Ero hyvästä suhteesta - vai onko suhde hyvä...

Olen ollut naimisissa mukavan miehen kanssa 5 vuotta.
Alussa kaikki oli ihanaa ja mukavaa.
Nyt mies lähinnä vaan on pahalla tuulella ja miltei kaikki keskustelut hänen kanssaan päätyvät siihen, että pahoitan mieleni. Hän ei halua ottaa mihinkään kantaa (ihan sama hänen mielestään) ja kaikki on huonosti, hän vain äkäilee ja raivoaa ihan mitättömän pienistä asioista.
Hän ei halua matkustella, jo ruokakaupassa käynti kanssani on välillä hänelle liikaa.
Itse taas tahtoisin matkustella vaikka ympäri maailmaa.

Tämä on johtanut siihen, että minulla on oma elämäni, ja hänellä omansa. Seksiä meillä ei ole ollut ainakaan puoleen vuoteen.

Minusta tuntuu, että olen mieluummin yksinäni, kuin hänen kanssaan.
Olen miettinyt eroa. Nykyään miltei päivittäin.
Onko väärin erota ns. hyvästä suhteesta - missä kaikki on päällisin puolin ok? Raha- ja työasiat kunnossa.

Lisäksi on lapsikysymys. Hänellä on lapsi edellisestä suhteestaan, minulla ei ole lapsia.
Hän ei voi enää saada lapsia (vasektomia edellisen suhteen aikana).
Tämä oli aiemmin minulle ok - en tuntenut tarvetta olla äiti.
Nyt eroa miettiessäni mieleeni on hiipinyt tämäkin asia - entä jos... Vielä olisi aikaa perheen perustamisellekin.
Toki jos sopiva mies löytyy :)

Välillä olen miltei 100% varma että haluan erota - välillä taas ajattelen että olen aivan idiootti edes miettiessäni tällaista, ja että minun pitäisi tyytyä siihen miten asiat nyt ovat. Ahdistaa ja tekisi mieli painua peiton alle pakoon ajatuksia.