Kyllä Suomi oli sitten mukava maa 50-luvulla

Tämä on lainaus erään 50-luvulla lapsuutensa eläneen säveltäjän kirjasta:

Leirin ohjelmaan kuului vierailu Vaalijalan vajaamielislaitoksessa. Meitä kuljetettiin ympäri taloa, pitkin kolkkoja käytäviä. Tuntui kuin olisimme eläintarhassa. Näimme sairaita lapsia, aikuisia, vanhuksia, raivoavia, epämuodostuneita, rivoja, itkeviä ja huutavia potilaita pienissä häkeissä, joissa oli kalterit. Onneksi kaikki ovet oli lukittu hyvin. Me pienet pelokkaat pojat olimme yleisö tässä näytelmässä, jonka aikuiset olivat suuressa viisaudessaan ohjanneet. Se todella toimi niin kuin oli tarkoitettu. Me itkimme. Poistuimme hiljaisina linja-autoon. Kukaan ei sanonut sanaakaan.

Oli ilta, kun palasimme leirikeskukseen. Meidät laskettiin ulos bussista ja käskettiin seisomaan riviin. Meille sanottiin, että vaikka nyt on jo ilta, saa jokainen juosta rinnettä ylös metsään ja huutaa armoa Jumalalta. Saa polvistua ja rukoilla ja huutaa Jumalalle kiitollisuutta siitä, että me emme ole sellaisia kuin nuo, jotka näimme häkeissään, vaan me olemme terveitä. Jumala ymmärtää meitä ja ottaa meidät lapsikseen, jos me huudamme. Monet polvistuivat ja huusivat Jumalaa. Kukaan ei uskaltanut jäädä seisomaan ohjaajien eteen. Pelotti, että siitä saisi rangaistuksen.

En osannut kertoa leiristä vanhemmilleni. "Siellä oli ihan kivaa", sanoin. Kaikki hymyilivät.