Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi kasvattaa. Kokemuksia ymmärtämättömyydestä erityislapsia kohtaan?
24.07.2017 |
Tavallisen lapsen kanssa on monin verroin helpompaa kuin erityislapsen kanssa, mutta siksi erityislapsi myös kasvattaa. On kuitenkin hankalaa, kun ihmiset eivät ymmärrä erityislapsia. Kokemuksia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Joku toimittajako siellä yrittää tehdä juttua?
Erikoinen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku toimittajako siellä yrittää tehdä juttua?
Ei ilmeisesti löytynyt tarpeeksi aiheita käynnissä olevista keskusteluista. Toimittajaksi pääsee näköjään kuka tahansa. Aiheet voi hakea nettikeskusteluista eikä tarvitse osata kirjoittaa. 😃
Ilmeisesti erityislasten vanhempia ei linjoilla ole. Vastaukset puhuvat omaa kieltään tilanteesta.
Mulla on sellainen kokemus, ettö hoidin sukulaisen "erityislasta" viikonlopun ja meillä meni tosi hyvin, minä nimittäin pidin lapselle kuria ja äitinsä ei.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi ymmärtää sinun lastasi? Vaikka se olisi erityinenkin, sen voi varmasti kouluttaa olemaan ihmisten ilmoilla ihmisiksi kun kerran koiratkin voi.
Tai jos lapsi on niin erityinen että koulutus ei onnistu, sen paikka EI ole ihmisten ilmoilla.
Onko sinun paikkasi ihmisten ilmoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi ymmärtää sinun lastasi? Vaikka se olisi erityinenkin, sen voi varmasti kouluttaa olemaan ihmisten ilmoilla ihmisiksi kun kerran koiratkin voi.
Tai jos lapsi on niin erityinen että koulutus ei onnistu, sen paikka EI ole ihmisten ilmoilla.
Kuinka tyhmä voi ihminen olla? Sinun paikkasi ei ole ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi ymmärtää sinun lastasi? Vaikka se olisi erityinenkin, sen voi varmasti kouluttaa olemaan ihmisten ilmoilla ihmisiksi kun kerran koiratkin voi.
Tai jos lapsi on niin erityinen että koulutus ei onnistu, sen paikka EI ole ihmisten ilmoilla.
Täällä on siis esitetty, että kehitysvammainen ei saa mennä yhtään kertaa elämässään vaikkapa Linnanmäelle, vaan hänen tulee pysyä kotona tai laitoksessa. Näinkö on? Entä jos kysymyksessä olisi oma lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kiinnostut lapsestasi, ellei siitä ole minulle haittaa.
Todellakin, minulta riittää erityislapsellesi tasan saman verran ymmärrystä kuin muillekin ihmisille. Sinun asiasi on opettaa ae tavoille, ettei ole haitaksi muille / koettele muiden kärsivällisyyttä.
Siirtolapuutarha-alueellamme on yhden perheen vajakkilapsi, joka jatkuvasti "ymmärtämättömyyttään" tekee kaikkea kivaa pikku källiä kuten lukitsee ihmisiä maakellariin. Aina pitää vaan ymmärtää, vaikka selkäsaunan paikka olisi ollut jo monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeasti autistinen siskoni saa välillä raivokohtauksia kun on esimerkiksi kaupassa eikä saa karkkia. Kun 18 vuotias heittäytyy kaupan lattialle huutamaan, katsovat ihmiset todella pahasti. Monesti on tultu ehdottamaan poliisin kutsumista paikalle. Onneksi tuohon on ajan myötä totuttu koko perhe.
