Tulevaisuus ahdistaa ...

Kuten varmaan otsikostakin näkee niin mua ahdistaa ihan suunnattomasti etten eläisi elämääni kuten haluan. Sinänsä "normielämässä" ei ole mitään vikaa ja voisin hyvinkin sitä elää, mutta en koe sitä itselleni tarkoitetuksi koska unelmani ovat tavoittamattomia tai ainakin siltä ne tuntuvat, kun niitä ajattelen. Haluaisin tehdä musiikkia, en mitään suomipoppia jne, vaan ihan englanniksi, en koe että suomi musiikki ei olisi minun juttuni vaan näen asian siten että englanninkielisenä laulajana tulevaisuuteni olisi ns "kirkkaampi"?

Periaatteessahan minun ei kannattaisi murehtia asiaa vielä koska onhan mulla koko elämä edessä, mutta väkisinkin tuntuu siltä että päivät vierii ja pysyn paikoillani, etten pääse eteenpäin. Olen siis 17-vuotias joka täyttää neljän kuukauden päästä 18 vuotta. Käyn koulussa ja iltaisin olen töissä jotta saisin ostettua kunnon koneet musiikin tekoon, Kun pääsen kotiin aika myöhään illalla niin saatan syödä jotain ja peseytyä jonka jälkeen suuntaan suoraan koneelle mixaamaan ja äänittämään, joskus valvon jopa kahteen tehden tätä.
Vanhempani ovat tiukasti musiikkialaa vastaan koska se ei ole "oikeaa" työtä, heidän mielestään minun tulisi mennä "kunnon" töihin, tietysti ymmärrän heidän huolensa mutta en koe sitä "kunnon" työtä omaksi jutukseni.

Tosiaan halusin vain avautua jonnekkin ja ehkä kuulla onko muilla ollut tämmöisiä vanhempia, jotka eivät kannata omia suunnitelmiasi?

(tiiän muuten että tossa on ihan hitosti kirjotusvirheitä, että ei tartte siitä kirjotella mulle (: )