Mistä johtuu hallitsemattomat vihan purkaukset?

Vierailija kirjoitti:

Ällöttääkö teitä muita väkivaltaiset ihmiset? minun mielestä se on hirveän ruma piirre ihmisessä.

Minusta väkivalta on rikollista. Sinun tapa haukkua muita, se on rumaa. Ehkä sä voisit meditoida sen pois itsestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällöttääkö teitä muita väkivaltaiset ihmiset? minun mielestä se on hirveän ruma piirre ihmisessä.

Minusta väkivalta on rikollista. Sinun tapa haukkua muita, se on rumaa. Ehkä sä voisit meditoida sen pois itsestäsi?

Miksi väkivaltaisia ihmisiä ei saisi haukkua, koska he aiheuttavat paljon tuskaa muille? jos tekee jotain väärin, nii pitää sietää myös se että ihmiset ei tykkää ja saat kuulla haukkuja itsestäsi, ei sillon päätä silitellä ja kehuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällöttääkö teitä muita väkivaltaiset ihmiset? minun mielestä se on hirveän ruma piirre ihmisessä.

Minusta väkivalta on rikollista. Sinun tapa haukkua muita, se on rumaa. Ehkä sä voisit meditoida sen pois itsestäsi?

Miksi väkivaltaisia ihmisiä ei saisi haukkua, koska he aiheuttavat paljon tuskaa muille? jos tekee jotain väärin, nii pitää sietää myös se että ihmiset ei tykkää ja saat kuulla haukkuja itsestäsi, ei sillon päätä silitellä ja kehuta.

Johan sen sanoin: väkivalta on poliisiasia. On rikos hakata toisia. Mutta myös toisen haukkuminen voi olla kunniaa loukkaavaa ja taas rikos, sinä saatat haukkumisella syyllistyä sellaiseen. 

Missään en sano että väkivalta on ok, kuten jo toistin. 

Ei ketään saa myöskään haukkua. Se on nimenomaan rumaa. Mikä sinä olet haukkumaan myöskään toisia? Väkivaltaan auttaa se poliisi mutta mikä auttaa pahaan puhuvaan kiusaajaan?

24

Mulla ainakin se viha purkautuu huutamisena ja haukkumisena, mutta se on mielestäni normaali tapa ilmaista suuttumista ja jonkinlainen kontrolli sentään säilyy kun ei käy toiseen käsiksi, se on minun mielestä tervettä käyttäytymistä. Riita tilanteessa ei aina vaan tuu oltua niin fiksu ja sillon saattaa sanoa toiselle pahasti, mutta kun tunteet on tasaantunu molemmin puolin niin ne asiat pystyy sopimaan ja molemmat pyytää anteeksi. Mutta miten voi antaa anteeksi pysyvän aivovamman joka on muuttanut ihmisen persoonan, vienyt työkyvyn, kävelykyvyn ja aiheutunut pahoinpitelystä?

Mistä johtuu impulssikontrollin puute? Ihan sellainen diagnosoitu.

Mulla on aika vastaavia ja ainakin psykiatri epäillyt dissosiaatio-oireeksi. Saatan siis suuttua miehelleni julmettomasti suhteellisen pienistä asioista, kuten vaikka jos hän kuittailee siitä, että joku kotihomma on tekemättä. Saatan huutaa kurkku suorana, hikoilen ja tärisen kamalasti. Joitakin kertoja ollut myös väkivaltaisia piirteitä, esim. heittänyt tavaralla, tönäissyt tmv. Mies sanoi joskus, että mun silmät muuttuu, kun tulee toi tila. Ja itse en yleensä muista, mitä olen sanonut tai tehnyt tai missä järjesteyksessä mikäkin tapahtui. Ja tietysti olen jälkikäteen tosi pahoillani ja itken omaa hirveyttäni.

Johtunee traumataustasta ja jatkuvasta mollaamisesta, enkä koe riittäväni. Miehen pienet kuittailut otan sen vuoksi hyvin henkilökohtaisesti. Ja joo, käyn terapiassa.

nosto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika vastaavia ja ainakin psykiatri epäillyt dissosiaatio-oireeksi. Saatan siis suuttua miehelleni julmettomasti suhteellisen pienistä asioista, kuten vaikka jos hän kuittailee siitä, että joku kotihomma on tekemättä. Saatan huutaa kurkku suorana, hikoilen ja tärisen kamalasti. Joitakin kertoja ollut myös väkivaltaisia piirteitä, esim. heittänyt tavaralla, tönäissyt tmv. Mies sanoi joskus, että mun silmät muuttuu, kun tulee toi tila. Ja itse en yleensä muista, mitä olen sanonut tai tehnyt tai missä järjesteyksessä mikäkin tapahtui. Ja tietysti olen jälkikäteen tosi pahoillani ja itken omaa hirveyttäni.

Johtunee traumataustasta ja jatkuvasta mollaamisesta, enkä koe riittäväni. Miehen pienet kuittailut otan sen vuoksi hyvin henkilökohtaisesti. Ja joo, käyn terapiassa.

Voitko kertoa lisää? Mulla on myös puoliso, joka kärsii muistinmenetyksistä, mitä tulee omaan riehumiseen. Siis ihmettelee silmät suurina, miks tää ja tääkin on rikki, vaikka on itse mäsäksi paiskonut, Epäilen traumataustas, en ehkä yksittäistä, mutta sellaista jatkuvaa pään sekoittamista kasvattamalla ("ei suhun oikeesti sattunut" "ei se noin mennyt"). Miltä se tuntuu, kun ei muista?