Meillä erityinen lapsi, kuulovammainen. Ärsyttää ihmisten kysely miksi lapsi ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa vieläkään (3v) ja nythän hän kuulee kun on kojeet. No pimpeli pom eipä muuten kuule kojeillakaan kuten me normaalikuuloiset. Jos sattumalta kuuluu ääni jostain ja lapsi reagoi siihen ihmiset sitten tekevät diagnoosit, että no ainakin sen verran kuulee. Niin, selitä siinä sitten, että hänen kuulokäyränsä on riippumattomallia ja alenema kuulossa osuu puhetaajuuksille. Lapsi voi siis kuulla rasahduksia ja kolahduksia yms. Jostain syystä ihmiset olettavat kuulon liittyvän vain ja ainoastaan desibeleihin. Kojeilla saadaan nostettua vastetta, mutta se ei siltikään ole sama kuin meillä muilla.
Lapsi myös turhautuu helposti koska ei saa itseään tehty ymmärretyksi ja väärinkäsityksiä sattuu koko ajan. Näistä seuraa raivokohtauksia, joita ihmiset sitten päivittelevät.
Ihmiset myös kertovat totuutena faktoja, että nykyään kuulovamma ei ole mikään juttu koska laitteet ovat hyviä. Ei siitä onneksi ole niin paljon vaivaa. Onneksi nykyään otetaan erilaisuus huomioon. Wau, tekisi mieli pyytää tämmöinen ihminen meille päiväksi seuraamaan sitä, miten vaivatonta kuulovammaisen lapsen kanssa on. Kojeita pitää huoltaa päivittäin, pattereita vaihtaa, korvasta pitää ottaa parin kuukauden välein uudet mallikappaleet, väliletkuja vaihdettava, muistettava laittaa kuivuriin yöksi. Näiden lisäksi 3-vuotias repii ne korvistaan noin sata kertaa päivässä ja piilottaa niitä. Kesällä huomioitava se, että tuulisella säällä kojeet vinkuvat eli pitää muistaa laittaa panta tms. Syksyllä ja talvella on tietysti pipo suojaamassa. Uimaan kun mennään kojeet pitää ottaa pois, menepä uimaan kuulemattoman uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa.
Kotona pitää huomioida telkkarin lisälaitteet, erilaiset herätyskellot ja palovaroittimet sekä ovikellot. Akustiikan täytyy toimia kotona eli mattoja ja verhoja yms poistamaan kaikua. Induktiosilmukoita ja fm-laitteita.
Erilaisia käyntejä säännöllisesti sairaalassa, lääkäriä, puheterapeutti, psykologia, kuulontutkijoita ja kuntoutusohjaajaa. Erilaisia lippuja ja lappuja kelaan, kaupungille, vammaispalveluihin. Huh, onneksi kuulovammainen ole nykyään mikään iso juttu kun kuulolaitteet ovat nykyään niin hyviä!
Pärjätään hienosti, joskus vaan ärsyttää ihmisten tietämättömyys ja oletukset. Sekä se, että kerrotaan faktoja tyyliin "nyt hän kuulee kuin muut kun käyttää kojeita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeasti autistinen siskoni saa välillä raivokohtauksia kun on esimerkiksi kaupassa eikä saa karkkia. Kun 18 vuotias heittäytyy kaupan lattialle huutamaan, katsovat ihmiset todella pahasti. Monesti on tultu ehdottamaan poliisin kutsumista paikalle. Onneksi tuohon on ajan myötä totuttu koko perhe.
Kauheaa, mitä kärsimystä ihmisten lisääntymiskiima tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä erityinen lapsi, kuulovammainen. Ärsyttää ihmisten kysely miksi lapsi ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa vieläkään (3v) ja nythän hän kuulee kun on kojeet. No pimpeli pom eipä muuten kuule kojeillakaan kuten me normaalikuuloiset. Jos sattumalta kuuluu ääni jostain ja lapsi reagoi siihen ihmiset sitten tekevät diagnoosit, että no ainakin sen verran kuulee. Niin, selitä siinä sitten, että hänen kuulokäyränsä on riippumattomallia ja alenema kuulossa osuu puhetaajuuksille. Lapsi voi siis kuulla rasahduksia ja kolahduksia yms. Jostain syystä ihmiset olettavat kuulon liittyvän vain ja ainoastaan desibeleihin. Kojeilla saadaan nostettua vastetta, mutta se ei siltikään ole sama kuin meillä muilla.
