Onko kotiäitiydestä realistista haaveilla?

Tsemppiä, kuulostaa kivalta. Toivottavasti onnistuu. Kannattaa kuitenkin loppupeleissä olla nihilisti ja taata oma toimeentulonsa mahdollisen eron tms varalta. Koulutus kannattaa vaikka jäisitkin kotiin.

Itse arvostan kotiäitejä, vaikka se ei omaa elämäntilannettani kosketakkaan.

Voit haaveilla ja toteuttaakin sen jos löydät sopivan miehen eli sellaisen, jolla varma työpaikka ja joka on valmis tekemään vaikka kahtakin työtä elättääkseen perheen. Lisäksi niin sinun kuin miehesi kannattaa säästää ainakin talletustilille tai mielellään jopa osakkeisiin että on kotiäitiysvaiheeseen lisävaroja tai osakkeista lisätuloja. Aika riskin otat kuitenkin, jos miehesi sattuu olemaan vaikka väkivaltainen, joutuu työttömäksi tai jättää sinut niin aika tyhjän päällä olet/olette, lisäksi eläketurvasi jää ihan olemattomaksi. Varmasti tulet kohtaamaan moitteita ratkaisustasi, teetpä millaisen ratkaisun hyvänsä, ratkaisu ja vastuu on kuitenkin sinun ja miehesi. Varmasti kun oikein mietit niin löydät jonkin alan, joka sinua kiinnostaa. Olet vaan vielä niin nuori ja todennäköisesti tuollaisesta kotoilija perheestä niin mieleesi ei tule muuta.

Tee ensin lapsi ja mieti sitten:) Lastenhoito on tosiaan TYÖTÄ,vaikka omia ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, kuulostaa kivalta. Toivottavasti onnistuu. Kannattaa kuitenkin loppupeleissä olla nihilisti ja taata oma toimeentulonsa mahdollisen eron tms varalta. Koulutus kannattaa vaikka jäisitkin kotiin.

Itse arvostan kotiäitejä, vaikka se ei omaa elämäntilannettani kosketakkaan.

Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja työkokemusta löytyy jo jonkun verran, sitä ehtii tulla varmasti lisääkin ennen kuin lapsia alan hankkimaan. 

Realistista siinä missä muutkin tulevaisuudensuunnitelmat.

Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja ehdin jo työelämäänkin opiskelujen jälkeen, mutta huomasin jo pian ettei minua ole tehty heräämään aamulla seitsemältä seuraavaa 40 vuotta. Liukuma kotiin kävi sinänsä sujuvasti kun saimme ensimmäisen lapsen ollessani 26-vuotias. Jäin äitiyslomalle, jonka jälkeen soitin töihin etten ole enää tulossa. Puhuimme tästä miehen kanssa eikä hänellä ei ollut mitään vastaan.

Haaveilen myöhemmin ehkä aloittavani jonkin oman puodin pitämisen tai vastaavaa, mutta perinteisiin palkkatöihin minua ei ole luotu. Nyt lapsi on jo sen verran iso, että omaa aikaa jää mukavasti ja aion nauttia siitä ainakin lapsen alakouluajan.

Tietenkään kukaan ei voi luvata sinulle miestä, jolle järjestely on mahdollinen tai jolle se sopii. Ihan niin kuin kukaan ei voi luvata sinulle työpaikkaakaan saatuasi tutkinnon kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Realistista siinä missä muutkin tulevaisuudensuunnitelmat.

Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja ehdin jo työelämäänkin opiskelujen jälkeen, mutta huomasin jo pian ettei minua ole tehty heräämään aamulla seitsemältä seuraavaa 40 vuotta. Liukuma kotiin kävi sinänsä sujuvasti kun saimme ensimmäisen lapsen ollessani 26-vuotias. Jäin äitiyslomalle, jonka jälkeen soitin töihin etten ole enää tulossa. Puhuimme tästä miehen kanssa eikä hänellä ei ollut mitään vastaan.

Haaveilen myöhemmin ehkä aloittavani jonkin oman puodin pitämisen tai vastaavaa, mutta perinteisiin palkkatöihin minua ei ole luotu. Nyt lapsi on jo sen verran iso, että omaa aikaa jää mukavasti ja aion nauttia siitä ainakin lapsen alakouluajan.

