Lue keskustelun säännöt.
Ne jotka diagnosoivat itsellään psyykkisen sairauden
22.07.2017 |
Tunnen ihmisiä, jotka ovat diagnosoineet itsellään psyykkisen sairauden ja esiintyvät muille sitä sairautta sairastavana, mutta eivät kuitenkaan mene lääkäriin tutkittavaksi, hanki hoitoa tms. Mielestäni tämä ei ole oikein, esim. niitä kohtaan, jotka on oikeasti sairaita.
Tuttavani on diagnosoinut itsellään yleistyneen ahdistushäiriön ja ptsd:n ja puhuu lähes päivittäin sairauksistaan valittaen muista ihmisistä ja siitä kuinka he aiheuttavat hänelle näiden sairauksiensa oireita.
Jos hänelle sanoo, että mene lääkäriin ja terapiaan, hän vastaa, ettei hän saisi niistä apua, hän tuntee itsensä eikä saisi jostain terapiasta apua. "Diagnoosista ei ole mitään hyötyä, se on vain nimi ja koodi, mitä minä niillä teen?", hän sanoo vihaisesti. Ja valitus jatkuu.
Minun mielestäni hän ei välttämättä saisi diagnooseja ahdistushäiriöstä ja ptsd:stä, jos menisi tutkittavaksi. Minua ottaa päähän kuunnella jatkuvaa valitusta ja jos joku huomauttaa, että "et jaksaisi koko aika valittaa", hän sanoo olevansa sairas ja että huomauttaja on epäempaattinen kun sairaalle sanoo noin!
Tekisi mieli sanoa hänelle, etten kuuntele enää ollenkaan ennen kuin hän on mennyt lääkäriin ja saanut diagnoosin. Miksi hän kaataa kaikki ongelmansa muiden päälle eikä mene terapiaan purkamaan ahdistustaan?
Kommentit (18)
Koska kunnon hoitoa ei saa köyhänä. Tiesin monta kuukautta ennen hoitoon hakeutumista kärsiväni masennuksesta. Lääkäri vahvisti epäilyni ja siinä se. Ei mun olo parantunut yhtään sillä, että nyt on diagnoosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kunnon hoitoa ei saa köyhänä. Tiesin monta kuukautta ennen hoitoon hakeutumista kärsiväni masennuksesta. Lääkäri vahvisti epäilyni ja siinä se. Ei mun olo parantunut yhtään sillä, että nyt on diagnoosi
Mitä lääkitystä käytät? Sossu maksaa lääkityksen jos et tiennyt.
Kyllä minä ainakin tiesin mitä diagnooseja tulen saamaan kun kerron oireeni. Yhteensä 3. Kaikki meni oikein. Ja ei, ei hoito auttanut. Ei ne lääkärit kuule mitään yli-ihmisiä ole nekään. Sairauksien kuvaukset voi kuka tahansa lukea ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kunnon hoitoa ei saa köyhänä. Tiesin monta kuukautta ennen hoitoon hakeutumista kärsiväni masennuksesta. Lääkäri vahvisti epäilyni ja siinä se. Ei mun olo parantunut yhtään sillä, että nyt on diagnoosi
Mitä lääkitystä käytät? Sossu maksaa lääkityksen jos et tiennyt.
En mitään enää, kun kaikista oli vain haittaa. Sossu ei maksa lääkitystä, jos ei ole nostanut kaikkea opintolainaa
Nykyään on kovin muodikasta olla mielisairas. Se sitten johtaa just tähän että terveet ihmiset hakee huomiota niillä itse diagnosoiduilla sairauksilla ja kun ihmiset oppii siihen että kaikki valehtelee mielenterveydellisistä ongelmistaan ja liioittelee, niin ne joilla oikeasti on ongelmia jäävät ilman huomiota ja heitä vähätellään eikä uskota. Tiedän lähipiiristäni tapauksia joissa tämä on johtanut itsemurhaan. On tosi harmillista että monilla on niin huonot sosiaaliset kyvyt ettei sitä huomiota voisi saada jollain muulla kuin valehtelemalla ja kiukuttelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin tiesin mitä diagnooseja tulen saamaan kun kerron oireeni. Yhteensä 3. Kaikki meni oikein. Ja ei, ei hoito auttanut. Ei ne lääkärit kuule mitään yli-ihmisiä ole nekään. Sairauksien kuvaukset voi kuka tahansa lukea ihan itsekin.
Minä taas menin lääkäriin varmana, että saan tietyn diagnoosin, mutten saanut. Olin lukenut virallisen kuvauksen ja täytin mielestäni kaikki kriteerit, mutta en saanut diagnoosia koska olin ymmärtänyt ne väärin ja diagnoosiin olisi tarvittu voimakkaampi oireisto yms. Tämä vain tiedoksi itsediagnosoiduille. Nykyään en enää keskity "oireisiini" ja ne ovat jääneet elämässä taka-alalle. Ap:n tuttavan kannattaisi mennä ihan tutkimuksiin. Ehkä hän ei saa diagnoosia tai saattaa saada jonkun toisen diagnoosin, esim. huomionhakuinen persoonallisuushäiriö tai münchhausenin syndrooma tms.
Diagnosoin sinut: olet kaatopaikka. Voit hokea tätä kelle haluat. Voit toki mennä myös lekulle vahvistamaan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani väittää, että hänen ptsd:nsä johtuu hänen aiemmasta parisuhteestaan sairaan narsistimiehen kanssa. Minä tunsin hänen entisen miehensä eikä hän ollut tavallisesta poikkeavan itsekäs tms.
