Minun ja lasten adhd, illalla mies itki että on ihan rikki ja ettei tiedä miten kauan enää jaksaa ...

Ristiriitainen tilanne miehellä. Toisaalta on hankkinut lapset vastuulleen, toisaalta joskus on vain pakko pelastaa itsensä. Eipä käy kateeksi joutua tekemään tuota päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen tilanne miehellä. Toisaalta on hankkinut lapset vastuulleen, toisaalta joskus on vain pakko pelastaa itsensä. Eipä käy kateeksi joutua tekemään tuota päätöstä.

Olen ehdottanut eroa pariinkin kertaan, mies ei halua "mähän rakastan sua!"

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hemmetin pahalta! Minä teen minkä pystyn, mutta ikävä mies on se joka maksaa laskut ja siivoaa ja tekee ruokaa... Saatan saada keittiön pöydän pyyhityksi tai eteisen imuroiduksi ja sekin tuntuu valtavalta ponnistukselta! Ajatukset harhailevat ja hommat jäävät helposti kesken. Esimerkiksi näin: Laitan pyykkejä kuivumaan, ovikello soi, käyn ovella, minun tulee jano, vettä juodessa päätän lakata varpaan kynnet- puolet pyykeistä jäävät märkinä koneeseen. YRITÄN, yritän niitä että pää on räjähtää mutta parempaan en pysty :(

Lääkitys on ja se auttaa vähän, muttei mikään pilleri vie tätä sairautta pois.

Vaikka adhd perityy, on huono säkä että se tuli molemmille tyttärilleni :( Esikoinen on ADD, yliherkkä ja helposti itsensä hysteriaan lietsova, pelokas. Esim. uimarannalle emme voi mennä, koska tyttö pelkää kaloja ja vesikirppuja. Jos kaveri menee syömään ja tyttö jää pihalle odottamaan, 10 min myöhemmin on tyttö eteisessä itkemässä ettei hänellä ole yhtään kaveria " ei se Emma tuuu!" " kulta, Emma syö ja tulee" "no mikä sillä KESTÄÄÄÄÄ?! "

Tytöllä on ollut kovia vatsakipuja, joihin ei löydetty selitystä ja uskon niiden johtuvan stressistä. Välillä huutaa äänensä pois.

nuorempi tyttö taas on selvä ADHD, ei jaksa tehdä mitään loppuun eikä keskittyä mihinkään. Katsoo leffaa, juoksee piirtämään, jättää piirtämisen kesken ja menee ulos, tulee sisälle ja haluaa toisen leffan... Pienempänä sai pahoja raivareita ja koska on fyysisesti vahva, oli monesti henkisesti ja fyysisesti paskana koettaessani rauhoitella. Nyt onneksi raivarit näyttävät jääneen pois.

Kummallakaan tytöllä ei ole eikä virallista diagnoosia eikä lääkitystä, esikoisen kohdalla tutkimusta harkittiin muttei sitten katsottu tarpeelliseksi. Kumpikin kahlannut läpi toimintaterapiat ja puheterapiat, esikoinen aloitti koulun mukautetussa pienryhmässä ja nuoremmalla on tod.näk. sama edessä!

Itse sain diagnoosin aikuisena, itse asiassa vasta 3v sitten. Mies kokee kai tulleensa petetyksi, vaikken itsekään tiennyt.. Tokihan mies huomasi jo suhteemme alussa että olen hajamielinen tuuliviiri, muttei tajunnut miten iso ja vakava asia on kyseessä.

Millainen olit lapsena? Oliko silloin jo merkkejä adhd:stä?

Mä oon lapsena ollut rauhallinen, tykkäsin kirjoista ja lukemisesta, enkä ollut yhtään adhd:n tyyppinen tapaus. Nyt aikuisiällä oon aika samanlainen kuin sä. Voiko adhd tulla tosiaan vasta akiuisiällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen tilanne miehellä. Toisaalta on hankkinut lapset vastuulleen, toisaalta joskus on vain pakko pelastaa itsensä. Eipä käy kateeksi joutua tekemään tuota päätöstä.

Olen ehdottanut eroa pariinkin kertaan, mies ei halua "mähän rakastan sua!"

Ap

Kuten sanoin, päätös on varmaan vaikea. Voi joutua menemään romahduksen tai uuden rakkauden kautta. 

Kiva kun siirsit hyvät geenisi eteenpäin. Mukava elämä edessä lapsilla. Ja kuten sanoit, niin mikään pillerihän ei sitä täysin fiksaa. Joten kiitos sinulle!

