Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 23v nainen ja tulevaisuuden haaveeni poikkeaa melko paljon ns ''perinteisestä haaveesta''
23.07.2017 |
En halua tulevaisuudelta säännöllistä elämää, puolisoa, seksiä, lapsia eih.... 8-16 työ olisi suurin painajaiseni. En halua miesystävää enkä naimisiin, en myöskään halua lapsia. En myöskään ole ikinä pitänyt seksistä toisen kanssa, itseni kanssa kylläkin. :D
Eläimiä rakastan ja koiria tahtoisin itselleni kyllä, mutta koirat vaativat myös jonkin sortin säännöllisen elämän tottakai, joten nekin jää hankkimatta.
Opiskelen erästä alaa kyllä, jotta saan itselleni jonkun kunnon ammatin takataskuun, mutta haaveissani olisi tehdä jotain aivan muuta kuin sitä. Itse asiassa suunnittelen opiskelevani itselleni 2-3 ammattia, jotka eroavat valtavasti toisistaan ja ainakin 2/3 vie minut reissaamaan ympäri maailman.
Kaipaan seikkailua, matkustelua, uusia ihmisiä, uusia tuulia, epäsäännöllisyyttä, vastuuta vain itsestäni, mukavuutta.....
Kommentit (61)
Hienoa, että olet löytänyt sen oman juttusi. Onnea unelmiesi tavoitteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä, miten sukupolvi toisensa jälken kuvittelee, että tämä haave on jotenkin epäperinteinen tai erikoinen.
Noin on ajatellut lähes kaikki tuntemani sinun ikäiset. Yllättävän vähän aikaa eteenpäin, ja hups ne perinteiset perhe.elämäjutut ovat astuneet elämään. Moni aikoinaan puheissaan lennokas 30 vuotias , jolla jo 3 lasta, kieltää jyrkästi koskaan haaveilleensa mistään muusta.... eli niinpä niin...
T.43v N.
Miski minulle tulee tästä AP:n avauksesta mieleen J. Karjalaisen biisi Doris...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin on ajatellut lähes kaikki tuntemani sinun ikäiset. Yllättävän vähän aikaa eteenpäin, ja hups ne perinteiset perhe.elämäjutut ovat astuneet elämään. Moni aikoinaan puheissaan lennokas 30 vuotias , jolla jo 3 lasta, kieltää jyrkästi koskaan haaveilleensa mistään muusta.... eli niinpä niin...
T.43v N.
Jep :D minä 23 vuotiaana "muutan ulkomaille ja matkustelen ja biletän koko elämäni!! Te ette voi mua määrätä, en ikinä asetu AAA MÄ OOON VAPAAAA!" sitten 4 vuotta myöhemmin halusinkin vauvan ja omakotitalon.
Vierailija kirjoitti:
Noin on ajatellut lähes kaikki tuntemani sinun ikäiset. Yllättävän vähän aikaa eteenpäin, ja hups ne perinteiset perhe.elämäjutut ovat astuneet elämään. Moni aikoinaan puheissaan lennokas 30 vuotias , jolla jo 3 lasta, kieltää jyrkästi koskaan haaveilleensa mistään muusta.... eli niinpä niin...
T.43v N.
juuri näin. Olet 23v ja sinulla on 23- vuotiaan haaveet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että pystyy elämään itsensä kanssa, ja että kohtelee hyvin itseään ja muita ihmisiä. Ne puitteet ovat siinä oikeastaan sivuseikka. Elämässä tulee eteen erilaisia vaihtoehtoja, ja niistä pitää sitten tehdä valinnat. Lopputuloskin voi yllättää, eli aina ei saakaan mitä on luullut tilaavansa...
jep jep. Noin sen kuuluu mennäkin, vähän yli parikymppisenä tuo kuuluu kehitysvaiheeseen. Toteuta ihmeessä haaveitasi niin paljon kuin ehdit, ettei sitten aikuisena enää tarvitse haaveilla noita nuoruuden haaveita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mäkin olin kuin sä 23-veenä eli 20 vuotta sitten! Asuin ja opiskelin ulkomailla, vietin ihanaa sinkkuelämää, olin monissa eri työpaikoissa eikä ollut mikään aikomuskaan vakiintua millään tavalla. Hupsista, nyt on perhe, vakityö, pari akateemista tutkintoa. Kaiholla muistelen ihania nuoruusvuosia eli NAUTI! Olen myös nyt onnellinen, aika aikaansa kutakin. Jos ajattelet samoin edes 10-15 vuoden kuluttua, niin ehkä oletkin sitten "erilainen". Ihminen muuttuu niin paljon nimenomaan 20-30 ikävuosien välillä. Usko pois!
