Miten pääsee yli siitä kun rattijuoppo vammautti oman lapsen pysyvästi?

Eikö kenellekään ole käynyt noin?

Voi ei! :( Toihan on hirveä tilanne. Hurjasti voimia sulle ja perheelle.

Ei ole kokemusta. Vain että naapuri on jostain syystä toista vuotta ilman korttia. Myöntää, että ajoi kännissä, mutta vain kymmenen metrin verran, kun siirsi autoa. Enpä ihan usko.  Alhaista porukkaa päihteissään ajelevat. Murhasta se tuomion haku pitäisi aina lähteä, ei mitään alennuksia päihteiden käytöstä.

Saatteko mitään terapia apua?

Njaaa, mä varmaan ajaisin sen yli joka vammautti lapseni. "Ai kato oho, mut hups mun kännykästä on akku loppu, ootellaan tässä, jos joku ohikulkija tulis apuun.. Mul ois tässä tää haarukka millä voisin tökkii sua silmään odotellessa..."

Vierailija kirjoitti:

Miettisin miksi lapseni ei katso ympärilleen.

Nyt osu ja uppos! Pistää raivostuttamaan tuollainen ihmislima!

Mitäs sitten jos se lapsi kulkee kavereineen pitkän matkaa autoteistä kävelytiellä? Auto tulee takaapäin satasta ja oho, miksei sulla ollut silmiä takaraivossa.

Lapsuudessani kaksi luokkakaveria halvaannutettiin noin rattijuopon toimesta.

Se saatanan jätkä ajo vielä päin kerrostaloa siitä ja niin juoksi kotiinsa karkuun. Saatiin samantien kiinni. En muista mitä sai, muttei paljoa. Kun seuraavana kesänä se jätkä taas ajeli kännissä kylillä, kun nää kaksi vielä makasi sairaalassa.

Olisipas idioottimaista ajaa sen juopon yli. Sitten olisi pyörätuolissa istuvalta pennulta viety vielä vanhempikin.

Ja juopon elämä ei jatku "normaalisti". Ei todellakaan voi tykätä elämästään, jos on ajanut lapsen yli ja vielä ajanut kännissä.

Ap, teidän tulee vaan jatkaa elämäänne ja olkaa kiitollisia että se on vielä elossa se teidän ipananne. Iloitkaa vaikka siitä, ja kyllä pyörätuolissakin voi tehdä vaikka mitä. Sellasta sattuu. Life is hard and then you die.

Tajuamalla, että vihan ja katkeruuden kantaminen ei vahingoita ketään muuta kuin sua itseäsi

Jos tuntuu ettei asiasta pääse yli ja se haittaa normaalia elämää, niin kannattaa hakea keskusteluapua esim. terveyskeskuksen kautta tai jos kirkkoasiat ei ole vieraita niin seurakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Njaaa, mä varmaan ajaisin sen yli joka vammautti lapseni. "Ai kato oho, mut hups mun kännykästä on akku loppu, ootellaan tässä, jos joku ohikulkija tulis apuun.. Mul ois tässä tää haarukka millä voisin tökkii sua silmään odotellessa..."

Näitä on helppo huudella kun ei ihan aikuisten oikeasti ole sattunnut omalle kohdalle. Tottakai toi on niin kamala tilanne että tämä tuntuis oikeuden mukaselta ratkasulta mutta tuskin kovin realistinen neuvo ap:lle.

Pyytäisin jotain alamaailman kaiffaria lyömään siltä tyypiltä molemmat polvet paskaks. Ei tarttis kertoa terveisiä keneltäkään, riittää että itse tietää, että sekin tulee istumaan pyörätuolissa lopun ikänsä. Tuon verran moraaliton minä ainakin olisin oman lapseni kohdalla..niin toivottu hän on. Ja pystyisin nukkumaan yöni rauhallisemmin heti, kun saisi oman käden oikeuden toteutumaan.

Voimia paljon sinne <3

Itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta. Voin vain kuvitella tuskasi tunteen.

Valitettavaa on, että paljon on tapauksia, jotka ovat epäoikeudenmukaisia. Tilannetta ei kukaan voi muuttaa , mutta voisiko ammattiauttajan kanssa puhuminen edes pienen verran helpottaa elämääsi?

Tuollainen ihminen, joka ei koe minkäänlaista häpeää tai syyllisyyttä on mielestäni ala-arvoinen ihminen vailla ymmärrystä ,joka ansaitsee vihan .Jos tällaisella ihmisellä on edes hiukan myötätuntoa näin jälkeenpäin, niin ajattele asia niin, että viha muilta ihmisiltä hänen ympärillään on yksi rangaistus, josta hän ei pääse pakenemaan. Toisaalta, vaikka viha on tällaisessa tapauksessa luonnollista ja ihan syystä oikee,niin mieti kuitenkin, onko se ihmissielu sen arvoinen, että kärsit hänen takia vihasta koko loppuelämän? Pieni viha ei ole pahaksi, mutta iso sellainen pilaa oman elämäsi ilonkin. Mieti näitä asioita :)

Niin ja tuohon ylläolevaan kommenttiin lisään vielä, että älä välitä näistä ilkeistä kommenteista. Jätä ne ihan omaan arvoon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin miksi lapseni ei katso ympärilleen.