Lapsi myös turhautuu helposti koska ei saa itseään tehty ymmärretyksi ja väärinkäsityksiä sattuu koko ajan. Näistä seuraa raivokohtauksia, joita ihmiset sitten päivittelevät.
Ihmiset myös kertovat totuutena faktoja, että nykyään kuulovamma ei ole mikään juttu koska laitteet ovat hyviä. Ei siitä onneksi ole niin paljon vaivaa. Onneksi nykyään otetaan erilaisuus huomioon. Wau, tekisi mieli pyytää tämmöinen ihminen meille päiväksi seuraamaan sitä, miten vaivatonta kuulovammaisen lapsen kanssa on. Kojeita pitää huoltaa päivittäin, pattereita vaihtaa, korvasta pitää ottaa parin kuukauden välein uudet mallikappaleet, väliletkuja vaihdettava, muistettava laittaa kuivuriin yöksi. Näiden lisäksi 3-vuotias repii ne korvistaan noin sata kertaa päivässä ja piilottaa niitä. Kesällä huomioitava se, että tuulisella säällä kojeet vinkuvat eli pitää muistaa laittaa panta tms. Syksyllä ja talvella on tietysti pipo suojaamassa. Uimaan kun mennään kojeet pitää ottaa pois, menepä uimaan kuulemattoman uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa.
Kotona pitää huomioida telkkarin lisälaitteet, erilaiset herätyskellot ja palovaroittimet sekä ovikellot. Akustiikan täytyy toimia kotona eli mattoja ja verhoja yms poistamaan kaikua. Induktiosilmukoita ja fm-laitteita.
Erilaisia käyntejä säännöllisesti sairaalassa, lääkäriä, puheterapeutti, psykologia, kuulontutkijoita ja kuntoutusohjaajaa. Erilaisia lippuja ja lappuja kelaan, kaupungille, vammaispalveluihin. Huh, onneksi kuulovammainen ole nykyään mikään iso juttu kun kuulolaitteet ovat nykyään niin hyviä!
Pärjätään hienosti, joskus vaan ärsyttää ihmisten tietämättömyys ja oletukset. Sekä se, että kerrotaan faktoja tyyliin "nyt hän kuulee kuin muut kun käyttää kojeita".
Onko implantteja ehdotettu? Tosin siinä vaiheessa kuulovamman täytyy olla tarpeeksi voimakas, jotta sisäkorvaistutteet otettaisiin harkintaan. Mutta kuulemma sen jälkeen, kun ihmiselle on sisäkorvaistutteet asennettu, alkaa monella uusi ja vähitellen paraneva elämä. eihän se aitoa kuuloa vastaa mutta on silti parempi kuin perinteisillä kuulolaitteilla saavutettava parannus, siis jos vamma on nimenomaan tarpeeksi vahva.
Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta vielä ei ole implantti ajankohtainen. En minä ole laitteita ikinä mihinkään kuivuriin laittanut. Letkujen vaihtamisessa on tosiaan oma hommansa ja korvakappaleet on uusittava aika ajoin. Lapsella tietysti eri juttu, kun kasvuvaihe on menossa ja korva muuttaa kaiken aikaa muotoaan; silloin tätä kaikkea on tehtävä useammin ja se saattaapi käydä hermoille aika ajjoin.
On mielenkiintoista, että lähitulevaisuudessa, ehkä jopa kymmenen vuoden kuluessa, sisäkorvan aistinsoluja saatetaan pystyä korjaamaan, kasvattamaan uudelleen. Nehän eivät normaalioloissa kerran tuhouduttuaan kasva uudelleen, mutta on kuulemma tehty tutkimuksia, joissa näitä karvasoluja on pystytty kasvattamaan. Siitä on tietysti valtava matka käytännön toteutuksille, mutta toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeasti autistinen siskoni saa välillä raivokohtauksia kun on esimerkiksi kaupassa eikä saa karkkia. Kun 18 vuotias heittäytyy kaupan lattialle huutamaan, katsovat ihmiset todella pahasti. Monesti on tultu ehdottamaan poliisin kutsumista paikalle. Onneksi tuohon on ajan myötä totuttu koko perhe.
