Miten selvisit raskauspahoinvoinnista?

Jaa-a... Hyvä kysymys. Jotenkin kai koitin vain kestää tunnista tuntiin ja päivästä toiseen. Mulla oli se etu, että työni oli sellaista, että tein pitkiä päiviä, miksi mulla oli usein vapaita ja tein muutenkin lyhyempää työviikkoa, niin työpäiviä oli vain 2-3 päivänä viikossa. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä pitänyt hakea suosiolla sairaslomaa silloin, eikä sinnitellä töissä.

Eihän sulla ole mitään kutinoita missään? Esim. Kämmenissä, jalkapohjissa, mahassa, rintakehässä? Joskus kova pahoinvointi voi olla varhainen oire raskaushepatoosista (eli hepatogestoosista).

Tein abortin.

Ei ehkä vastaus, jota hait, mutta toimi minulla.

Lasi ja pari viiniä auttoi.en tosin suosittele jos aiot pitää lapsen...

Koko ajan mehua ja myslipatukoita tms pikku evästä mukana, ettei verensokeri pääse laskemaan. Hampaat ei mulla kärsineet ainakaan pahasti, vaikka kauhulla niitä mietin kun jatkuvasti söin. Syö vähän kerrallaan sitä, mitä jotenkin pystyt.

Aamuista en selvinnyt, laatta lensi ekan tunnin, mut työpäivistä selvisin syömällä kirpeitä karkkeja koko ajan. Jos kului yli tunti syömättä mitään, paha olo tuli. Eli syö koko ajan.

Rv 22 helpottui olo.

Ps. Raskauskilot tuli ja meni, älä niistä stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a... Hyvä kysymys. Jotenkin kai koitin vain kestää tunnista tuntiin ja päivästä toiseen. Mulla oli se etu, että työni oli sellaista, että tein pitkiä päiviä, miksi mulla oli usein vapaita ja tein muutenkin lyhyempää työviikkoa, niin työpäiviä oli vain 2-3 päivänä viikossa. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä pitänyt hakea suosiolla sairaslomaa silloin, eikä sinnitellä töissä.

Eihän sulla ole mitään kutinoita missään? Esim. Kämmenissä, jalkapohjissa, mahassa, rintakehässä? Joskus kova pahoinvointi voi olla varhainen oire raskaushepatoosista (eli hepatogestoosista).

Kiitos vastauksesta. Ei ole kutissut. Eikä tämä pahoinvointini onneksi pahimmasta päästä ole, mutta epämiellyttävää kuitenkin. Kunhan itsesääleilen täällä.. -ap

Kärsimällä, oksentamalla, makuuasennossa pahimman vaiheen ollessa päällä. Oksentamista oksentamisen perään!

Mä olen selvinnyt vähällä kun olen oksentanut vain kolme kertaa ja pahoinvointia on ollut suht vähän. Alkuun saattoi iskeä hirveä kuvotus ja yökötys ja kestää kauan, joskus tuli sitten hirveä olo yhtäkkiä ja tiesi että nyt se oksennus tulee. Rupesin kiinnittämään huomiota, että se paha olo tulee mulla ainakin jos en syö kunnolla. Töiden jälkeen kun ei ole ehtinyt hetkeen syödä niin tulee tosi paha olo. Nyt kannan kamalat määrät välipalaa ja evästä mukana ja syön tasaisin väliajoin. Ei ole pahaa oloa, tosin sen pitäisi kai nyt muutenkin helpottaa kun viidettätoista viikkoa mennään.

Ekalla kertaa pahoinvointi loppui rv 17 ja toisella rv 30.. Tuntui ettei siihen auttanut kuin aika ja muistutinkin itseäni aina siitä että kyllä se joskus loppuu. Appelsiinimehua tuli juotua paljon kun se tuntui vähän auttavan.

Oksupussi ja naposteltavaa taskuun.

Jouduin käymään joka päivä kaupassa, kun joka päivä oli eri juttu, mitä pystyi kuvitella syövänsä. Yhtenä päivänä purkkihernari oli ainoa mikä upposi, seuraavana päivänä se sama hernari olikin jo ihan nounou ja piti saada kalakeittoa. Työpäivät selvisi sillä, että oli joka tauolle jotain pientä, esim omena, jugurtti tai leipä. Kotona sit iltaruokaa sen verran mitä upposi, hammaspesu ja loppuilta syömättä. Pahimpaan pahoinvointiaikaan ei edes kahvi tai tee maistunut joten väsymyskin oli jatkuva kiusa. Nyt alkaa onneksi jo olemaan pahin takana mutta edelleen välillä tulee kuvotus ihan yllättäen.

