Varattu nainen ihastui minuun, suutelimme, vietimme paljon aikaa yhdessä, halailimme

Seksiä emme ehtineet harrastaa. Tuon lähemmäs rakkautta en ole koskaan päässyt, enkä usko että koskaan tulen pääsemäänkään. Tuo nainen ei varmasti ikipäivänävoisiedeskuvitellamitenonnellinen olin jo pelkästään siitä hetkestä kun sain pitää häntä kädestä kiinni.. kun sain muutaman kerran kömpiä hänen viereensä, laittaa käden ympärille ja olla aivan lähellä.. asioita, jotka ovat normaalille ihmiselle varmasti arkipäivää.. itse sain maistaa pienen pienen palasen tuota onnea.. voi miten ihanalta se tuntuikaan.. olin aina niin surullinen, haluan perheen, lapsia. Nuo pienet hetket tuon naisen kanssa antoivat toivoa. Olin niin onnellinen etten voinutedeskuvitella. Vaikka hän olikin varattu, ja tiesin että mitään sen suurempaa ei varmaan tule ikinä tapahtumaan, siltikin, olin niin onnellinen hänen seurassaan. Minä, 28 vuotias mies, joka on aina ollut yksin. Nyt aivan ihana, kaunis nainen ihastui minuun. Aivan sanoin kuvailematon tunne. Nyt se kaikki on poissa, ei enää suudelmaa, ei halausta.. ei tuon naisen lämpöä kehoani vasten.. nyt tiedän mitä on olla surullinen..

Ehkä tässä maailmassajoidenkin vain kuuluu olla yksin? Ehkä jokainen meistä ei ansaitse onnea.. surullista.. no,ehkäseuraavan kerran sitten 56vuotiaanatapaan yhtä ihanan naisen...

En ikinä tule unohtamaan tuon naisen hymyä, hänen silmiään, miten ne loistivat aina kun me näimme.. oih.. ne silmät..enolekoko elämäni aikana nähnyt mitään niin kaunista, vieläkin voin nähdä ne kun laitan silmäni kiinni ja oikein kovasti ajattelen.. olen niin surullinen, kun tiedän, että kohta en enää muista sitäkään millaiset ne olivat..enenäämuistasitä miltä hänen kehonsa tuntui kehoani vasten.. en sitä miten ihanan oehmeät hänen hiuksensa oli kun niitä silittelin, en sitä, miten onnellinen olin pelkästään siitäkun hieroin hänen hartioitaan.. jäljelle jää vain tyhjyys.. ei jää enää mitään mistäpitää kiinni.. tyhjyys, ja pelko siitä, että tulen elämään lopun elämääni yksin..ja että suurin haaveeni, joka sekin siis on tavalliselle ihmiselle perusasia.. jää minulta saavuttamatta.. se miten näkisi oman lapsensa kasvavan..miten ihaniahetkiäolisi kun voisiopettaaasioitahänelle.. miten ihana olisi iltaisin käpertyä oman rakkaan vaimonsa kainaloon..

Koskaan pelko yksin jäämisestä ei ole ollut näin suuri..

En ole naisellemillään tavalla vihainen tai katkera siitä että hän valitsi miehensä.. ymmärrän täysin hänen päätöksensä.. on vain kamala tunne päästä noin lähelle onnea ja sen jälkeen nähdä miten se onni valuu pikkuhiljaa sormien lävitse, ilman että sitä voisi millään tavalla estää..on tuskaisaanähdäsenpienen onnen kipinän kuolevan hiljaa.. on tuskaisaaettäon sydän täynnärakkautta, muttei ketään kenelle se rakkaus antaa.. tätä yksinäisyys merkitsee itselle.. ystävillä, kavereilla, niilläeiteemitäänjoseioleketään ketä rakastaa.. ystävätkin haihtuvat, menevät naimisiin, saavat lapsia.. harvoin he haluavat enää viettää aikaa yksin elävän ihmisen kanssa..

Nyt mietin, olisiko ollut vain parempi etten olisi ikinä tuntenutkaan tuota naista.. ennen häntä olin aina surullinen, toki sitä kukaan ei tiennyt, tai nähnyt... Olin aina hymyilevä, naurava oma itseni.. sisimmässäni pidin sen surun.. piilottanut sydämeni kaukaisimpaan nurkkaan.. olin jo alkanut hyväksyä sen että en ikinä tule löytämään rakkautta.. nyt sain palan onnea.. ja taas se pieni kipinä elää, että löytäisin onnen.. kamalaa jos joudun taas kokemaan sen tuskan kun tuo kipinä hiipuu päivä päivältä. :(

Tiedän, että on paljon yksinäisempiä ihmisiä kuin minä.. ihmisiä,joilla ei ole ystäviä, jotka eivätpääse edestuota hetken onnea tuntemaan.. ymmärrän teitä.. tällä hetkellä vain koen olevani yksinäisempi kuin koskaan ennen..