Kauheaa, mitä kärsimystä ihmisten lisääntymiskiima tuottaa.
Noinko äitisi sinulle sanoi? :( Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.
Ei meidän arki ainakaan poikkea mitenkään "normaalien" arjesta, vaikka erityislapsi onkin.
Vammaistukia saadaan Kelasta mutta muuten on ihan tavallinen arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä erityinen lapsi, kuulovammainen. Ärsyttää ihmisten kysely miksi lapsi ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa vieläkään (3v) ja nythän hän kuulee kun on kojeet. No pimpeli pom eipä muuten kuule kojeillakaan kuten me normaalikuuloiset. Jos sattumalta kuuluu ääni jostain ja lapsi reagoi siihen ihmiset sitten tekevät diagnoosit, että no ainakin sen verran kuulee. Niin, selitä siinä sitten, että hänen kuulokäyränsä on riippumattomallia ja alenema kuulossa osuu puhetaajuuksille. Lapsi voi siis kuulla rasahduksia ja kolahduksia yms. Jostain syystä ihmiset olettavat kuulon liittyvän vain ja ainoastaan desibeleihin. Kojeilla saadaan nostettua vastetta, mutta se ei siltikään ole sama kuin meillä muilla.
Lapsi myös turhautuu helposti koska ei saa itseään tehty ymmärretyksi ja väärinkäsityksiä sattuu koko ajan. Näistä seuraa raivokohtauksia, joita ihmiset sitten päivittelevät.
Ihmiset myös kertovat totuutena faktoja, että nykyään kuulovamma ei ole mikään juttu koska laitteet ovat hyviä. Ei siitä onneksi ole niin paljon vaivaa. Onneksi nykyään otetaan erilaisuus huomioon. Wau, tekisi mieli pyytää tämmöinen ihminen meille päiväksi seuraamaan sitä, miten vaivatonta kuulovammaisen lapsen kanssa on. Kojeita pitää huoltaa päivittäin, pattereita vaihtaa, korvasta pitää ottaa parin kuukauden välein uudet mallikappaleet, väliletkuja vaihdettava, muistettava laittaa kuivuriin yöksi. Näiden lisäksi 3-vuotias repii ne korvistaan noin sata kertaa päivässä ja piilottaa niitä. Kesällä huomioitava se, että tuulisella säällä kojeet vinkuvat eli pitää muistaa laittaa panta tms. Syksyllä ja talvella on tietysti pipo suojaamassa. Uimaan kun mennään kojeet pitää ottaa pois, menepä uimaan kuulemattoman uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa.
Kotona pitää huomioida telkkarin lisälaitteet, erilaiset herätyskellot ja palovaroittimet sekä ovikellot. Akustiikan täytyy toimia kotona eli mattoja ja verhoja yms poistamaan kaikua. Induktiosilmukoita ja fm-laitteita.
Erilaisia käyntejä säännöllisesti sairaalassa, lääkäriä, puheterapeutti, psykologia, kuulontutkijoita ja kuntoutusohjaajaa. Erilaisia lippuja ja lappuja kelaan, kaupungille, vammaispalveluihin. Huh, onneksi kuulovammainen ole nykyään mikään iso juttu kun kuulolaitteet ovat nykyään niin hyviä!
Pärjätään hienosti, joskus vaan ärsyttää ihmisten tietämättömyys ja oletukset. Sekä se, että kerrotaan faktoja tyyliin "nyt hän kuulee kuin muut kun käyttää kojeita".
