Mikä isääni vaivaa? Jatkuvaa valehtelua joka asiasta!

Hei,
niin kauan kuin muistan on isäni päästellyt suustaan isompia ja pienempiä valkoisia valheita ja valheita. Ei satuile mitään uskomatonta vaan puhuu lähinnä ihan arkipäiväisistä asioista läpiä päähänsä tai lupailee asioita, joita hänellä ei ole valtaa luvata.

Esimerkki tällaisesta saattaisi olla tilanne, että hän kutsuisi ystävänsä syntymäpäiväjuhlille ja todennäköisesti kehuisi suureen ääneen ystävilleen minun kyllä hoitavan tarjoilun, siivouksen jne. Paha vaan, että minulla ei olisi tästä mitään tietoa vaan luulisin meneväni vain juhlimaan. Samoin hän saattaisi lupailla ystävilleen vaikkapa majoituksen jossain mökillä ennen kuin olisi edes kysynyt mökin omistajalta, että pääseekö mökille ja jos pääsee niin milloin ja millä kokoonpanolla. Nämä nyt olivat vain esimerkkejä, mutta tämäntapaista hän harrastaa - lupailee ja järjestää ihmisten tietämättä.

Tosielämän esimerkkejä hänen lupaksistaan taas on se, että hän lupasi meille talonrakennusprojektiimme työpaikaltaan kaivinkoneen ja kun kaivamisen määräaika läheni alkoivat mitä ihmeellisimmät selitykset sille miksei kaivinkonetta saada tai jos saataisiin niin pitäisi maksaa siihen kuski erikseen jne. jne. Tämän takia jouduimme todelliseen pulaan - onneksi saimme viime tipassa kaivurin muualta (ja tuli muuten kalliiksi)! Kännykkä on ollut tulossa meille jo useamman vuoden. Lisäksi hän lupaa esim. antaa syntymäpäivälahjan tms., mutta lahjaa ei kuulu eikä näy. Miksi edes luvata tai alkaa puhumaan jostain aiheesta jos ei ole aikomustakaan pitää lupaustaan?? Minä en esimerkiksi ole maininnut kännykkää tai syntymäpäivälahjaa tarvitsevani vaan hän aloitti niistäkin puhumisen aivan itse.

Viime aikoina hän on pyydellyt vippejä, yhtäkkiä olisi pitänyt löytyä 4000 euroa -pienituloiselta lapsiperheeltä! Ja jos pienenkin summan lainaa niin lupaa kyllä maksaa, mutta rahoja ei vain näy. Kun syytä lainantarpeeseen kysyy tule vastaukseksi jotain epämääräistä erääntyvästä maksusta. Ja on siis ihan töissäkäyvä ihminen itsekin, ei ole alkoholin suurkuluttaja ja asuu pienessä vuokra-asunnossa - että menoja ei juuri pitäisi olla.

Olen jo itse vuosien saatossa tottunut tähän, mutta kun sama tyhjien lupailu on jatkunut lapsienikin kohdalla olen vähentänyt yhteydenpitoa ja alkanut tosissani miettimään, mikä isääni vaivaa?! Lapset eivät ymmärrä kun pappa lupaa tulla kylään eikä häntä sitten näykään jne. Olen todella turhautunut - ja ihmeissäni.

Mutta on tästä seurannut jotain hyvääkin: itselleni sopimuksista kiinni pitäminen ja rehellisyys ovat tärkeitä ja yritän toimia kaikessa toisin kuin isäni.