Olen 38-vuotias. Viime vuosina on alkanut kamala erobuumi. Onko muilla samaa?

Yksin on parempi olla kuin vittumaisen akan kanssa.

Tai vittumaisen pihtari ukon kanssa...

Juu. Monella 40-kympin kriisi. Halutaan vielä olla nuoria kun fyysisesti vielä ihan nuorekas ym. Erobuumi kestää n. 5 vuotta. Kyllä se siitä.

N52. Tuon saman nähnyt.

Muutamia eronneita lähipiirissä.

Se lienee ihan normaali sykli nykypäivänä.

Naimisiin, tehdään lapsi tai pari ja rimpuillaan siinä se 5-10 vuotta ja sitten alkaakin jo sen verran kiristää, että on parempi vaihtaa maisemaa.

Saman huomannut. Ehkei seitsemännen vuoden kriisi olekaan myytti.

Mä olen 29-vuotias ja mun lähipiirissä on just tuo naimisiinmeno+lastenteko -buumi meneillään. Kenties munkin tulevaisuudessa tulen näkemään samaa kuin sinä nyt.

Toinen kierros on alkanut. Nykyään mennään monta kertaa naimisiin.

Olen huomannut saman! Eniten harmittaa tässä se, että kaikissa tapauksissa perheessä on ollut yksi tai useampia alle kouluikäisiä lapsia. Kaikilla on rankkaa pikkulapsivaiheessa, mutta miksi ero nähdään ainoana ratkaisuna?

En usko, että kaikilla näillä eronneilla olisi ollut vain ja ainoastaan ero ratkaisuna ongelmiin. Kertoo enemmän luovuttamisesta kuin yrittämisestä.

Itselläni oli noin kolmekymppiseksi asti ajatusmaailma; seurustelu->parisuhde->naimisiinmeno->lapset->saman ihmisen kanssa hautaan asti=elämä.

No lapset sain, naimisiin en onneksi heidän isänsä kanssa mennyt, nyt tajuan että yksin (lasten kanssa) eläminen on enemmän minun juttuni kuin perus(tylsä)parisuhde. Ehkä mieli joskus vielä muuttuu, mutta en olisi ikinä aiemmin voinut uskoa että nautin tästä elämäntyylistä enemmän.

En siis enää yli kolmekymppisenä vain halua samoja asioita kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Ja se on täysin totta että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Monella 40-kympin kriisi.

Aika paha tosiaan tuo 40-kympin kriisi! Minulle se iski siinä neljänsadankolmenkymmenen paikkeilla.

Ihme juttu. Minun 12 henkisestä nuoruuden kaveripiiristä ei ole eronnut kuin kaksi. Ensimmäinen 3 kuukauden avioliiton jälkeen ja toinen15 vuoden. Kaksi ei ole koskaan aviossa ollutkaan ja me loput 8 ollaan edelleen naimisissa. Liitot kestäneet kaikilla 15-20 vuotta.

Eikä olla uskovaisia maalaisia vaan pääkaupuniseudulla asuvia, entisiä teinihäiriköitä, jotka vieläkin elämme aika holtittomasti.

Jostain muistan lukeneeni, että 7 avioliittovuoden kohdalla on ensimmäiset kriittiset vaaranvuodet. Alkuhuuma (2-3 vuotta) on päättynyt, lapsia hankittu ja eletty kuluttavaa lapsiperhearkea 3-4 vuotta.

Mä olen uskonnollisesta ympäristöstä, jossa avioerot on ennen olleet harvinaisia ja ainakin paheksuttuja.

Nyt näitä 35-45-vuotiaita eronneita on tosi paljon. En tiedä kenenkään eron syitä, mutta hämmästyttää. Itse kun eroaisin vain vakavasta syystä (pettäminen, pahoinpitely), niin en tiedä onko muilla heppoisammat syyt eroon. Melkeinpä kaiken muun pystyy sopimaan ja käsittelemään, mutta pettäminen ja pahoinpitely ovat asioita, joiden jälkeen en edes harkitsisi yhteen jäämistä.

Sen olen huomannut että lasten teosta 2-5v, niin ollaan eron partaalla. Itse tein ainokaiseni nuorena. Nykyinen mieheni siinä 25veenä. Olin sinkku viimeiset 6 vuotta ennen kuin löin hynttyyt yhteen mieheni kanssa. Mieheni oli mennyt elämänsä peruskaavalla, naisystävä, pulla uuniin, naimisiin, ero 7 v avioliiton jälkeen. Löysimme toisemme n.35 vuotiaina, joten oliskohan tässä mahollisuus pitkäänkin onneen, kun molempien kokeilut ja hömpöttelyt on jo hoidettu pois alta :D

Miehet ja naiset eivät enää tarvitse toisiaan. Perhe on kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain muistan lukeneeni, että 7 avioliittovuoden kohdalla on ensimmäiset kriittiset vaaranvuodet. Alkuhuuma (2-3 vuotta) on päättynyt, lapsia hankittu ja eletty kuluttavaa lapsiperhearkea 3-4 vuotta.

Olimme yhdessä yli 8v ennen lapsia, naimisissa ei ollenkaan, toisen lapsen vauvavuotena minä (nainen) aloin jo miettiä eroa, ero tuli kun yhteisiä vuosia oli 13. Jos mies olisi tajunnut vähääkään miten parisuhdetta hoidetaan, voisimme EHKÄ olla vielä yhdessä.

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta voi siitä silti nauttia :)

T:10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muistan lukeneeni, että 7 avioliittovuoden kohdalla on ensimmäiset kriittiset vaaranvuodet. Alkuhuuma (2-3 vuotta) on päättynyt, lapsia hankittu ja eletty kuluttavaa lapsiperhearkea 3-4 vuotta.

Olimme yhdessä yli 8v ennen lapsia, naimisissa ei ollenkaan, toisen lapsen vauvavuotena minä (nainen) aloin jo miettiä eroa, ero tuli kun yhteisiä vuosia oli 13. Jos mies olisi tajunnut vähääkään miten parisuhdetta hoidetaan, voisimme EHKÄ olla vielä yhdessä.

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta voi siitä silti nauttia :)

T:10

Kävittekö parisuhdeterapiassa ja yritittekö pelastaa avioliittonne vai syytitkö vain miestäsi siitä, ettei se elänyt sinun parisuhdemallisi mukaan ja näit eron ainoana ratkaisuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muistan lukeneeni, että 7 avioliittovuoden kohdalla on ensimmäiset kriittiset vaaranvuodet. Alkuhuuma (2-3 vuotta) on päättynyt, lapsia hankittu ja eletty kuluttavaa lapsiperhearkea 3-4 vuotta.

Olimme yhdessä yli 8v ennen lapsia, naimisissa ei ollenkaan, toisen lapsen vauvavuotena minä (nainen) aloin jo miettiä eroa, ero tuli kun yhteisiä vuosia oli 13. Jos mies olisi tajunnut vähääkään miten parisuhdetta hoidetaan, voisimme EHKÄ olla vielä yhdessä.

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta voi siitä silti nauttia :)

T:10

Kävittekö parisuhdeterapiassa ja yritittekö pelastaa avioliittonne vai syytitkö vain miestäsi siitä, ettei se elänyt sinun parisuhdemallisi mukaan ja näit eron ainoana ratkaisuna?

Emme olleet aviossa, viimeinen niitti eropäätökselle tuli sosiaalityöntekijöiltä, miehen käyttäytymiseen liittyen.

Naiset haluavat erota tavoitellessaan vaihtoehtoja jotka ovat kuitenkin pitkälti näennäisiä.