Mitä teen? Kyse vanhemmista ja sukuloinnista.

Tarvitsen mielipiteitänne. Tässä tilanne:

Asun ulkomailla ja olen naimisissa sikäläisen miehen kanssa, meillä on pari lasta. Käyn Suomessa vanhempieni luona useamman kerran vuodessa, jotta lapseni tapaisivat isovanhempiaan ja päinvastoin. Usein paikalla ovat myös sisareni lapset, joita vanhempani usein hoitavat päiväkaupalla. Olen itse osa-aikatöissä paitsi kesällä ja hoidan muuten lapsia, sillä mieheni tekee todella pitkää päivää ja on perheemme pääelättäjä. En siis ole ammatillisessa mielessä "mitään", vaikka minulla onkin korkeakoulututkinto. Sisarukseni (kuten myös vanhempani ennen eläkkeelle siirtymistään) taas ovat todella hyvissä ammateissa. Tästä minun on epäsuorasti annettu ymmärtää, että olen vajavainen yksilö.

Joka kesä koen velvollisuudekseni olla Suomessa useamman viikon, ja silti ensi reaktio vanhemmiltani on aina "Voi, oletteko niin vähän aikaa?" Usein käy kuitenkin niin, että loman loppupuolella olen niin kypsä kaikkeen, että räjähdän ja rähjään vanhemmilleni.

Mielestäni syy ei ole vain minussa, vaan asiaa mutkistavat myös olosuhteet. Joka kesä sisareni jättää omat lapsensa vanhemmilleni pitkäksi aikaa, usein useammaksi viikoksi. Vanhempani perustelevat asiaa sillä, että siskollani on kovin vaativa työ ja paljon parisuhdeongelmia, mikä onkin totta. Itse lisäisin vielä, että hänellä on mielestäni myös mielenterveysongelmia, ainakin masennusta, minkä vuoksi hän suhtautuu kaikkeen sietämättömällä aggressiivisuudella ja varmasti oma aika tekee hänelle hyvää (kenellepä ei, kyllä minullekin tekisi). Minun lapsiani vanhemmat eivät koskaan tarjoudu ottamaan luokseen ilman minua. Olin kerran Suomessa ollessani yötä poissa ystäväni luona ja siitä valitettiin minulle, koska kyseessä oli kuulemma aivan eri asia. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että ottaisin mielelläni minäkin vähän lapsetonta aikaa.

Nyt lomamme onneksi lähentelee loppuaan, mutta äskettäin räjähdin taas. Joudun passaamaan poissaolevan siskoni lapsia omieni lisäksi, sillä vanhempani alkavat olla sen verran iäkkäitä, että koko homma väsyttää heitä. Kaiken lisäksi omat lapseni käyttäytyvät serkkujen kanssa kuin apinat, enkä saa heihin minkäänlaista kontaktia.

Tällä kertaa suutuin, kun yritin pitää jonkinlaisia rajoja jolloin siskon lapsi suuttui ja lähti mököttämään. Tämän seurauksena vanhempani tulivat luokseni vihaisesti ilmoittamaan, että lapsi haluaa lähteä kotiin ja antoivat ymmärtää että olin kohdellut häntä väärin kieltäessäni häneltä yhden asian.

En tajua miten voin hoitaa tämän asian. Lapsista on ihanaa olla serkkujen ja isovanhempien kanssa, mutta itse kärsin aivan suunnattomasti näistä "lomista." En voi tehdä kuten siskoni ja lähettää lapsia yksin vanhempieni luokse serkkujen kanssa, koska eivät he jaksaisi hoitaa niin montaa lasta kerralla. En voi myöskään lähettää lapsia siskoni luo. Siskon lapset olen kutsunut meille, mutta sopivaa ajankohtaa ei tunnu löytyvän. Samoin on vanhempieni laita. Heitä ei juuri kiinnosta tulla meille käymään.

Ihaninta minusta olisi tulla Suomeen omaan asuntoon, mutta vanhempani loukkaantuisivat siitä. Lisäksi olemme usein mökillä, missä on aika luonnollista olla yhdessä. Valitettavasti haluaisin vaan lopettaa Suomen-lomat tai nipistää ne aivan minimiinsä, mutta se tuntuu todella ikävältä ajatukselta kun vanhemmat vanhenevat eikä kukaan tiedä kuinka monta elinvoimaista vuotta heillä on vielä jäljellä.

Mitä hittoa te tekisitte? Tai kertokaa ajatuksianne muuten vaan.