Onko implantteja ehdotettu? Tosin siinä vaiheessa kuulovamman täytyy olla tarpeeksi voimakas, jotta sisäkorvaistutteet otettaisiin harkintaan. Mutta kuulemma sen jälkeen, kun ihmiselle on sisäkorvaistutteet asennettu, alkaa monella uusi ja vähitellen paraneva elämä. eihän se aitoa kuuloa vastaa mutta on silti parempi kuin perinteisillä kuulolaitteilla saavutettava parannus, siis jos vamma on nimenomaan tarpeeksi vahva.
Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta vielä ei ole implantti ajankohtainen. En minä ole laitteita ikinä mihinkään kuivuriin laittanut. Letkujen vaihtamisessa on tosiaan oma hommansa ja korvakappaleet on uusittava aika ajoin. Lapsella tietysti eri juttu, kun kasvuvaihe on menossa ja korva muuttaa kaiken aikaa muotoaan; silloin tätä kaikkea on tehtävä useammin ja se saattaapi käydä hermoille aika ajjoin.
On mielenkiintoista, että lähitulevaisuudessa, ehkä jopa kymmenen vuoden kuluessa, sisäkorvan aistinsoluja saatetaan pystyä korjaamaan, kasvattamaan uudelleen. Nehän eivät normaalioloissa kerran tuhouduttuaan kasva uudelleen, mutta on kuulemma tehty tutkimuksia, joissa näitä karvasoluja on pystytty kasvattamaan. Siitä on tietysti valtava matka käytännön toteutuksille, mutta toivoa on.
Ei ole ehdotettu. Kuulovamman aste on vielä epäselvä koska noin pieneltä on mahdotonta saada tarkkaa tutkimusta. Nyt odotamme pääsyä nukutuksessa tehtävään tutkimukseen, jolloin tietenkin kuulovamman aste selviää lopullisesti. Nyt keskivaikeana hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä erityinen lapsi, kuulovammainen. Ärsyttää ihmisten kysely miksi lapsi ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa vieläkään (3v) ja nythän hän kuulee kun on kojeet. No pimpeli pom eipä muuten kuule kojeillakaan kuten me normaalikuuloiset. Jos sattumalta kuuluu ääni jostain ja lapsi reagoi siihen ihmiset sitten tekevät diagnoosit, että no ainakin sen verran kuulee. Niin, selitä siinä sitten, että hänen kuulokäyränsä on riippumattomallia ja alenema kuulossa osuu puhetaajuuksille. Lapsi voi siis kuulla rasahduksia ja kolahduksia yms. Jostain syystä ihmiset olettavat kuulon liittyvän vain ja ainoastaan desibeleihin. Kojeilla saadaan nostettua vastetta, mutta se ei siltikään ole sama kuin meillä muilla.
Lapsi myös turhautuu helposti koska ei saa itseään tehty ymmärretyksi ja väärinkäsityksiä sattuu koko ajan. Näistä seuraa raivokohtauksia, joita ihmiset sitten päivittelevät.
Ihmiset myös kertovat totuutena faktoja, että nykyään kuulovamma ei ole mikään juttu koska laitteet ovat hyviä. Ei siitä onneksi ole niin paljon vaivaa. Onneksi nykyään otetaan erilaisuus huomioon. Wau, tekisi mieli pyytää tämmöinen ihminen meille päiväksi seuraamaan sitä, miten vaivatonta kuulovammaisen lapsen kanssa on. Kojeita pitää huoltaa päivittäin, pattereita vaihtaa, korvasta pitää ottaa parin kuukauden välein uudet mallikappaleet, väliletkuja vaihdettava, muistettava laittaa kuivuriin yöksi. Näiden lisäksi 3-vuotias repii ne korvistaan noin sata kertaa päivässä ja piilottaa niitä. Kesällä huomioitava se, että tuulisella säällä kojeet vinkuvat eli pitää muistaa laittaa panta tms. Syksyllä ja talvella on tietysti pipo suojaamassa. Uimaan kun mennään kojeet pitää ottaa pois, menepä uimaan kuulemattoman uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa.
