Työryhmä pyrkii selvittämään pitääkö isovanhemmille taata laillinen oikeustavata lapsenlapsia

Näköjään pitää muuttaa Ruotsiin jos laki tulee voimaan. Miten voi suojella lasta manipuloivilta isovanhemmilta, jos on pakkojärjestää tapaamisia?

Kuullostaa mielestäni aivan järkyttävältä ehdotukselta. Itselläni on ihanat isovanhemmat, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Suurimmassa osassa tapauksia olisi sekä lasten että isovanhempien etu, että välit säilyisivät ja he tuntisivat toisensa ja olisivat tekemisissä. Siis Periaatteessa hyvä tavoite. Mutta jos tapaamiset eivät luonnostaan suju ja ne jotenkin oikeusteitse järjestetään, äärimmillään jonain valvottuina tapaamisina, onko se enää lapsen etu ja luontevaa kanssakäymistä. Lisäksi on tapauksia, joissa on lapsen etu saada olla tapaamatta isovanhempaa. Jos vanhempi on vaikkapa hyväksikäyttänyt lastaan, pitääkö tämän vielä suostua siihenkin, että sama vanhempi saa tavata lapsen lasta? On tapauksia, joissa lapsi on ihan perustelluista syistä katkaissut välit vaikkapa narsistisiin vanhempiin, joten kuulostaisi aika kamalalta joutua vielä taistelemaan omankin lapsen puolesta.

Tässä puhutaan isovanhempien oikeuksista. Missä ovat lapsen oikeudet? Jos isovanhempaa ei kiinnosta tavata lapsen lapsia, voiko lapsen lapsi hakea tapaamisoikeutta oikeudesta? Voidaanko isovanhempi velvoittaa tapaamaan lasten lapsia?

Jos on riitaisa ero ja vanhemmat taistelevat tapaamisista oikeudessa, kuulostaisi aika kamalalta lapsen kannalta, että soppaan tulisi pahimmillaan neljä eri (eronnutta) isovanhempaa ja olisi siis pahimmillaan kuusi tahoa, joiden kanssa pitäisi tapaamisia sopia. Olisiko se lapsen edun mukaista?

Kenelläkään ei pitäisi olla lain mukaan velvollisuutta tavata toista ihmistä.

Minä olen katkaissut välit äitiini. Ja hän käyttäisi tasan tämänkin mahdollisuuden häiriköidä elämääni. Läpeensä paha.

Jotenkin aavistan, että lapsen äiti velvoitetaan pitämään yhteyttä lapsen isän sukuun, kun mies ei "ehdi" tai "jaksa".

Vierailija kirjoitti:

Minä olen katkaissut välit äitiini. Ja hän käyttäisi tasan tämänkin mahdollisuuden häiriköidä elämääni. Läpeensä paha.

Varmasti moni käyttäytyisi kuten äitsi joten kiitos ei lakiuudistukselle.

Yleensä joka asiassa oikeudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia. Ehdotetussa mallissa isovanhemmilla ei olisi mitään velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia. Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsista ja elättää ja kasvattaa heidät, joten on luontevaa, että he myös päättävät lasten asioista ja siitä, keitä tavataan ja keitä ei.

Lapsen edun mukaistahan olisi että muuttuvissa elämäntilanteissa suhteet lapselle läheisiin ihmisiin säilyisivät. Mitä jos se oikeasti läheinen ihminen onkin vaikka kummitäti, vanhemman sisko tai veli tai kuka tahansa muu ei-biologinen sukulainen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen edun mukaistahan olisi että muuttuvissa elämäntilanteissa suhteet lapselle läheisiin ihmisiin säilyisivät. Mitä jos se oikeasti läheinen ihminen onkin vaikka kummitäti, vanhemman sisko tai veli tai kuka tahansa muu ei-biologinen sukulainen?

Niin. Se läheisyyskin on niin subjektiivista. Onko esim isoäiti oikeasti läheinen muuta kuin kuvitelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen katkaissut välit äitiini. Ja hän käyttäisi tasan tämänkin mahdollisuuden häiriköidä elämääni. Läpeensä paha.

Mutta sieltä sinäkin olet kuitenkin ulos putkahtanut. :)

Niin se on, ettei tällaisia asioita pitäisi säädellä laeilla. Kyllä ns. maalaisjärki ja käytännön tilanteet saavat riittää. Laki on täysin turha tässä asiassa.

Jos vanhemmat ja lapset asuvat Helsingissä ja toiset isovanhemmat Rovaniemellä ja toiset Tukholmassa, niin kuinka usein katsotaan, että lasten ja isovanhempien on kohtuullista tavata? Jos puhutaan pienistä lapsista, jotka eivät yksin matkusta mihinkään, ovatko vanhemmat velvollisia järjestämään tapaamiset ja kuka kustantaa matkat? Ovatko silloin vanhemmatkin velvollisia matkustamaan? Yltääkö tämä laki myös ulkomaille, jos isovanhemmat eivät asu Suomessa? Kun ulkomaille matkustamiseen tarvitaan kummankin vanhemman lupa, voiko oikeus kumota sen, jos toinen vanhempi ei lupaa anna?

Yleisellä tasolla kannatan sitä, että lapset saavat tutustua isovanhempiinsa, mutta tässä asiassa on liian monta hankalaa tekijää matkassa. Kaikki mummot ja papat eivät ole niitä pullantuoksuisia mato-ongelle viejiä. Osalla valitettavasti on alkoholiongelmaa, narsistisia piirteitä, hyväksikäyttötaustaa, välinpitämättömyyttä omien lasten siuhteen jne. En kannata lakia, se tulee joidenkin yksilöiden kohdalla kohtamaan aivan hullunkurisiin tilanteisiin ja turhiin oikeudenkäynteihin.

Siis pitäisikö lapset todella jättää eroon vanhemmistaan ilman vanhempien suostumusta? Eihän se voi niin olla.