Meillä melkein sama tilanne, tosin ilman lapsia. Pelkään että mies ei enää kestä minua ja jättää. En kyllä meinaa itsekään kestää itseäni. Minullakin on lääkitys, sen ansiosta pystyn käymään töissä ja jopa opiskelemaan, mutta arki on silti yhtä kaaosta ja sähellystä.

Pyrkikää perheenä johonkin sopeutumisvalmennuskurssille tai -leirille.

Oletteko käyneet adhd parisuhde-sopparilla? Sieltä voisi saada jotain eväitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen tilanne miehellä. Toisaalta on hankkinut lapset vastuulleen, toisaalta joskus on vain pakko pelastaa itsensä. Eipä käy kateeksi joutua tekemään tuota päätöstä.

Olen ehdottanut eroa pariinkin kertaan, mies ei halua "mähän rakastan sua!"

Ap

...kaiken se kestää, mutta mt-ongelmat voivat olla ylivoimainen asia.

No onko sinulla itsellä lääkitystä ja jonkinlaista arjen ohjausta? Et kai voi antaa asioiden vain ajelehtia päivästä toiseen ja jättää koko rumban miehen vastuulle? Onko lapsille mahdollista saada vaikka tukiperhetoiminta, jossa voisivat välillä olla vaikka viikonloppuja ja te keskittyisitte silloin vaikka yhdessä kodin kuntoon laittamiseen, kävisitte isommat ostokset, kävisitte kahdestaan vaikka elokuvissa tai ulkoilemassa ja puhuisitte asioita selville.

Selkeä päivärytmi ja tehtävälistat sinulle ja lapsille. Adhd -ihminen voi olla luova ja aikaansaava, kun energian kanavoi oikealla tavalla. Sille säikylle lapselle rutiinit ja aikataulut tuo arkeen turvaa ja ennakoitavuutta ja hän oppii itsekin hallitsemaan elämänsä tapahtumia.

Menkää ihmeessä koko perheellä johonkin sopeutumisvalmennusleirille, jossa annetaan hyödyllisiä neuvoja ja malleja arjesta selviytymiseen.

Hoida itsesi nyt vastuullisen aikuisen elämään. Adhd ei voi olla tekosyy, jolla sinä lipeät kaikesta vastuusta. Se on asia, jota sinun kuuluu hallita ja valjastaa sen hyödyt käyttöön mutta sen ei saa antaa hallita sinun tai perheen elämää. Itsekuria voi ja pitää oppia, vaikka adhd onkin.

Olisiko mahdollista kokeilla toista lääkettä? Tai säätää nykyisen annostusta? Arkeen on mietittävä selkeä rytmi ja miten sitä tuetaan. Rajat on rakkautta ja ADHD niitä rajoja koettelee ns. normaalia enemmän. Auttaisiko kotitöihin ym. selkeä lista mitä tehdään ja missä järjestyksessä? Asia kerrallaan pieninä paloina. Laatisitte miehen kanssa sen yhdessä ja sitä noudatettaisin. ADHD on haaste monessa asiassa, mutta se ei saa olla tekosyy, jonka takana voi ongelmia piilotella.

No nyt pitää vaan ryhdistäytyä. Ei riitä se pelkkä yrittäminen, pitää tehdä. Ja joo, olen ADD itsekin ja tiedän että on välillä vaikeaa. Itseltänikin vaatii älyttömän suurta ponnistelua kodinhoito ja huushollaus - mutta onnistuu se kyllä, ja olen jopa onnistunut kauniin ja hienon kodin rakentamaan.

En edes yritä listata kaikkea oleellista yhteen viestiin, mutta tässä muutama ajatus:

1) ADD-ihmisen kannattaa tehdä kotityöt ajastimen kanssa. Laitat keittiöajastimen tai kännykän ajastukseen 30 minuuttia, ja teet sen ajan kotitöitä. Sitten kun on tauko saat huokaista ja juoda vettä ja lakata kynnet - et aiemmin. Ethän sinä koulussakaan tunnilta päässyt kynsiä lakkaamaan, ja ihan samaa päättäväisyyttä nyt tähänkin. Jos puoli tuntia on liikaa niin sitten 20, 15 tai 10 min. Ja päivään sitten tarvittava määrä kotityötuokioita. Lopettaa saa vasta kun häläri soi, et esim. vastaa saapuviin puheluihin tänä aikana.

2) Kaikki aina miniprojekteina, jotka teet kerralla alusta loppuun. Miniprojektiosuutena voi olla vaikka tuo 30 minuuttia jotain.