Kotona pitää huomioida telkkarin lisälaitteet, erilaiset herätyskellot ja palovaroittimet sekä ovikellot. Akustiikan täytyy toimia kotona eli mattoja ja verhoja yms poistamaan kaikua. Induktiosilmukoita ja fm-laitteita.
Erilaisia käyntejä säännöllisesti sairaalassa, lääkäriä, puheterapeutti, psykologia, kuulontutkijoita ja kuntoutusohjaajaa. Erilaisia lippuja ja lappuja kelaan, kaupungille, vammaispalveluihin. Huh, onneksi kuulovammainen ole nykyään mikään iso juttu kun kuulolaitteet ovat nykyään niin hyviä!
Pärjätään hienosti, joskus vaan ärsyttää ihmisten tietämättömyys ja oletukset. Sekä se, että kerrotaan faktoja tyyliin "nyt hän kuulee kuin muut kun käyttää kojeita".
Onko implantteja ehdotettu? Tosin siinä vaiheessa kuulovamman täytyy olla tarpeeksi voimakas, jotta sisäkorvaistutteet otettaisiin harkintaan. Mutta kuulemma sen jälkeen, kun ihmiselle on sisäkorvaistutteet asennettu, alkaa monella uusi ja vähitellen paraneva elämä. eihän se aitoa kuuloa vastaa mutta on silti parempi kuin perinteisillä kuulolaitteilla saavutettava parannus, siis jos vamma on nimenomaan tarpeeksi vahva.
Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta vielä ei ole implantti ajankohtainen. En minä ole laitteita ikinä mihinkään kuivuriin laittanut. Letkujen vaihtamisessa on tosiaan oma hommansa ja korvakappaleet on uusittava aika ajoin. Lapsella tietysti eri juttu, kun kasvuvaihe on menossa ja korva muuttaa kaiken aikaa muotoaan; silloin tätä kaikkea on tehtävä useammin ja se saattaapi käydä hermoille aika ajjoin.
On mielenkiintoista, että lähitulevaisuudessa, ehkä jopa kymmenen vuoden kuluessa, sisäkorvan aistinsoluja saatetaan pystyä korjaamaan, kasvattamaan uudelleen. Nehän eivät normaalioloissa kerran tuhouduttuaan kasva uudelleen, mutta on kuulemma tehty tutkimuksia, joissa näitä karvasoluja on pystytty kasvattamaan. Siitä on tietysti valtava matka käytännön toteutuksille, mutta toivoa on.
Kiva juttu, mutta oletko tietoinen, että osa kuulovammoista on aivoperäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä erityinen lapsi, kuulovammainen. Ärsyttää ihmisten kysely miksi lapsi ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa vieläkään (3v) ja nythän hän kuulee kun on kojeet. No pimpeli pom eipä muuten kuule kojeillakaan kuten me normaalikuuloiset. Jos sattumalta kuuluu ääni jostain ja lapsi reagoi siihen ihmiset sitten tekevät diagnoosit, että no ainakin sen verran kuulee. Niin, selitä siinä sitten, että hänen kuulokäyränsä on riippumattomallia ja alenema kuulossa osuu puhetaajuuksille. Lapsi voi siis kuulla rasahduksia ja kolahduksia yms. Jostain syystä ihmiset olettavat kuulon liittyvän vain ja ainoastaan desibeleihin. Kojeilla saadaan nostettua vastetta, mutta se ei siltikään ole sama kuin meillä muilla.
Lapsi myös turhautuu helposti koska ei saa itseään tehty ymmärretyksi ja väärinkäsityksiä sattuu koko ajan. Näistä seuraa raivokohtauksia, joita ihmiset sitten päivittelevät.