Kuulostaa hyvältä. Tsemppiä tulevaisuuteen! Jokainen viettäköön elämänsä kuten haluaa, ei ole oikeita tai vääriä tapoja. Toki kaikki lain sallimissa rajoissa toisia ihmisiä kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu haave! Juuri noin minäkin ajattelin: ei rivitalonpätkää, perheautoa eikä kultaista noutajaa vaan jännittävää elämää ympäri maailmaa. En halunnut edes poikaystäviin sitoutua pitkäksi aikaa... kunnes usean ulkomailla asutun vuoden jälkeen mieli muuttui. Rakastuin, vakiinnuin ja perustimme perheen. Mutta rivitaloa, perheautoa ja kultaista noutajaa ei edelleenkään ole 😊
Seikkailu ja 'mukavuus' eivät aina kulje käsi kädessä. Riippuu tietenkin mitä itse kukin seikkailulla tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihanalta ja sinun ikääsi tyypilliseltä.
Ongelmana saattaa olla se, että et saa työtä. Ammatin opiskeleminen ei tarkoita sitä, että saa sen alan työtä silloin kun haluaa ja voi säästää rahaa esim. matkusteluun. Jos tekee useampaa duunia, saattaa CV näyttää päämäärättömän ihmisen suunnalta työnantajan silmin.
Jos sinua kiinnostaa asiakaspalvelu etkä välitä isoista rahoista, saat todennäköisesti helposti töitä esim. baareissa ja ravintoiloissa isoissa kaupungeissa. Sillä voi mukavasti toteuttaa haavetta kokemuksista, seikkailuista ja matkustamisesta.
Mä muutin parikymppisenä ulkomaille, opiskelin, reissasin, tein erilaisia duuneja ja pidin hauskaa.
Kolmekymppisenä ura alkoi kiinnostaa joten panostin siihen, nelikymppisenä menin naimisiin ja perustin perheen. Nyt onnellisena kotiäitinä Lontoossa.
Aikansa kutakin mutta nuorena on helppoa seikkailla kun ei ole hankkinut lapsia, lemmikkejä tai muutakaan sitovaa. Go for it.
N48
Eli käytännössä olet erittäin normaali standardihaaveinesi. Nauti elämästäsi ja anna sen viedä!
Älä välitä lyttääjistä, olet oikeassa monin tavoin. Väitän silti saadakseen aikaa ylipäätään haaveiluun on kestettävä annos tylsyyttäkin, jota tavallinen arki on. Vuorotyö on jännempää mutta raskasta. Hoitoalallakin moni haki erikoisuutta ja pettyi todennäköisesti, asiakas kun on usein hankala ei ainakaan pönkitä unelmaa.
Juu samoin ja sama ikäkin. Aion kyllä opiskella kunnollisen ja hyväpalkkaisen ammatin, josta olen myös hyvin kiinnostunut. Siinä työajat voivat vaihdella ja sitä voi tehdä freelancerina. Sen avulla voi matkustaa ja voisin muuttaa johonkin toiseen maahan ja tehdä kyseistä työtä. Hyvän palkan avulla on vapaampi tekemään haluamiaan asioita muutenkin ja tämä työ on aika takuutyöllistäjä.
Toisaalta en väitä, etten lapsiakin saattaisi hankkia joskus aikojen päästä. En vain halua että jään sellaiseen loukkuun, jossa palkka on pieni, on vaikka työttömyyttä ja on kerta kaikkiaan jumissa huonossa tilanteessa lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä lyttääjistä, olet oikeassa monin tavoin. Väitän silti saadakseen aikaa ylipäätään haaveiluun on kestettävä annos tylsyyttäkin, jota tavallinen arki on. Vuorotyö on jännempää mutta raskasta. Hoitoalallakin moni haki erikoisuutta ja pettyi todennäköisesti, asiakas kun on usein hankala ei ainakaan pönkitä unelmaa.
Ei tässä mielestäni kukaan ole kummemmin lyttäämään lähtenyt. Kannustanut pikemminkin
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ihanalta :)