3) Joka päivälle teet tehtävälapun, vaikka tarramuistilapulle. Siihen kirjoitat kolmesta viiteen sinä päivänä tehtävää asiaa, ei enempää. Viivaat yli kun jotain on tehty. Jos lappu usein hukkuu niin sen voi tehdä kännykkään..

4) Vähennä kodin tavaramäärää. Addeilla on aina ihan hirveän paljon tavaraa. Tarkoitan että 50 % tavaravähennys on sellainen ehdoton minimimäärä ja helposti alakanttiin. Tähän kannattaa pyytää apua ja tehdä miniprojekteina tyyliin kaksi hyllyä päivässä.

Sinä todellakin pystyt ja kykenet. Varmasti se tekeminen vaatii hirvittävän paljon enemmän kuin "tavikselta", mutta todellakin pystyt siihen. Sairautta ei saa käyttää tekosyynä. Sinä itse kuitenkin lopulta valitset, lakkaatko kynnet vai teetkö jotain tarpeellista - ei se sinun sairautesi.

Mulla ja lapsilla samoja "oireita". Ihan normaalia ihmisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hemmetin pahalta! Minä teen minkä pystyn, mutta ikävä mies on se joka maksaa laskut ja siivoaa ja tekee ruokaa... Saatan saada keittiön pöydän pyyhityksi tai eteisen imuroiduksi ja sekin tuntuu valtavalta ponnistukselta! Ajatukset harhailevat ja hommat jäävät helposti kesken. Esimerkiksi näin: Laitan pyykkejä kuivumaan, ovikello soi, käyn ovella, minun tulee jano, vettä juodessa päätän lakata varpaan kynnet- puolet pyykeistä jäävät märkinä koneeseen. YRITÄN, yritän niitä että pää on räjähtää mutta parempaan en pysty :(

Lääkitys on ja se auttaa vähän, muttei mikään pilleri vie tätä sairautta pois.

Vaikka adhd perityy, on huono säkä että se tuli molemmille tyttärilleni :( Esikoinen on ADD, yliherkkä ja helposti itsensä hysteriaan lietsova, pelokas. Esim. uimarannalle emme voi mennä, koska tyttö pelkää kaloja ja vesikirppuja. Jos kaveri menee syömään ja tyttö jää pihalle odottamaan, 10 min myöhemmin on tyttö eteisessä itkemässä ettei hänellä ole yhtään kaveria " ei se Emma tuuu!" " kulta, Emma syö ja tulee" "no mikä sillä KESTÄÄÄÄÄ?! "

Tytöllä on ollut kovia vatsakipuja, joihin ei löydetty selitystä ja uskon niiden johtuvan stressistä. Välillä huutaa äänensä pois.

nuorempi tyttö taas on selvä ADHD, ei jaksa tehdä mitään loppuun eikä keskittyä mihinkään. Katsoo leffaa, juoksee piirtämään, jättää piirtämisen kesken ja menee ulos, tulee sisälle ja haluaa toisen leffan... Pienempänä sai pahoja raivareita ja koska on fyysisesti vahva, oli monesti henkisesti ja fyysisesti paskana koettaessani rauhoitella. Nyt onneksi raivarit näyttävät jääneen pois.

Kummallakaan tytöllä ei ole eikä virallista diagnoosia eikä lääkitystä, esikoisen kohdalla tutkimusta harkittiin muttei sitten katsottu tarpeelliseksi. Kumpikin kahlannut läpi toimintaterapiat ja puheterapiat, esikoinen aloitti koulun mukautetussa pienryhmässä ja nuoremmalla on tod.näk. sama edessä!

Itse sain diagnoosin aikuisena, itse asiassa vasta 3v sitten. Mies kokee kai tulleensa petetyksi, vaikken itsekään tiennyt.. Tokihan mies huomasi jo suhteemme alussa että olen hajamielinen tuuliviiri, muttei tajunnut miten iso ja vakava asia on kyseessä.

Millainen olit lapsena? Oliko silloin jo merkkejä adhd:stä?

Mä oon lapsena ollut rauhallinen, tykkäsin kirjoista ja lukemisesta, enkä ollut yhtään adhd:n tyyppinen tapaus. Nyt aikuisiällä oon aika samanlainen kuin sä. Voiko adhd tulla tosiaan vasta akiuisiällä?

ADHD ei tule aikuisiässä vaan on "ominaisuutena" ihan lapsesta saakka. On olemassa myös ADD eli ADHD ilman ylivilkkautta, mutta sekin on olemassa ihan lapsesta lähtien. Hajamielisyys ja kykenemättömyys tehdä asioita loppuun ovat suhteellisen yleisiä oireita ja myös muiden sairauksien oireita, mm. masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Miesparka, toivottavasti uskaltaa erota, paska rasti kun akka ja pennut samaa maata ja akka vielä lietsoo pentuja pahempaan. Osin asennekysymys tuokin sairaus, mutta olet päättänyt haluta olla sellainen kuin olet.

