuus kun oon voimakkaasti tunteilla elävä ihminen, mutta mun päässä on myös sellanen stoppari että en minä ala hakata ketään, oon liian kiltti siihen ja mietin myös että väkivalta voi satuttaa pahoin, aiheuttaa esimerkiks aivovamman tai aivoverenvuodon, traumoista voi toipua terapian avulla mutta aivovammasta tai aivoverenvuodosta voi jäädä todennäköisesti pysyvä haitta ihmiselle! sellaista en halua kenellekkään.

Aivoverenvuodosta voi muuten jäädä oireeksi vaikeus kontrolloida tunteita ja tämä näkyy mm. hallitsemattomina vihanpurkauksina. Että vahinko kiertämään vaan!

Vierailija kirjoitti:

Voiko ihmisen luonteessa olla sellainen piirre kuin vihaisuus, ilman että sille vihalle löytyisi mitään järkevää syytä?

Normaalistihan ihmiset on iloisia ja onnellisia yleensä, mutta sitten jos joku vaikka sanoo heille ilkeästi, niin silloinhan on aivan luonnollista tuntea vihaa.

Juttelin kerran ihmisen kanssa joka sanoi vihaavansa kaikkea. Se kommentti huvitti minua mutta veti myös hämilleen, tuntui jopa hieman pelottavalta. Mitä tuollaisen ihmisen päässä oikein liikkuu?

Enpä tiedä onko ihmiset normaalisti niin iloisia ja onnellisia. Kyllä useilla, jopa useimmilla, mielialat vaihtelee ilman ulkoisia syitäkin. 

Ja kyllä on ihan temperamenttipiirrejatkumo joka kuvaa myönteisyyttä ja kielteisyyttä, ja temperamenttipiirteet on synnynnäisiä ominaisuuksia. Tämä lainaus temperamentteja tutkineelta psykologi Keltikangas-Järviseltä:

Emotionaalisuus ja mieliala kuvaavat, kuinka optimistinen tai pessimistinen tai huonotuulinen ihminen on perusrakenteeltaan.

Itselläni on epäonni olla sellainen pessimistinen ja huonotuulinen luonnostaan. Sen huomasi kuulemma jo kun olin vauva. Siinä missä veljeni oli perusolemukseltaan tyytyväinen, ja poikkesi tästä lähinnä epämiellyttävien olojen tai tapahtumien myötä, minun perusolemukseni oli vihainen ja tyytymätön ja itkuinen, ja vain lohduttelemalla ja viihdyttämällä minut sai rauhoittumaan. Tämä sama käytös on jatkunut vanhempanikin alkoholinkäytön muodossa: ilman mitään ulkoisia syitä perusmielentilani on tympeä ja turhautunut ja levoton, mutta tissuttelemalla viinaa saan siitä rauhallisia taukoja.

Ja mitä kaltaisteni "päässä liikkuu"? Usein en edes ajattele mitään erityisen vihaisia tai pessimistisiä ajatuksia, mutta se minun perusenergiani on levoton, rauhaton, äkäinen.

Jonkin sortin vaurio otsalohkossa voi selittää käytöksen. Jos on kuitenkin kyse fyysisesti terveestä ihmisestä, niin tämä kommentti oli turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat luonnoltaan ailahtelevaisempia, ja onhan näille ailahtelevaisille nykyään diagnooseja ihan persoonallisuushäiriöiden muodossa, esim. epävakaa persoonallisuus.

Minunkin luonteessa on tuo ailahtelevaisuus kun oon voimakkaasti tunteilla elävä ihminen, mutta mun päässä on myös sellanen stoppari että en minä ala hakata ketään, oon liian kiltti siihen ja mietin myös että väkivalta voi satuttaa pahoin, aiheuttaa esimerkiks aivovamman tai aivoverenvuodon, traumoista voi toipua terapian avulla mutta aivovammasta tai aivoverenvuodosta voi jäädä todennäköisesti pysyvä haitta ihmiselle! sellaista en halua kenellekkään.

Aivoverenvuodosta voi muuten jäädä oireeksi vaikeus kontrolloida tunteita ja tämä näkyy mm. hallitsemattomina vihanpurkauksina. Että vahinko kiertämään vaan!

Juurikin näin.

Tunteiden säätelyä voi parantaa meditoimalla. Riittävän kauan harjoiteltuaan huomaa ettei enää reagoi niin helposti ärsykkeisiin. 

Harvemmin ne ovat oikeasti hallitsemattomia. Esimerkiksi parisuhdeväkivallassa purkaukset, joita tekijä myöhemmin selittää hallitsemattomiksi, tapahtuvat yleensä niin etteivät muut näe. Tekijä siis pystyy hallitsemaan itsensä kadulla, vieraiden läsnäollessa jne. Kummasti henkilö kykenee itsehillintään yleensä myös työpaikalla tai kun vastassa on itseä vahvempi tyyppi. Todellisuudessa purkaus päätetään päästää valloilleen, kun tilanne on otollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat luonnoltaan ailahtelevaisempia, ja onhan näille ailahtelevaisille nykyään diagnooseja ihan persoonallisuushäiriöiden muodossa, esim. epävakaa persoonallisuus.

Minunkin luonteessa on tuo ailahtelevaisuus kun oon voimakkaasti tunteilla elävä ihminen, mutta mun päässä on myös sellanen stoppari että en minä ala hakata ketään, oon liian kiltti siihen ja mietin myös että väkivalta voi satuttaa pahoin, aiheuttaa esimerkiks aivovamman tai aivoverenvuodon, traumoista voi toipua terapian avulla mutta aivovammasta tai aivoverenvuodosta voi jäädä todennäköisesti pysyvä haitta ihmiselle! sellaista en halua kenellekkään.

Aivoverenvuodosta voi muuten jäädä oireeksi vaikeus kontrolloida tunteita ja tämä näkyy mm. hallitsemattomina vihanpurkauksina. Että vahinko kiertämään vaan!

Näin on, ja tämä voi viitata siihen, että niilläkin, joilla ei ole ollut aivoverenvuotoa, käyttäytymisongelman syy saattaisi olla aivoperäinen? Toimintahäiriö? Rakennepoikkeavuus?

Joku sanoi edellä, että kaikilla ihmisillä on tukahdutettuja tunteita, joten se ei ole riittävä selitys hallitsemattomille raivokohtauksille. Aivan, mutta aivovammapotilaan olisi vaikeampi hillitä myös tukahdutettujen tunteiden aiheuttamia raivareita?

Olin kerran neurologisen sairauteni vuoksi kuntoutusyksikössä, ja siellä oli samaan aikaan ihmisiä, jotka olivat saaneet aivoinfarktin (käytännössä aivoverenvuodon), ja heillä oli impulssinkontrolloivaikeuksia. Se oli ymmärrettävää ja heidän sairautensa oire.

Kaikilla aivoinfarktipotilailla ei liene tätä oiretta, vaan se, mihin kohtaan verenvuoto on tullut, määrää oireet.

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulee tyhmä ja särkynyt naikkonen joka ei tajua että omasta sekoilusta kaikki on alkanut, ongelmansa siis.

Sinähän sen tiedät.

Anaboliset steroidit?