Tuttavani kertoi minulle vuosia sitten hänen viimeisestä ulkomaanreissustaan miehensä kanssa ja kuvaili yhtä tilannetta hotellihuoneessa näin: "Entinen mieheni haukkui että mekko ei sovi minulle ja aloin itkeä ja riitelimme koko illan". Myöhemmin tuttavani kertoi toisessa tilanteessa toisille ihmisille kyseisen reissun ja kyseisen illan tapahtumat näin: "Entinen mieheni haukkui minua sitten läskiksi monta tuntia". Kun tarinan kuuntelijat reagoivat kauhistellen ja myötätuntoisesti, tuttavani kertoili lisää: "Aloin itkeä ja siitä mies hermostui ja löi minua. Minulle tuli musta silmä. Kotiin palattuani kaikki kysyivät mistä musta silmä oli tullut ja keksin että kaaduin koska halusin suojella miestäni. Olen hyvä ihminen."
Näin tuttavani heti kun he olivat palanneet matkalta. Hänellä ei ollut mustaa silmää. Olen varma ettei mies ollut lyönyt häntä ja että he olivat vain riidelleet sanallisesti. Tuttavani ei kai muistanut, että hän oli aiemmin kertonut minulle eri version illan tapahtumista. Olin vain ihan hiljaa.
Mutta joo, tästä sitten tuttavallani puhkesi ptsd-traumahäiriö :D
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tarpeeksi muotitietoinen ap. Nykyään on tyylikästä harrastella mielenterveysongelmia.
Mielenterveysongelmat ovat muotia nykyään. Jokaisella muodikkaalla tytöllä on paniikkihäiriö, masennus tai vääristynyt kehonkuva, ja siitä muistetaan mainita ainakin parin minuutin välein. Mulla on valitettavasti "kaverina" tällaisia, eivätkä suostu hoitoon ja samalla vievät uskottavuuden oikeasti sairaita ihmisiltä. Äidilläni on paniikkihäiriö ja vierestä seuranneena voin sanoa, että kyllä se apu oikeasti sairaille kelpaisi, on sen verran kamalaa elää sen paniikin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi että ystävät ovat yksinkertaisesti peilejä: ystäviään katsomalla näkee monia erilaisia ongelmia jotka ovat kyllä jossain suhteessa niihin omiin ongelmiin, mutta suoraan peilaten? Ei se nyt niin yksinkertaista ole.
Itse hakeudun sellaisten ystävien seuraan jotka ovat kuten äitini saadakseni samanlaisen dynamiikan aikaiseksi kuin äitini ja isäni välillä on. Sitten ihmettelen miksi en saa tukea ja ymmärrystä, vaan ystävätkin päsmäröivät ja tietävät asiani paremmin.
Ystäväsi tapauksessa pistää silmään (no pun intended), ettei hän halua eikä yritä saada apua. Muutoin on kyllä ihan mahdollista tietää ennakkoon, mitä diagnooseja on tulossa. Hyvä vain, että ihmisillä on terveysasioista asiallisempia ennakkokäsityksiä kuin takavuosikymmeninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin tiesin mitä diagnooseja tulen saamaan kun kerron oireeni. Yhteensä 3. Kaikki meni oikein. Ja ei, ei hoito auttanut. Ei ne lääkärit kuule mitään yli-ihmisiä ole nekään. Sairauksien kuvaukset voi kuka tahansa lukea ihan itsekin.
Minä taas menin lääkäriin varmana, että saan tietyn diagnoosin, mutten saanut. Olin lukenut virallisen kuvauksen ja täytin mielestäni kaikki kriteerit, mutta en saanut diagnoosia koska olin ymmärtänyt ne väärin ja diagnoosiin olisi tarvittu voimakkaampi oireisto yms. Tämä vain tiedoksi itsediagnosoiduille. Nykyään en enää keskity "oireisiini" ja ne ovat jääneet elämässä taka-alalle. Ap:n tuttavan kannattaisi mennä ihan tutkimuksiin. Ehkä hän ei saa diagnoosia tai saattaa saada jonkun toisen diagnoosin, esim. huomionhakuinen persoonallisuushäiriö tai münchhausenin syndrooma tms.
Kyllä lääkäritkin voivat diagnosoida väärin tai jättää huomaamatta tiettyjä asioita vaikka ne kuuluisi hiomata. Edelleenkään, lääkärit eivät ole yli-ihmisiä ja ihan samat asiat voi kuka tahansa lukea mihin heidän tietämyksensä perustuu.
Minä olen diagnosoinnut itselläni paniikkihäiriön, kaikki oireet täsmäävät, joten en pelkästään sen toteamiseen lääkäriä kaivannut.
Vaivan luonteen tajuaminen auttoikin pääsemään siitä lopulta eroon, kun tajusin sen olevan korvien välissä ja en olekaan oikeasti pyörtymässä joka kauppareissulla tai saamassa jotain sairaskohtausta. Pikkuhiljaa lopetin näiden paniikkitilanteiden pakoilun, opin tunnistamaan milloin kohtaus oli tulossa ja keksin keinoja miten saan ajatukset muualle. Nykyään kohtauksia tulee onneksi vain muutama vuodessa ja ne ovat lievempiä.
Monet mt-"ongelmat" diagnosoidaan itsearviointina, että toisaalta niiden itsediagnosointi on ihan yhtä validilla kuin lääkärinkin tekemä arvio ( sairaudet kuten psykoosi, kaksisuuntaisen sekä vakavan masennus poislukien) . Ja joka puolellahan aina hoetaan, etteivät mt-ongelmat näy mitenkään päällepäin.
Te molemmat olette ainakin valittajia. Ystäväsi valittaa sinulle ja sinä valitat tänne.
Kuulostaapa ahdistavalta tyypiltä! Sano sille vaikka just noin kuin sanoit sanovasi.