Näin. En kyllä lisääntyisi henkilön kanssa, jota ei edes huvita ottaa vastuuta käytöksestään vaan laittaa sen sairauden piikkiin.

Toivottavasti mies osaa päättää onko tukena vai ei. Sellainen "puoliksi mukana roikkuminen" ja valittaminen ei edesauta kenenkään hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

No nyt pitää vaan ryhdistäytyä. Ei riitä se pelkkä yrittäminen, pitää tehdä. Ja joo, olen ADD itsekin ja tiedän että on välillä vaikeaa. Itseltänikin vaatii älyttömän suurta ponnistelua kodinhoito ja huushollaus - mutta onnistuu se kyllä, ja olen jopa onnistunut kauniin ja hienon kodin rakentamaan.

En edes yritä listata kaikkea oleellista yhteen viestiin, mutta tässä muutama ajatus:

1) ADD-ihmisen kannattaa tehdä kotityöt ajastimen kanssa. Laitat keittiöajastimen tai kännykän ajastukseen 30 minuuttia, ja teet sen ajan kotitöitä. Sitten kun on tauko saat huokaista ja juoda vettä ja lakata kynnet - et aiemmin. Ethän sinä koulussakaan tunnilta päässyt kynsiä lakkaamaan, ja ihan samaa päättäväisyyttä nyt tähänkin. Jos puoli tuntia on liikaa niin sitten 20, 15 tai 10 min. Ja päivään sitten tarvittava määrä kotityötuokioita. Lopettaa saa vasta kun häläri soi, et esim. vastaa saapuviin puheluihin tänä aikana.

2) Kaikki aina miniprojekteina, jotka teet kerralla alusta loppuun. Miniprojektiosuutena voi olla vaikka tuo 30 minuuttia jotain.

3) Joka päivälle teet tehtävälapun, vaikka tarramuistilapulle. Siihen kirjoitat kolmesta viiteen sinä päivänä tehtävää asiaa, ei enempää. Viivaat yli kun jotain on tehty. Jos lappu usein hukkuu niin sen voi tehdä kännykkään..

4) Vähennä kodin tavaramäärää. Addeilla on aina ihan hirveän paljon tavaraa. Tarkoitan että 50 % tavaravähennys on sellainen ehdoton minimimäärä ja helposti alakanttiin. Tähän kannattaa pyytää apua ja tehdä miniprojekteina tyyliin kaksi hyllyä päivässä.

Sinä todellakin pystyt ja kykenet. Varmasti se tekeminen vaatii hirvittävän paljon enemmän kuin "tavikselta", mutta todellakin pystyt siihen. Sairautta ei saa käyttää tekosyynä. Sinä itse kuitenkin lopulta valitset, lakkaatko kynnet vai teetkö jotain tarpeellista - ei se sinun sairautesi.

Ei kyllä edes kannata neuvoa näitä joilla ADD on otsaan kaiverrettu tekosyy. Kyllähän se nyt on selvä, että perheenäidin on kivempaa lakkailla niitä kynsiään ja suorittaa muuta järetöntä ja kivaa hömppää, kuin tehdä tylsiä kotitöitä. Miehen kannattaisikin lähteä. Koittaisi vähän elämän realiteettia mammallekin.

Kohtalotoveri täällä. Minulla ja lapsillaon adhd/add, tosin näyttää siltä että myös miehellä on piirteitä samasta ominaisuudesta. Peukutin ketjussa tulleita hyviä vinkkejä siitä, miten arjen saa toimimaan. Tarvitsette apua parisuhteen toimimiseen! Jo mainittu sopetumisvalmennusleiri voi olla hyvä, asiaa tunteva pariterapeuttitms. Omalta hoitotaholta ja adhd-liitosta saa varmasti tietoa ja apua. Minun täytyy myös se tehdä, ajastimen kanssa vaikka kun muuten lykkääntyy 😊

Niin ia tärkeää olisi saadamiehelle omakin terapia, jossa käsitellä omia tu teitaan ja jaksamistaan. Vai ajaisiko pariterapia asian? Riippuu ihmisestä. Perheneu olan kautta voi päästä ilmaiseen tai halpaan pariterapiaan, toihn koskee koko perhettä ja sen yhdessä pysymistä.

Kyllä se on laiskuus kotitöiden tekemiseen,kun kynsien lakkaus on silloin mielessä.