Lässytys kumppanin kanssa
Kaikki eivät tätä tee mutta yllättävän moni. Olen vaan miettinyt miksi?
Me kuulutaan niihin pariskuntiin jotka jotenkin "lässyttää" toisilleen. Vähän kuin lapsen tai eläimen kanssa juttelisi. En nyt tarkoita mitään "voi pieni kun olet söpö", vaan ihan normaalit käyn keittämässä kahvia, käydäänkö nyt siellä kaupassa, vois ottaa päikkärit jne puhutaan sellaisella ärsyttävällä äänellä. Se vituttaa välillä mm siksi että kun itse välillä sanon jonkun asian normaalisti kuten sanoisin kelle vaan, mies voi luulla että olen suuttunut tms. Ihan naurettavaa. Tietääkö kukaan mistä tällainen rasittava lässytys johtuu? Muusta kuin idioottimaisuudesta.
Niin ja emme ole 15- vuotiaita vaan viisikymppisiä...
Kommentit (9)
Lässytys on rakkautta parhaimmillaan. T. Rakkautta 40 v jälkeenkin
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te ikinä normaalisti?
Puhutaan toki, tärkeistä ja vakavemmista asioista ja työstä ja lapsista, eikä nyt kauppalistaa toiselle sentään lässyttäen luetella mutta sellainen kahdenkeskinen oleminen on hyvin usein sellaista "lässyttämistä". Vaikea nyt kuvailla tarkkaan mutta sillä tavalla emme muille ihmisille keskustele. Paitsi ehkä niille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te ikinä normaalisti?
Puhutaan toki, tärkeistä ja vakavemmista asioista ja työstä ja lapsista, eikä nyt kauppalistaa toiselle sentään lässyttäen luetella mutta sellainen kahdenkeskinen oleminen on hyvin usein sellaista "lässyttämistä". Vaikea nyt kuvailla tarkkaan mutta sillä tavalla emme muille ihmisille keskustele. Paitsi ehkä niille lapsille.
Meillä on samaa. Se ei ole ehkä lässytystä, mutta sellainen oma puhetapa, joka olisi jonkun ulkopuolisen kanssa tosi luonnottoman kuuloista. Joskus huomaan että teen sitä ja pakottaudun puhumaan normaalisti. En tiedä mistä se sai alkunsa, enkä tiedä miten siitä pääsee eroon?
1
Vierailija kirjoitti:
Lässytys on rakkautta parhaimmillaan. T. Rakkautta 40 v jälkeenkin
Tämän kirjoitit nyt niin oikeaan aikaan. Ei ole paras mahdollinen päivä ja tämä ihan oikeasti lohdutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te ikinä normaalisti?
Puhutaan toki, tärkeistä ja vakavemmista asioista ja työstä ja lapsista, eikä nyt kauppalistaa toiselle sentään lässyttäen luetella mutta sellainen kahdenkeskinen oleminen on hyvin usein sellaista "lässyttämistä". Vaikea nyt kuvailla tarkkaan mutta sillä tavalla emme muille ihmisille keskustele. Paitsi ehkä niille lapsille.
Meillä on samaa. Se ei ole ehkä lässytystä, mutta sellainen oma puhetapa, joka olisi jonkun ulkopuolisen kanssa tosi luonnottoman kuuloista. Joskus huomaan että teen sitä ja pakottaudun puhumaan normaalisti. En tiedä mistä se sai alkunsa, enkä tiedä miten siitä pääsee eroon?
1
Tarkoitetaan varmaan samaa asiaa:) juurikin omanlainen puhetapa, ehkä lässytys vähän turhan kärjistetty sanavalinta. Ei tosiaan kenenkään toisen (ainakaan aikuisen) kanssa olisi luonnollista.
Taitaa ärsyttää taas naisen mieltä ihan turhanpäiväinen asia kiukkupäivänä. Kai se on hyvä asia, ja joku sellainen oma juttu josta toinen ehkä oikeastikin voi lukea onko asiat ok vai ei.
Mielestäni tuo kertoo parisuhteessa toisesta välittämisestä ja on hieno juttu.
Toisaalta olen huomannut, että jotkut vanhusten parissa työskentelevät lässyttävät vanhuksille ja monesti nämä ovat juuri niitä joita ei vanhuksen hyvinvointi todellisuudessa paljoa kiinnosta.
Se on hellittelypuhetta.
Kuuluu läheisyyteen!
Kiitos vastauksista<3 Näitä hetkiä kun tämä palsta ei tunnu sotatantereelta vaan siltä kuin olisi soittanut parhaalle ystävälle ;)
Puhutteko te ikinä normaalisti?