Mustikkakeitto ja suolakeksit auttoi. Opin säännöllisen päivärutiinin avulla jotenkin rytmittämään pahoinvoinnin niin ettei haitannut työtä (riippuu toki millainen työ). Kotiin ei kannata myöskään linnoittautua vaan liikkeellä pysyminen vie ajatuksia pois ja jostain syystä olo saattaa olla parempi. Esim. lomamatkalla en oksentanut kertaakaan. Ensimmäiset neljä kuukautta oli vaikeimmat (mulla siis kesti koko raskauden).

Kokoajan piti syödä/juoda jotain. Tunti ihan max aika minkä pystyi olemaan syömättä. Sit kävin töissä ollessakin sen 3-5 kertaa oksentamassa ja siitä suoraan taas syömään, että olo ees vähän tasottuu. Työmatkat oli pahimpia ku piti pysähellä matkalla oksentamaan. Ja piti varata erilaisia välipaloja ja ruokia koska sama ruoka ei maistunutkaan enää seuraavana päivänä. Illat meniki sit sängyssä maatessa ja itkiessä. Suihkuunkaan ei jaksanut oikein pariin päivään ku siel tuli niin pahaolo eikä puhettakaan mistään liikunnasta. Yhen viikon olin saikulla kun en enää kestänyt olla töissä. Pahoinvointia kesti n. 8 viikkoa (rvviikolle 13 tai 14 asti) josta puolet meni railakkaasti oksennellessa ja loppuaika oksennusta pidätellessä. Tuon jälkeenkin oli vielä kuvottava olo viikkoja mutta pysyi kurissa syömällä max 2-3h välein kunnolla (ei mitään pelkkää omenaa tms).

Jotenki tuosta selvis vaikka välillä oli niin pahaolo että kaduin ja itkin koko raskautta. Alkuraskaudessa ei tosiaan tullut kyllä iloittua tulevasta vauvasta mikä harmittaa nyt :/

Millä viikolla olet ja kuinka paha pahoinvointi on? Minulla oli vain kamalia kuvotus aaltoja, yhden ainoan kerran oksensin. Yritin miettiä jotakin muuta, koitin tehdä jotakin, esim. neuloa. Mehu lievitti pahimpia kuvotus aaltoja, sen kanssa pärjäsin myös.

Sitten ostin apteekista pahoinvointirannekkeet. Ne auttoivat oikeastikin jonkin verran, kun sain ne vain paikoilleen. Eivät kokonaan poistaneet pahaa oloa, mutta helpottivat, aallot eivät olleet enää niin pahoja.

Pystyin syömään ainoataan leipiä, joilla oli paljon kurkkuviipaleita, kaikesta muusta tuli niin etova olo. Ja niin, pidin jatkuvasti sisällä lähelläni ämpäriä, se helpotti hiukan jostakin syystä.

Yhtenä aamupäivänä vain havahduin siihen, että pahoinvointia ei ollut. En uskaltanut iloita vielä, mutta ei se enää takaisin tullut. Olin silloin rv15+jotakin.

Yritä vain löytää keinot, jotka sinua helpottavat, toivottavasti löydät sellaisen.

Mulla myös auttoi se että söin jotain pientä tunnin välein. Voileipäkeksit ja banaani ym mauton toimi. Myös tuoreet hedelmät paransivat oloa, ja onneksi nyt kesällähän niitä riittäisi:)

Aamupalaksi syön yleensä puuroa mutta se tuli liian nopeasti ylös eli vaihdoin leipään. Muutenkin kuuntelin omia tuntemuksia siitä mikä maistui.

Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Millä viikolla olet ja kuinka paha pahoinvointi on? Minulla oli vain kamalia kuvotus aaltoja, yhden ainoan kerran oksensin. Yritin miettiä jotakin muuta, koitin tehdä jotakin, esim. neuloa. Mehu lievitti pahimpia kuvotus aaltoja, sen kanssa pärjäsin myös.

Sitten ostin apteekista pahoinvointirannekkeet. Ne auttoivat oikeastikin jonkin verran, kun sain ne vain paikoilleen. Eivät kokonaan poistaneet pahaa oloa, mutta helpottivat, aallot eivät olleet enää niin pahoja.

Pystyin syömään ainoataan leipiä, joilla oli paljon kurkkuviipaleita, kaikesta muusta tuli niin etova olo. Ja niin, pidin jatkuvasti sisällä lähelläni ämpäriä, se helpotti hiukan jostakin syystä.

Yhtenä aamupäivänä vain havahduin siihen, että pahoinvointia ei ollut. En uskaltanut iloita vielä, mutta ei se enää takaisin tullut. Olin silloin rv15+jotakin.

Yritä vain löytää keinot, jotka sinua helpottavat, toivottavasti löydät sellaisen.