Tietenkään kukaan ei voi luvata sinulle miestä, jolle järjestely on mahdollinen tai jolle se sopii. Ihan niin kuin kukaan ei voi luvata sinulle työpaikkaakaan saatuasi tutkinnon kokoon.

Olet kotona ja sulla on yksi lapsi?!

Vierailija kirjoitti:

Voit haaveilla ja toteuttaakin sen jos löydät sopivan miehen eli sellaisen, jolla varma työpaikka ja joka on valmis tekemään vaikka kahtakin työtä elättääkseen perheen. Lisäksi niin sinun kuin miehesi kannattaa säästää ainakin talletustilille tai mielellään jopa osakkeisiin että on kotiäitiysvaiheeseen lisävaroja tai osakkeista lisätuloja. Aika riskin otat kuitenkin, jos miehesi sattuu olemaan vaikka väkivaltainen, joutuu työttömäksi tai jättää sinut niin aika tyhjän päällä olet/olette, lisäksi eläketurvasi jää ihan olemattomaksi. Varmasti tulet kohtaamaan moitteita ratkaisustasi, teetpä millaisen ratkaisun hyvänsä, ratkaisu ja vastuu on kuitenkin sinun ja miehesi. Varmasti kun oikein mietit niin löydät jonkin alan, joka sinua kiinnostaa. Olet vaan vielä niin nuori ja todennäköisesti tuollaisesta kotoilija perheestä niin mieleesi ei tule muuta.

Opiskelen tällä hetkellä alaa, joka kiinnostaa jonkun verran, mutta kotiäitiys tuntuu silti kiinnostavammalta ja enemmän siltä omalta jutulta. En tule ns. kotoilijaperheestä vaan olin töissäkäyvän yksinhuoltajaäidin lapsi.

Ei haaveilusi kovin realistiselta kuulosta mutta kysymykseen voiko kotiäitiydestä olla realistisia haaveita vastaan kyllä voi.

Onnistuu jos miehellä on hyväpalkkainen työ ja itsellä ei suuria vaatimuksia elämälle (toki lasten hoitokin on ihan tärkeää).eikä välitä muiden odotuksista (eipä niillä väliä olekaan?)

Koulutettu ja tienaava mies haaviin niin onnistuu.

Jos hankit varakkaan miehen joka haluaa elättää sinua loppuelämän. Muuten kotiäitiys on kituuttamista pidemmän päälle. Lastenkin menot kasvavat kun ikää tulee lisää. Teini on aika kallis.

Ja mitäs kokemusta sinulle on 20-vuotiaana opiskelijana ehtinyt kertyä työelämästä niin paljon, että tiedät varmasti, ettei se ole sinun juttusi?

Sanoisin myös, ettei sinulla ole mitään käsitystä myöskään lasten- ja kodinhoidosta.

Voi olla, että sinulla on just nyt vähän huono päivä kesätöissä ja haaveilet siitä, miten ihanaa olisi koko loppuelämä olla vaan kotona hoitamassa lapsia mutta voin kertoa, että todellisuudessa aika harva nainen sitä lopulta jaksaa. Mutta ei muuta kuin yrittämään!

Kai se realistista on.

Muiden mieliksi ei kannata elämäänsä elää, joten sitä sinun on turha miettiä miten yleisö tuollaiseen suhtautuu.

Olen vielä jonkin matkaa alle 30v mies ja itselläni on toiveissa löytää ns. taidenainen. Sellainen hienostunut, kultturelli ja lähtöisin sivistysperheestä. Häntä ei kiinnostaisi työnteko, joten käytännössä eläisimme minun tuloillani. Vaimoni saattaisi maalata kotimme yläkerrassa sijaitsevassa ateljeessaan ja kiertäisi maailman taidenäyttelyissä. Hän ei missään nimessä olisi materialisti, mutta edellyttäisi toki tiettyä tasokkuutta. Hienostuneella tavalla. Hänellehän se olisi jo lapsuudenkodista itsestäänselvyys, että perheen miehellä on rahaa. Mistä se tulee ja paljonko sitä ekstaktisti on, se ei häntä niin kiinnostaisi - pitkästyttävää.