Nyt osu ja uppos! Pistää raivostuttamaan tuollainen ihmislima!

Mitäs sitten jos se lapsi kulkee kavereineen pitkän matkaa autoteistä kävelytiellä? Auto tulee takaapäin satasta ja oho, miksei sulla ollut silmiä takaraivossa.

Lapsuudessani kaksi luokkakaveria halvaannutettiin noin rattijuopon toimesta.

Se saatanan jätkä ajo vielä päin kerrostaloa siitä ja niin juoksi kotiinsa karkuun. Saatiin samantien kiinni. En muista mitä sai, muttei paljoa. Kun seuraavana kesänä se jätkä taas ajeli kännissä kylillä, kun nää kaksi vielä makasi sairaalassa.

Miksi satasta ajavaa autoa ei kuule? Jotain varovaisuutta kannatta olla. Opetan lapseni myös lukitsemaan oven.

9 keskenmenoa kirjoitti:

Pyytäisin jotain alamaailman kaiffaria lyömään siltä tyypiltä molemmat polvet paskaks. Ei tarttis kertoa terveisiä keneltäkään, riittää että itse tietää, että sekin tulee istumaan pyörätuolissa lopun ikänsä. Tuon verran moraaliton minä ainakin olisin oman lapseni kohdalla..niin toivottu hän on. Ja pystyisin nukkumaan yöni rauhallisemmin heti, kun saisi oman käden oikeuden toteutumaan.

Rattijuopon ongelma on henkinen ja he tarvitsevat apua. Ei kukaan "alamaailman kaiffari" käy kenenkään polvia rikkomassa, koska joku lapsi juoksi tielle pokemonin perässä.

Elämä ei ole oikeudenmukaista. Hyville ihmiselle tapahtuu pahoja asioita. Lapsi olisi voinut kuolla, ja silloin elämänne olisi vielä paljon pahempaa.

Voi ei!

Minun tyttäreni sai (vain!) ehdollista vankeutta rattijuopumuksesta. Onneksi ei ajanut kenenkään päälle. 

Vihaan rattijuoppoja, mutta pakkohan minun on vain elää ja rakastaa tytärtäni. Ihan kamalaa, olen tosi pahoillani tilanteestasi. Niin pahoillani, mutta:

älä ikinä anna anteeksi! Älä anna ikinä anteeksi, koska ei teiltä käsittääkseni ole anteeksi pyydettykään. Minusta on kamalaa, että edes törkeästä rattijuopumuksesta ei passiteta vankilaan, eikä mitään leikkipelleilyä jollain ehdollisella vankeustuomiolla.

Sydämeeni koskee: se rattijuoppo olisi voinut ihan hyvin olla minun tyttäreni! 

Se rattijuoppo makselee lopun ikäänsä korvauksia tuolle vammautuneelle. Vakuutusyhtiö vaatii rahat siltä.

Minun lapseni on vammautunut suojatieonnettomuudessa, päälle ajaja ei tosin ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Kuinka äskettäin tämä on tapahtunut? Omalta kohdaltani aika on muuttanut omaa näkökulmaani koko asiaan. Kuulostaa siltä, että olisi hyvä käydä keskustelemassa asiassa jonkun kanssa ja purkaa omia ajatuksia. Viha ja katkeruus kannattaa käydä läpi. Itse en ole alun jälkeen oikeastaan tapahtumaa enää miettinyt enkä uhraa ajatusta tekijälle, hän on minulle merkityksetön ja rangaistukseksi riittää, että hän joutuu tekonsa kanssa elämään. Olen suunnannut ajatukseni lapseeni ja miten voin taata hänellä hyvän  ja onnellisen arjen. Joskus kyllä itken hänen vammautumista ja  murehdin miten vamma vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa.     

Kysymyksesi on hyvin haastava ja pistää hiljaiseksi. Yritän kuitenkin vastata jotain. Me sieluina valitsemme oman polkumme täällä. Kaikella on jokin isompi tarkoitus, vaikka sitä voi olla vaikea nähdä. Keskity rakkauteen.

Hakeudu vertaisryhmiin, joista saat tukea. Kirjoita vaikka Pekka Hyysalolle, jonka henkinen kantti vammautumisen jälkeen on kunnioitusta herättävä. (Tiedän, Hyysalo ei vammautunut rattijuopon takia, mutta se ei ole pääpointti, vaan tilanteesta selviytyminen).

Hei ap, 

Itselleni tuli heti mieleen, että vertaistuesta voisi olla apua. Muistin lukeneeni lehtijutun nuoresta tytöstä, joka loukkaantui pahasti auto-onnettomuudessa ja vammautui pysyvästi. Perhe asuu Joensuun seudulla. Äidin blogin löysin nopeasti googlaamalla: https://marikamette.vuodatus.net/

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.