Kiitos vastauksesta. Tänään 7+1. Minullakin aaltoilee, ihan koko ajan ei onneksi okseta. Mahtaakohan tämä tästä vielä pahentua.. No, kai jossain vaiheessa helpottaakin. Pitääkin kokeilla noita rannekkeita. -ap

Minulla oli jostain syystä kuopuksen kanssa pahoinvointia, joka kesti koko raskausajan. Pahoinvointi oli niin rajua, että en kyennyt nielemään edes omaa sylkeäni ilman oksennusrefleksiä. Purkan avulla pystyin nielemään niin etten heti oksentanut ja selvisin neuvolakäynneistä. Muuten olin koko yhdeksän kuukautta kotona, en pystynyt menemään mihinkään. Syöminen ja juominen auttoi sen verran, että pystyin toimimaan, mutta esim. vanhemmille lapsille luin iltasatua syljeskelemällä vieressä olevaan ämpäriin, koska nieleminen ei onnistunut. Pelkäsin jossain vaiheessa, että kuvotus ei lopu ikinä vaikka raskaus loppuukin, mutta synnytyksen jälkeen tilanne palautui normaaliksi melko pian.

Kummallinen odotus ja aika rankkaa, mutta syömällä ja juomalla sekä lepäämällä aina kun pystyin, selvisin maaliin asti. Poika on nyt kaksimetrinen 20-vuotias ja kyllä kannatti kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä viikolla olet ja kuinka paha pahoinvointi on? Minulla oli vain kamalia kuvotus aaltoja, yhden ainoan kerran oksensin. Yritin miettiä jotakin muuta, koitin tehdä jotakin, esim. neuloa. Mehu lievitti pahimpia kuvotus aaltoja, sen kanssa pärjäsin myös.

Sitten ostin apteekista pahoinvointirannekkeet. Ne auttoivat oikeastikin jonkin verran, kun sain ne vain paikoilleen. Eivät kokonaan poistaneet pahaa oloa, mutta helpottivat, aallot eivät olleet enää niin pahoja.

Pystyin syömään ainoataan leipiä, joilla oli paljon kurkkuviipaleita, kaikesta muusta tuli niin etova olo. Ja niin, pidin jatkuvasti sisällä lähelläni ämpäriä, se helpotti hiukan jostakin syystä.

Yhtenä aamupäivänä vain havahduin siihen, että pahoinvointia ei ollut. En uskaltanut iloita vielä, mutta ei se enää takaisin tullut. Olin silloin rv15+jotakin.

Yritä vain löytää keinot, jotka sinua helpottavat, toivottavasti löydät sellaisen.

Kiitos vastauksesta. Tänään 7+1. Minullakin aaltoilee, ihan koko ajan ei onneksi okseta. Mahtaakohan tämä tästä vielä pahentua.. No, kai jossain vaiheessa helpottaakin. Pitääkin kokeilla noita rannekkeita. -ap

Minulla ainakin alkoi pahoinvointi jo ennen testin tekoa, olisiko ollut rv4 vai 5. Tiesin siitä jo ennen testiä. Mutta samana se pysyi koko ajan, ei pahentunut eikä helpottanut ennen loppumistaan. Saattaa olla, että sinullakin pysyy samana. Mutta kyllä se helpottaa vielä, vaikkei se siltä tunnukaan.

Jatkuvaa syöntiä, on sitten jotain mitä oksentaa ja kroppa saa edes jotain ravinteita imettyä ennen kuin vatsa taas tyhjenee. Kuulostaa ihan kamalalta, tiedän. Kahteen ekaan pahoinvointiin auttoi synnytys, kolmannessa raskaudessa tehosi maaginen rv 16. Eli saattaa loppua kuin seinään noilla viikoilla ja ihan itsestään.

Tsemppiä!

Voimia tuohon alkuraskauteen!

Itse ajattelin, että aamupahoinvointi on jotain sellaista, jota ei nykyään enää tapahdu. No, väärässäpä oli. Se alkoi ihan yht'äkkiä ja päättyi myös kuin seinään. Ja jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt hakea saikkua. En pystynyt edes neuvolassa katsomaan ruokaympyrää, kun siinä oli paistettujen muikkujen kuvia...

Mutta se, miten sain aamun käyntiin oli vatsahuuhtelu. Tuopillinen vettä tyhjään vatsaan, vatsansisältö ulos... Sen jälkeen pystyi syömään. Ja tosiaan kaupassakäynti oli jokapäiväistä. Kerran teki mieli pakastettuja kananugetteja vain todetakseni, että oikeasti halusin sitä hapanimelää kastiketta.

Jugurtti oli yksi, joka yleensä pysyi sisällä, ja appelsiinimehu.