Ihmiset myös kertovat totuutena faktoja, että nykyään kuulovamma ei ole mikään juttu koska laitteet ovat hyviä. Ei siitä onneksi ole niin paljon vaivaa. Onneksi nykyään otetaan erilaisuus huomioon. Wau, tekisi mieli pyytää tämmöinen ihminen meille päiväksi seuraamaan sitä, miten vaivatonta kuulovammaisen lapsen kanssa on. Kojeita pitää huoltaa päivittäin, pattereita vaihtaa, korvasta pitää ottaa parin kuukauden välein uudet mallikappaleet, väliletkuja vaihdettava, muistettava laittaa kuivuriin yöksi. Näiden lisäksi 3-vuotias repii ne korvistaan noin sata kertaa päivässä ja piilottaa niitä. Kesällä huomioitava se, että tuulisella säällä kojeet vinkuvat eli pitää muistaa laittaa panta tms. Syksyllä ja talvella on tietysti pipo suojaamassa. Uimaan kun mennään kojeet pitää ottaa pois, menepä uimaan kuulemattoman uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa.
Kotona pitää huomioida telkkarin lisälaitteet, erilaiset herätyskellot ja palovaroittimet sekä ovikellot. Akustiikan täytyy toimia kotona eli mattoja ja verhoja yms poistamaan kaikua. Induktiosilmukoita ja fm-laitteita.
Erilaisia käyntejä säännöllisesti sairaalassa, lääkäriä, puheterapeutti, psykologia, kuulontutkijoita ja kuntoutusohjaajaa. Erilaisia lippuja ja lappuja kelaan, kaupungille, vammaispalveluihin. Huh, onneksi kuulovammainen ole nykyään mikään iso juttu kun kuulolaitteet ovat nykyään niin hyviä!
Pärjätään hienosti, joskus vaan ärsyttää ihmisten tietämättömyys ja oletukset. Sekä se, että kerrotaan faktoja tyyliin "nyt hän kuulee kuin muut kun käyttää kojeita".
Onko implantteja ehdotettu? Tosin siinä vaiheessa kuulovamman täytyy olla tarpeeksi voimakas, jotta sisäkorvaistutteet otettaisiin harkintaan. Mutta kuulemma sen jälkeen, kun ihmiselle on sisäkorvaistutteet asennettu, alkaa monella uusi ja vähitellen paraneva elämä. eihän se aitoa kuuloa vastaa mutta on silti parempi kuin perinteisillä kuulolaitteilla saavutettava parannus, siis jos vamma on nimenomaan tarpeeksi vahva.
Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta vielä ei ole implantti ajankohtainen. En minä ole laitteita ikinä mihinkään kuivuriin laittanut. Letkujen vaihtamisessa on tosiaan oma hommansa ja korvakappaleet on uusittava aika ajoin. Lapsella tietysti eri juttu, kun kasvuvaihe on menossa ja korva muuttaa kaiken aikaa muotoaan; silloin tätä kaikkea on tehtävä useammin ja se saattaapi käydä hermoille aika ajjoin.
On mielenkiintoista, että lähitulevaisuudessa, ehkä jopa kymmenen vuoden kuluessa, sisäkorvan aistinsoluja saatetaan pystyä korjaamaan, kasvattamaan uudelleen. Nehän eivät normaalioloissa kerran tuhouduttuaan kasva uudelleen, mutta on kuulemma tehty tutkimuksia, joissa näitä karvasoluja on pystytty kasvattamaan. Siitä on tietysti valtava matka käytännön toteutuksille, mutta toivoa on.
Kiva juttu, mutta oletko tietoinen, että osa kuulovammoista on aivoperäisiä?
Olen niistä jotain kuullut mutta en asiaa sen tarkemmin ymmärrä. On kuulemma olemassa aivorunkoimplantteja, joita käytetään, kun tavallinen sisäkorvaistute ei sovellu. Minulla ei silti ole aavistustakaan, mihin ne soveltuvat ja mihin eivät, olen vain lukenut jostain, että sellaisia on.
Joku toimittajako siellä yrittää tehdä juttua?